Euroviisujen 2026 jälkipyykkiä.

 Koska jotkut asiat ovat pyhiä, täytyy tämä viisujen jälkeinen analysointi tänne kirjoittaa, vaikka en itsekään muista tämän blogin olemassaoloa. Aina kuitenkin viisujen jälkeen päädyn lukemaan aikaisempien vuosien analyysit myös, joten ehkä tämä perinne on hyvä pitää yllä.

On vaikeaa löytää sanoa siihen, miten tämän vuoden viisuja alkaisi kuvailla. Koko kevään kestänyt hypetys ennakkosuosikin sijasta ja toivon kipinä siitä, että Suomi vihdoin 20 vuoden jälkeen taas voittaa, jännitys pisteidenlaskun alkaessa ja lopulta pettymys, jota kuitenkaan ei olisi pitänyt tuntea Suomen sijoittuessa hienosti kuudenneksi.

Suomalaiset ovat sellaista kansaa, että ensin emme usko itseemme ollenkaan. Sitten kun joku muu alkaa uskoa meihin, alamme itsekin uskoa ja sitten itseluottamus hyppää sellaiselle tasolle, että vain voitto kelpaa. Kun teemme hyvän suorituksen voiton ulkopuolella, on se sitten median mielestä suuri epäonnistuminen. 

Ei tarvitse montaa vuotta mennä taaksepäin, kun Suomen finaalipaikka Euroviisuissa oli harvinainen juhlan aihe eikä todellakaan itsestäänselvyys. Viime vuosina Suomesta on kuitenkin tullut niin hyvä maa viisuissa, että odotukset ovat nousseet kaikilla, eikä mikä tahansa sijoitus enää tunnu hyvältä. Vaikka voitto olisi ollut tänä vuonna täysin ansaittu, täytyy olla todella ylpeä Lindan ja Peten suorituksesta ja uskon, että Suomen voitto koetaan vielä lähivuosina. Sen verran kovatasoinen kisa on UMK:sta tullut. 

Itse Itävallan järjestämät viisut olivat shown puolesta huonoimmat pitkään aikaan. Juontajat olivat jotenkin sieluttomia ja huumorinumerot saivat lähinnä myötähäpeää aikaiseksi. Viime vuoden voittaja JJ pelasti esityksillään paljon ja toki finaalissa nähty väliaikanumero Lordin laulaessa Papa penguin oli erittäin viihdyttävä ja ennalta arvaamaton. 

Bulgarian voittokappale Bangaranga ei omiin suosikkeihin kuulunut, mutta toki lavaesitys oli hienosti toteutettu. Itse kappale on vain mielestäni hyvin tasapaksu, eikä ilman liveshowta säväytä. Olinkin hyvin yllättynyt siitä, miten paljon tuomariääniä Bulgaria sai. Muutenkin tuomariäänissä oli jälleen paljon hajontaa ja hyvin yllättäville maille meni paljon täysiä pisteitä. Onneksi on kuitenkin asioita, joihin voi aina luottaa. Kuten siihen, että Kypros ja Kreikka antavat toisilleen täydet pisteet joka vuosi ja siihen, että Iso-Britannia jää viimeiseksi.

Pisteiden annon lopussa uskon, että suurin osa ihmisistä oli huojentunut, kun Bulgarian pistemäärä nousi Israelin yli. Jos Israel olisi voittanut, ei viisuja olisi todennäköisesti ensi vuonna voitu järjestää. Vaikka olin pettynyt Bulgarian voittoon, oli se kuitenkin viisujen tulevaisuuden takia tärkeä asia.

Tässä taas omat suosikkini tältä vuodelta:

Suomi. Minusta Liekinheitin on aidosti hyvä kappale ja siinä yhdistyy Peten hieno laulutaito ja klassinen viulu taidokkaaksi kokonaisuudeksi. Voitto olisi ollut ansaittu.

Australia. Delta Goodrem on loistava artisti ja kuuntelin häntä nuorempana paljon. Eclipse on kappaleena täydellinen karaokebiisi minulle ja Deltan lavakarisma on ihan huikea. 

Tsekki. Crossroads on vähän Bond-tunnaria muistuttava kappale ja laulajan ääni on todella kaunis. Uskoin Tšekin saavan enemmän tuomariääniä tänä vuonna.

