Äitienpäivän mietteitä

Olen aina tiennyt haluavani joskus äidiksi. Lapsena päiväkodissa kotileikit olivat hitti ja jokainen halusi vuorollaan olla äiti leikissä. Teini-iässä sitä ajattelee, että ensin löydän hyvän miehen, sitten menen naimisiin, sitten teen lapsia ja elän onnellista perhe-elämää, kuten perinteiseen kaavaan kuuluu.

Kun lääkäri kertoi minulle, etten voi saada lapsia ilman hedelmöityshoitoja oli, kuin matto olisi vetäisty jalkojeni alta. Kukaan ei osaa ajatella tahatonta lapsettomuutta omalle kohdalleen. Asiaa täytyi käsitellä ja itkeä oma aikansa, ennen kuin sen pystyi hyväksymään. Pakostakin alkaa ajatella menettäneensä osan naiseudestaan hedelmättömyyden myötä.

Tahaton lapsettomuus on rankka tila, koska sitä ei pääse koskaan pakoon. Lapsia näkee joka paikassa. Lapsettomuusvuosinani pahinta ei ollut niinkään vauvojen näkeminen, vaan sen tajuaminen, että jokainen vastaantuleva ihminen on jonkun lapsi. Katsoin kaiken ikäisiä ihmisiä ympärilläni ja ajattelin, mistä kaikesta ihmisen eri ikäkausiin ja elämänvaiheisiin liittyvistä asoista äitinä voisi olla ylpeä, mistä kaikesta voisin jäädä paitsi. Oman lapsen ensimmäinen hymy, ensiaskeleet, kouluun meno, valmistuminen, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lapsettomuudessa rankkaa on tiedostaa myös elämän epäreiluus. Miksi sellaiset ihmiset saavat lapsia, jotka eivät edes halua lapsia tai pysty heistä huolehtimaan? Tunsin surua myös siitä, etten ehkä saisi kokea itse raskautta, tunnetta siitä, että toinen ihminen kasvaa sisälläni. Vaikka ystävien raskausuutiset tuntuivatkin epäreiluilta, olen kuitenkin aina pystynyt olemaan onnellinen ystävieni puolesta. On vain täytynyt hyväksyä se, että toisten onni ei ole minulta pois.

Jokaisen epäonnistuneen hedelmöityshoidon jälkeen oli muutaman viikon kestävä "musta tila", jolloin mikään ei tuntunut miltään ja suru siitä, että kaikki työ sekä henkinen ja fyysinen rasitus ja kipu ovat menneet hukkaan, valtasi mielen. Tuntui, että mihinkään ei pystynyt menemään, koska joka paikassa näkee perheitä ja lapsia. Muistan, kun aloin itkeä kirpputorilla, kun näin isän pitelemässä pientä vauvaa.

Kun yritetään tehdä lasta luonnollisesti, mahdollisuus onnistumiseen on joka kuukausi. Hedelmöityshoidoissa jonot ovat aina useamman kuukauden. Kun ensin noin kahden kuukauden mittainen koeputkihedelmöitysprosessi rankkoine hormonihoitoineen ja punktioineen on epäonnistunut, täytyy vielä hyväksyä sekin, että seuraava yritys on mahdollisesti puolen vuoden päästä. Toisaalta taas epäonnistumisesta toipumiseen menee sen verran kauan, että aikaisemmin uutta hoitoa ei edes jaksaisi yrittää.

Lapsettomuus voi olla parisuhteelle kova paikka. Se voi pahimmassa tapauksessa tuhota koko suhteen tai tuoda paria lähemmäs toisiaan. Jos molemmat osapuolet käsittelevät surua täysin eri tavoin, eivät voi kommunikoida asiasta tai alkavat syyttää toisiaan lapsettomuudesta, voi asia helposti johtaa eroon. Meille kävi onneksi juuri toisin. Jos olemme selvinneet noin isosta kriisistä yhdessä, voimme tulevaisuudessakin selvitä mistä vain. Lapsettomuuden aikana kerkesimme myös pohtia vanhemmuutta kaikilta kanteilta ja käydä läpi sen, olemmeko oikeasti siihen valmiita. Totta kai osaamme myös arvostaa lapsiamme eri tavalla kaiken työn jälkeen.

Neljäs hedelmöityshoito tapahtui joulukuussa 2012. Punktiossa tapahtui komplikaatioita, vatsaontelooni kertyi nestettä ja jouduin olemaan sairaalassa useamman päivän kovissa kivuissa. Olimme mieheni kanssa varmoja hoidon epäonnistumisesta ja olimme sitä mieltä, että tämä saa olla viimeinen hoitokerta. Täytyisi vain oppia elämään lapsettomuuden kanssa ja alkaa miettiä adoption mahdollisuutta. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja Aapo ja Eelis saivat alkunsa.

Puhun avoimesti lapsettomuudesta ja hedelmöityshoidoista, koska en halua niiden olevan tabu. Tahaton lapsettomuus on yllättävän yleistä. Haluan ihmisten tiedostavan sen, että lasten saaminen ei ole itsestäänselvyys ja ymmärtävän, miten arvokkaasta asiasta on kyse, jos lasten saaminen itselle on ollut helppoa. Ihmiset, joilla ei ole ollut vaikeuksia saada lapsia, eivät osaa sitä ajatella ja saattavat ohimennen tai hyvää tarkoittaen kysellä tai vihjailla tuttujen parien lapsentekoaikeista. Ajatelkaa aina ennen kuin kyselette, saatatte tuottaa mielipahaa tahattomasti lapsettomille pareille, vaikka ette sitä tarkoittaisikaan.

Sunnuntaina minulla on kunnia saada viettää ensimmäistä äitienpäivääni, jotain, mitä en vielä pari vuotta sitten kuvitellut voivani kokea. Olen käsittämättömän kiitollinen lapsistani. Äitiys ei ole helppoa, eikä se todellakaan ole aina hauskaa, mutta se on kaiken arvoista. Muistetaan kaikki arvostaa äitejämme, toisia äitejä ja myöskin niitä, jotka äitiyttä eivät saa koskaan kokea.