Kroatia. Andromeda on hyvä kappale ja esitys kivasti musikaalinumeroa muistuttava ja hienosti toteutettu.

Romania. Choke me ei aluksi kovin säväyttänyt, mutta nousi kevään aikana suurimmaksi korvamadoksi. Live-esitys meni tosi hyvin ja olen iloinen heidän sijoituksestaan kolmansina. 

Erikoismaininta myös Moldovalle, joka kevään aikana myös muuttui joka kuuntelulla paremmaksi ja aivan varmasti tanssisin sitä baarissa!

Nyt taas Euroviisujen jälkeistä masennusta potemaan ja sitten uuteen nousuun syksyn viisubileiden suunnittelun merkeissä!

Euroviisujen 2025 jälkipyykkiä.

 Olipahan viisut! Suomi oli niin monella tavalla mukana tämän vuoden viisuissa, että lähes joka maalla oli joku suomalainen esityksen taustalla. Suomesta on tullut todellakin vakavasti otettava viisumaa ja uskon, että seuraava voitto voidaan nähdä vielä lähivuosina. 

Tänä vuonna Suomi jakautui kannustamaan joko Kaj:ta tai Erikaa ja vastakkainasettelu oli mediassa hurjaa koko kevään. Välillä jopa tuntui siltä, että Suomen oma edustaja jäi jalkoihin kaiken Kaj:n ympärillä pyörivän hypetyksen keskellä. Onhan se nyt käsittämätöntä, että Euroviisuissa kilpailee kaksi suomalaista artistia/bändiä ja molemmille vielä povataan hyvää menestystä! Tällaista ei joka vuosi koeta.

Suomen esitys toisessa semifinaalissa ei mennyt ihan putkeen. Erikan laulusuoritus ei ollut virheetön ja lentävän mikrofonin kanssa sattunut odottamaton räjähdys herpaannutti Erikan  keskittymisen ja tasapainon ja aiheutti selkeän särön meneillään olevaan nuottiin. Koska valitettavasti juuri tämä kohta oli vielä päätetty etukäteen ottaa kertausosioon, en todellakaan ollut varma Suomen finaalipaikasta. Kun Suomi pääsi finaaliin, olin tietysti onnellinen ja huojentunut!

Kaikki suosikkini pääsivät finaaliin, joten olin illasta niin innoissani, kuin nyt ihminen vain voi olla. Lisäksi olin innoissani myös siitä, että kerrankin kaikki Pohjoismaat olivat mukana! Tanskan huono viisumenestys katkesi ja Sissal pääsi ansaitusti jatkoon. Olin aidosti onnellinen hänen puolestaan! 

Sveitsi järjesti mielestäni viisut hyvin. Semifinaaleiden väliaikanumerot olivat viihdyttäviä ja eritoten pidin ideasta antaa lava vuonna 2020 mukana olleille artisteille, joiden kappaleet eivät koskaan päässeet kisaan koronan takia. Finaalin väliaikanumero Käärijän ja Baby Lasagnen kanssa oli huikea ja taas yksi osoitus siitä, miten laajasti Suomi oli tänä vuonna osallisena! 

Kun Suomen aika oli esiintyä finaalissa, olin aidosti jännittynyt ja huolissani siitä, miten Erika selviytyy. Mikko Silvennoinen vielä sanoi, että Erika on päivän pitänyt mykkäkoulua äänensä säästämiseksi niin ajattelin, että väsymys voi kuulua äänestä esityksessä ja mikrofoni taas temppuilla. Kaikki huolet kuitenkin osoittautuivat turhiksi ja Erika veti koko shown täydellisesti! Aivan liikutuin siitä, miten hienosti Erika suoriutui ja tunsin suurta ylpeyttä kotimaata kohtaan! Esityksen jälkeen jopa uskoin, että meillä olisi mahdollisuus voittoon!

Kun tuomariäänet julkistettiin, olin ihmeissäni. En muista sellaista hajontaa olleen tuomariäänissä koskaan! Yleensä viisuissa on selkeä tuomariston suosikki, joka saa kaikilta mailta korkeat pisteet. Nyt kaikki maat antoivat pisteitä todella hajanaisesti, eikä selkeää ykkössuosikkia ollut. En voi käsittää Italian menestystä tuomaristojen kesken, mielestäni Italia ei ole noin tylsää biisiä lähettänyt viisuihin vuosikausiin. Myös Sveitsin menestys tuomariäänillä ihmetytti kovasti, saihan se yleisöltä kuitenkin pyöreät 0 pistettä.

Kuten arvata saattaa, yleisöäänet laittoivat pakkaa sekaisin, eikä vedonlyöntitilastojen mukainen järjestys kärkikymmeniköstä toteutunut. Ruotsi, joka oli koko ajan suurella todennäköisyydellä voittaja, jäi neljänneksi. Se toki on hieno suoritus Suomalaiselle yhtyeelle ja olen iloinen Kaj:n puolesta! Suomi pääsi sijalle 11, joka oli pieni pettymys, koska olin varma top 10 sijoituksesta! Sijoitus on kuitenkin hieno Suomen mittakaavassa ja Erikasta voimme kaikki olla ylpeitä! 

Tämän vuoden viisut olivat ihanasti draamattomat, vaikka Israel sai osallistua tänäkin vuonna. Selkeästi pahin protestointi jäi viime vuoteen. Tämän vuoden viisut olivat täynnä vain puhdasta onnea, huumaa ja ylpeyttä Suomen laajasta mukana olosta ja hyvätasoisista kilpailukappaleista! 

Minun lempikappaleeni tänä vuonna olivat:

Itävalta -Wasted love. Minulla on heikkous korkealta laulaviin miehiin ja rakastan oopperan ja kevyen musiikin sekoittelua. Kappale on siis kuin minulle tehty ja oli ennakkosuosikkinani ensikuulemalta.

Albania- Zjerm. Aivan mahtava kappale, joka paranee joka kuuntelulla! Pisteet myös omalla kielellä laulamisesta. 

Kreikka- Asteromata. Balladit aina vetoavat minuun ja kappaleen melodia on tosi kaunis eikä tavanomaisen ennalta-arvattava. Vähän oli kyllä lavashowssa kopioitu useampaakin edellisen vuoden esitystä, että jotain omaperäisempääkin toki olisi voinut olla. 

Erikoismaininta myös Norjalle, Tanskalle, Espanjalle ja San Marinolle. Kaikkien näiden kappaleet olivat hyviä ja meneviä ja tanssisin niiden tahtiin kyllä baarissa oikein mielelläni! 

Nyt taas Euroviisujen jälkeistä masennusta potemaan ja katse kohti syksyn Euroviisubileitä!

Euroviisujen 2024 jälkipyykkiä.

 Vuoden tärkein juhla on taas vietetty. Nyt oli kyllä niin täynnä politiikkaa ja draamaa olevat viisut, että oksat pois! Tuntuu, että kaikki viisuihin liittyvä pyöri ainoastaan Israelin osallistumisen ja siihen liittyvän raivon ympärillä ja oli vähän pois siitä kaikesta ihanasta positiivisesta energiasta, jota viisuhuuma normaalisti tuo. Toki vielä finaalissa oleva draama Alankomaiden diskaukseen liittyen toi vielä ekstrajännityksen ja hieman vaivaantuneen ilmapiirin suureen iltaan ja piti vielä juuri ennen finaalin alkuakin tarkistaa, että ovatko kaikki muut maat vielä osallistumassa, vai kenties protestina jättäytymässä kisasta pois. 

Itse yritän pitää politiikan kaukana Euroviisuista ja koska Israelille oli annettu lupa osallistua, olisi minusta ollut kohteliasta antaa hänen esiintyä ilman kovaäänistä buuausta. Israelin edustaja aivan varmasti itse tietää, miten vahvan reaktion hänen osallistumisensa on viisupiireissä aiheuttanut eikä mielenosoittaminen kesken hänen esitystään enää muuta mitään. Itse en ota kantaa siihen, oliko Israelin päästäminen kisaan mukaan oikein vai ei, tai tekikö EBU muutenkaan oikeudenmukaisia päätöksiä poliittisiin valintoihin liittyen tai Alankomaiden diskauksen suhteen. Euroviisut on minulle ainoastaan musiikkikilpailu ja vuoden tärkein tapahtuma, enkä anna minkään viedä minulta pois sen aiheuttamaa iloa.

Ruotsi tarjoili jälleen taattua laatua viisujen isännöinnissä ja varsinkin toinen semifinaali oli showna todella hyvä! Ruotsilta voi aina odottaa huumoria ja hyviä väliaikanumeroita, ja niitä saatiin tälläkin kertaa. Petra Mede on juontajana lyömätön ja Malin Åkerman oli ehkä vähän pliisu valinta juontopariksi hänelle. Toki on fakta, että mikään ei voi voittaa vuoden 2016 viisuja isännöinnin osalta. Petran ja Månsin Love love Peace peace on huikein väliaikanumero koskaan ja edes samassa showssa esiintynyt Justin Timberlake ei yltänyt sen tasolle. Odotukset tälle vuodelle olivat siis syystäkin todella korkealla. Toisessa semifinaalissa nähty "We just love Eurovision too much" oli kyllä erittäin viihdyttävä ja viisukaraoke väliaikanumerona aivan loistava! Olin etukäteen ajatellut, että finaalissa tullaan juhlistamaan Abbaa todennäköisesti niin, että aiemmat viisuvoittajat laulavat Abban biisejä, ja näin myös kävi. Myös Loreenin väliaikaesitys oli ok, mutta ei mitään mullistavaa. Kokonaisuudessaan Ruotsi hoiti homman hyvin, kaikesta turvallisuuteen liittyvästä uhkasta ja haastavista olosuhteista huolimatta.

Suomen sijoituksesta olen erittäin ylpeä! Finaalipaikka tuollaisella biisillä ei ollut itsestäänselvyys ja 19. Sija finaalissa ei ollenkaan ole huono sijoitus, koska tiedossa oli, että tuomariääniä ei varmasti heru yhtään. Suomen esitys on saanut paljon kiitosta viihdyttävyydestään ja loistavasta kameratyöskentelystä! Myös Henrin laulusuoritus oli huomattavasti parantunut sitten UMK:n. Windows 95man oli ehdottomasti oikea valinta viisuihin tänä vuonna!

Tämän vuoden viisuissa oli tasaisin taso moneen vuoteen! 37 kappaleesta mielestäni huonot pystyy laskemaan yhden käden sormilla! En ole koskaan lisännyt näin montaa biisiä omalle Euroviisut-spotifylistalleni, kuin tänä vuonna. Top kolmen kärki oli kuitenkin selvä jo heti ensikuulemalta. Alan kuuntelemaan kyseisen vuoden viisubiisejä aina, kun viimeinen maa on valinnut edustajansa, jotta kaikki maat lähtevät samalta viivalta. Kun kuulin Sveitsin kappaleen ensimmäiset tahdit, tiesin sen olevan lempparini. Kappale on juuri sellainen, josta Euroviisuissa pidän. Se on mielenkiintoinen, monipuolinen ja laulaja on erittäin taitava. Tiesin sen heti myös pärjäävän, koska The Code on tuomaristoystävällinen kappale, mutta varmasti kerää myös yleisöääniä. Voitto meni siis mielestäni tänä vuonna täysin oikeaan osoitteeseen.

Ihmettelen edelleen sitä, miten tänäkään vuonna ei vielä tehty muutosta tuomariäänien ja yleisöäänien suhteen muuttamiseksi. Nyt on niin monena vuonna nähty se, miten yleisön suosikki jää voitosta paitsi, että luulin sääntöjen jo vihdoin muuttuvan. Kuten jo viime vuonna kerroin, tuomariäänillä on ehdottomasti paikkansa, mutta suhde ei voi olla 50-50, vaan yleisöllä kuuluisi olla vähän isompi painoarvo. Kroatian edustajaa varmasti ärsyttää jäädä kakkoseksi tänä vuonna tuomarien äänien takia, samalla tavalla kuin Käärijä viime vuonna. Ehkä tähän joskus vielä saadaan muutos. 

Tässä taas suosikkini tältä vuodelta:

1. Sveitsi- The Code. Kokonaisuudessaan loistava teos, ei lisättävää.

2. Norja- Ulveham. Yksi viisuhistorian suurimpia vääryyksiä on Norjan jääminen viimeiseksi finaalissa tänä vuonna. Ulveham on aivan loistava, erilainen kappale ja olisin todellakin suonut heille paremman menestyksen. 

3. Israel- Hurricane. Kaikki politiikka sikseen, rakastan tätä kappaletta ja en malta odottaa, että pääsisin laulamaan sitä Karaokessa.:D Tuomaristot selkeästi jättivät Israelin tarkoituksella ilman pisteitä, koska normaalisti tämän tyylinen kappale kerää hurjasti tuomariääniä. Eden on loistava laulaja ja Hurricane yksi viisuhistorian kauneimpia balladeja mielestäni.

Erikoismaininta myös Italialle menevästä kappaleesta, Ruotsille sympaattisista kaksosista ja Liettualle kappaleesta, josta en aluksi tykännyt yhtään, mutta joka jokaisella kuuntelukerralla kasvoi paremmaksi. Lisäksi erikoismaininta Ukrainalle hienoimmasta lavashowsta!

Hännille minun taulukossani jäi Irlannin noita, jolle toki pitää antaa kredittiä omaperäisyydestä, Latvia tylsän biisin takia ja San Marino täysin yhdentekevän rokkikappaleen kanssa.

Nyt on taas aika velloa Euroviisujen jälkeisessä masennuksessa hetki ja sitten kääntää katseet kohti loppuvuoden viisubileitä! Toivotaan ensivuoden viisuilta vähemmän draamaa ja politiikkaa ja vain puhdasta nautintoa!

UMK 2024 jälkipyykkiä.

 Kaikki, jotka eilen katsoivat UMK:ta, ovat varmasti ihan yhtä yllättyneitä kuin minäkin. Kappale, joka on täysin unohdettava ja mitäänsanomaton, edustaa Suomea toukokuussa viisuissa. Miten nyt näin pääsi käymään useamman erittäin laadukkaan viisuvuoden jälkeen?

Kun tämän vuoden UMK- biisit julkaistiin, olin erittäin pettynyt. Ei yhtään kappaletta, joka olisi ollut mieleeni tai edes erottunut joukosta selkeästi viisuaineksensa vuoksi. Totta kai tiesin, että uutta Käärijää on turha odottaa seuraavaan 20 vuoteen, mutta koska UMK:n taso on ollut viimeiset vuodet erittäin hyvä, odotin tämän vuoden kattaukselta selkeästi enemmän. 

En voi sietää autotunen selkeää käyttöä biiseissä ja tuntui heti, että tänä vuonna ei päätetty ottaa kisaan yhtään oikeasti taitavaa laulajaa! Minulle Euroviisut on paitsi biisikilpailu, niin odotan jokaisen maan edustajalta erittäin hyvää laulutaitoa. Poikkeuksia toki löytyy silloin, kun itse kappale kantaa niin hyvin, ettei laulutaidolla ole merkitystä. Tässä esimerkkinä juuri Käärijän Cha Cha Cha. Kappale vangitsee alkurytmistä lähtien eikä vaadi laulutaidollisesti paljon. Tämän vuoden UMK: n yksikään kappale ei itsestään tehnyt minkäänlaista vaikutusta.

Olin ajatellut, että Sara Siipola todennäköisesti pääsee edustamaan Suomea, koska biisissä on erittäin samaistuttavat lyriikat ja helppo melodia, jota hyräillä mukana vaikka ei suomea osaisikaan. Biisillä ei kuitenkaan finaaliin asti päästäisi, koska kaikki muut maat osaavat tehdä tämän tyylisen biisin, mutta vain astetta paremmin. Myös laulullisesti kappale jää viisutasoon nähden vajaaksi. Mutta huonoista vaihtoehdoista tämä nyt olisi ehkä se vähiten huonoin.

Sitten viimeisenä lavalle pääsi Windows95man, jolle minulla ei ollut mitään odotuksia, koska kappale on niin unohdettava. Katsoin kuitenkin suu auki koko esityksen, olin erittäin viihdyttynyt ja samantien sitä mieltä, että se on ainoa oikea ratkaisu lähettää viisuedustajaksi.

Koska tänä vuonna millään biisillä ei olisi pärjätty, on parasta vain lähteä antamaan Euroopalle noin mahtava viihdepläjäys ja pitää hauskaa, yhtään edes yrittämättä päästä finaaliin tai saada pisteitä, varsinkaan tuomariääniltä. Ja Windows95manin esitys oli rehellisesti ainoa, joka herätti minussa tunteita eilen. Myötähäpeän, viihdytyksen ja epäuskon sekamelska oli tunneskaalana hyvin mielenkiintoinen ja uskon, että Eurooppa tuntee toukokuussa samoin. Suomen edustaja on jo nyt herättänyt paljon mielenkiintoa ja tunteita puolesta ja vastaan somessa ja minusta tämä on hyvä asia verrattuna siihen, että kukaan muu tämän vuoden kisaajista ei varmasti olisi herättänyt pahemmin tunteita ja olisi samantien jäänyt muiden maiden jalkoihin.

Ehkä tätä voidaan katsoa myös eräänlaisena henkisenä keskisormen näyttämisenä koko tuomariraatien painoarvolle viimevuotisen katkeran tappion jälkeen. Ja mistä sitä tietää, vaikka Euroopan kaikki Käärijää viime vuonna kannustaneet äänestäisivät ihan piruillakseen suomea tänä vuonna juurikin protestina noita tuomariraateja vastaan. Joka tapauksessa tänä vuonna ei lähdetä hakemaan voittoa vaan viihdyttämään ja ensi vuonna taas toivon, että palataan samaan vahvaan laatuun, mitä UMK on tarjonnut viimeiset vuodet.

Euroviisujen jälkipyykkiä 2023.

 En tiedä mistä aloittaa... Epätodellisesta tunteesta siitä, että Suomi on tehnyt viisuhistoriaa monella tapaa tänä vuonna, vai siitä pettymyksen määrästä, että voitto meni niin läheltä ohi pelkästään tuomaripelin takia. Vai siitä, että mikä tahansa muu vuosi voitto olisi ollut selvä, millä todennäköisyydellä juuri tänä vuonna, kun meillä on mahdollisuus voittoon, vastassa on Loreen?? Tunnelmat ovat niin ristiriitaiset katkeruudesta ja pettymyksestä huikeaan ylpeyden tunteeseen Käärijän suorituksesta.

Tiesin alusta alkaen, että tänä vuonna kamppailu voitosta käydään Suomen ja Ruotsin välillä. Tiesin Ruotsin vievän tuomariäänet ja Suomen yleisöäänet, mutta haaveilin koko ajan siitä, että voitto olisi osunut meille. Pettymys on juuri siksi niin suuri, että Suomi sai niin järkyttävän suuren määrän yleisöääniä ja olisi pelkästään niillä ollut kirkkaasti voittaja.

Tuomariäänet otettiin käyttöön Euroviisuissa vähentämään huumoriesityksiä ja tekemään Euroviisuista laadukkaamman kilpailun nimen omaan musiikillisesti, sekä vähentämään naapurimaiden pisteiden antoa vain toisilleen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuomariäänillä ei missään nimessä saisi olla yhtä paljon painoarvoa, kuin yleisöäänillä. Kyse on kuitenkin siitä, mistä kappaleesta Eurooppa tykkää eniten. Tämä nähtiin selkeästi jo vuonna 2019, kun Norjan Keiino voitti yleisöäänet, vaikka tuomaripisteillä sijoittui sijalle 18. Nyt olisi aika muuttaa käytäntöä, ja laskea painoarvoa tuomarien pisteiltä.

En missään nimessä halua vihaa Loreenia kohtaan, kaikki kunnia hänelle. Tattoo on mielestäni todella hyvä kappale ja esitys oli hieno. Tuntuu vain niin epäreilulta, että voittaja saa osallistua kisaan uudelleen ja viedä mahdollisuuden sellaiselta, joka ei ole koskaan saanut kokea voittoa. Loreenilla on huikea fanipohja viisujen katsojien joukossa jo valmiiksi ja voitto oli pedattu hänelle jo melodifestivalenin osakilpailuista lähtien. Se, että hävisimme täpärästi juuri Loreenille, tekee asian käsittelystä entistä rankempaa.

Vaikka voitimme yleisöäänet ja Käärijä sai toiseksi eniten yleisöpisteitä koko viisujen historiassa (eniten sai Ukraina viime vuonna) ja Käärijä on selkeä voittaja koko Euroopan silmissä, ei se silti poista tätä harmitusta siitä, että tämä päivä olisi ollut aivan erilainen, jos virallinen voitto olisi tullut. Toinen sija on loistava suoritus, johon emme todennäköisesti tule pääsemään pitkään aikaan, tai ikinä, mutta nyt oli Suomen hetki. Nyt meillä oli 17 vuoden odotuksen jälkeen mahdollisuus voittaa, ja se meni niin täpärästi ohi. En usko, että viisuissa tullaan enää ikinä näkemään Cha cha chan tapaista kappaletta. Kappale on jotain niin erilaista ja uniikkia, että olisi ansainnut myös tuomarien arvostuksen pelkästään sillä. Tähän myös itse tarrauduin, kun mietin, millä perusteella tuomarit antavat ääniä. Toivoin tuomareidenkin ajattelevan, että Loreen on voittanut jo samanlaisella kappaleella kerran, mutta Suomi tuo nyt viisuihin jotain aivan uutta. Ilmeisesti tuttu ja turvallinen ruotsalainen hittitehtailu vain toimii vuodesta toiseen.

Kun pahin pettymys on laantunut, saa ylpeys oman maan puolesta tilaa. Käärijä on brändännyt itsensä aivan huikealla tavalla ja tehnyt parasta pr-työtä, mitä kukaan aikaisempi Suomen edustaja. Käärijä on luonut itsestään niin sympaattisen kuvan rallienglannillaan ja huumorillaan, että hän on sulattanut koko Euroopan sydämet. Myös ystävyys Joker out-bändin laulajan kanssa on ollut suloista katsottavaa somen kautta. Käärijä on saanut koko Euroopan laulamaan suomeksi ja aiheuttanut sellaisen hypen, että siihen harva pystyy. Tämän vuoden viisujen teema oli United by music, ja Cha cha cha on todellisesti yhdistänyt koko Euroopan. Tämä oli Suomelle historiallinen vuosi ja Käärijä tulee olemaan voittaja kaikkien sydämissä!

Tässäpä vielä omat lempparit tältä vuodelta:

1. Suomi. Aivan rehellisesti paras ja tarttuvin kappale. Kun kuulin cha cha chan ensimmäistä kertaa, tiesin heti, että nyt on tehty jotain, joka tulee pärjäämään.

2. Ruotsi. En voi sille mitään, että mielestäni Tattoo on todella hyvä kappale ja sitä on ihana laulaa karaokessa. En vain taida uskaltaa hetkeen sitä laulaa, ettei minua heitetä kananmunilla. 😅

3. Viro. Bridges on ihana balladi ja live-esitys oli loistava.

4. Kypros. You can't break a broken heart on hyvä poppibiisi ja korkealta laulavat miehet ovat heikkouteni viisuissa!

5.itävalta. Who the hell is Edgar on hyvillä lyriikoilla maustettu kappale, joka menee jalan alle.

Erikoismaininta Israelille, jolla oli paras tanssiosuus ja hieno show. Kun näin esityksen semifinaalissa, tiesin heti, että Israel tulee sijoittumaan finaalissa kolmanneksi. Olen yllättynyt siitä, että Ranska ei pärjännyt, tykkäsin kovasti heidän kappaleestaan. Olen myös yllättynyt siitä, että Italia pärjäsi tänä vuonna niin hyvin, vaikka Due vite ei mielestäni ole kovin kummoinen kappale siihen tasoon nähden, mitä italia yleensä viisuihin lähettää. Tämän vuoden teemana oli selkeästi tanssiosuudet ja lavalla makoilu, huvittavaa, että lähes kaikilla finalisteillä oli esityksessään jompi kumpi. 😁

Kaiken kaikkiaan takana on ikimuistoinen viisukevät ja huikea finaali. Tämän vuoden euroviisupikkujouluissa tehdään varmasti kunniaa Käärijälle ja juhlitaan Suomen hienoa sijoitusta! ❤️💚 Saa nähdä mitä UMK meille tarjoaa ensi vuonna, tuskin mitään cha cha chan kaltaista ilmiötä saamme enää koskaan kokea. 

Euroviisujen 2022 jälkipyykkiä

 Taas vuoden odotetuin ilta on ohi! Ihmiset, jotka eivät seuraa Euroviisuja jäävät kyllä paljosta paitsi. Ei ole hienompaa tunnetta, kuin jännittää finalisteja ja kuulla Suomen mainittavan ja kokea ylpeyttä oman maansa edustajien antaessa kaikkensa. Suuria tunteita, suurta draamaa ja makuasioista kiistelyä, ah!

 Euroviisufinaalin jälkeinen päivä on aina vähän masentava, koska edessä on jälleen pitkä vuosi ilman viisuhuumaa! Tämän vuoden viisut olivat merkittävät siitä syystä, että ne järjestettiin keskellä sotaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tällaisina aikoina on entistä tärkeämpää tuoda Euroopan kansaa yhteen musiikin keinoin ja tuoda edes pientä iloa ja valoa ahdistavien uutisten keskelle. Ukrainan voitto ei ollut millään tavalla yllätys ja vaikka kappale ei kuulunut omiin suosikkeihini, olen iloinen Ukrainan voitosta. On heille tärkeää huomata, että koko muu Eurooppa on heidän puolellaan ja voi tällä tavalla näyttää tukensa.

Joka vuosi kun kuulen vuoden kilpailukappaleet ensimmäistä kertaa ajattelen, että taso on huonompi kuin edellisenä vuonna. Kappaleita kuitenkin jatkuvalla toistolla pari viikkoa kuunneltuani, löytyy joukosta aina suosikkeja, jotka kasvavat joka kuuntelukerralla. Loppujen lopuksi tämän vuoden taso finaalissa oli todella hyvä!

The Rasmuksen valinta Suomen viisuedustajaksi sai ristiriitaisen vastaanoton kansalta ja moni olisi halunnut BESS:in edustamaan Suomea. Minä kuulun siihen kansakuntaan, joka ehdottomasti kannusti The Rasmusta jatkoon! Meille milleniaaleille, jotka olemme olleet teinejä The Rasmuksen kulta-aikaan 2000-luvun alussa, Jezebel sai aikaan Ihanan nostalgisen tunteen ja muistot nuoruudesta. Biisi on hyvin vahvasti ominainen The Rasmuksen tyylille ja uppoaa minuun ainakin täysillä. Ymmärrän hyvin kritiikin Laurin laulusuorituksesta ja nuorison nolostumisen siitä, että nelikymppiset miehet hyppivät lavalla ilman paitaa, mutta ne asiat kuuluvat pakettiin. Muistan aina, kuinka kävimme ystäväni kanssa katsomassa The Rasmuksen keikkaa Anttilan tavaratalon liinavaateosastolla parikymmentä vuotta sitten. Bändi oli juuri julkaissut Into-levyn, josta tuli iso käännekohta Bändin uralla ja siitä julkaistiin useita isoja hittejä. Seurasimme bändiä keikkabussille ja otimme paljon valokuvia Laurin ja muiden bändin jäsenten kanssa. Olimme ystäväni kanssa onnemme kukkuloilla ja lähdimme bussilla kotiin. Bussissa huomasimme, että kamerassa ei ollut filmiä ollenkaan. Voitte kuvitella kahden teinitytön harmituksen siinä tilanteessa.

Mielestäni The Rasmus ansaitsi finaalipaikan ja finaaliesitys oli Ihanan energinen ja sai yleisön hienosti mukaansa! Olin vähän yllättynyt sijoituksesta häntäpäähän, koska odotin muutaman muunkin maan jäävän pisteissä Suomen alle. Esimerkiksi Sveitsin kappale tänä vuonna oli tylsääkin tylsempi ja jäi kokonaan ilman yleisöääniä. Muutaman tuomariäänen takia sijoitus oli kuitenkin Suomea parempi. Voimme kuitenkin olla ylpeitä finaalipaikasta ja The Rasmuksen esitystä ei tarvitse missään tapauksessa hävetä! Odotan mielenkiinnolla mitä Suomi lähettää viisuihin ensi vuonna, tuskin kolmatta vuotta putkeen rokkia kuitenkaan, saa nähdä!

Minun lemppareitani tänä vuonna olivat selkeästi korkealta laulavat miehet. Tässä suosikkini tältä vuodelta:

1. Puola. Ochmanin River on upeasti vangitseva balladi ja laulajan ääni saa aikaan kylmät väreet joka kerta. Biisi kasvaa hienosti loppua kohden ja on juuri sellaista musiikkia, josta nautin.

2. Azerbaijan. Fade to black on hyvin samankaltainen kuin Puolan kappale ja siksipä se minuun uppoaakin. Upeasti laulava miesartisti ja biisi, joka ei ole täysin ennalta-arvattava.

3. Iso-Britannia. Hatunnosto briteille siitä, että lähettivät viisuihin kappaleen, joka on parasta mitä heiltä on nähty vuosikymmeniin. Ansaittu toinen sija. Sam Ryderin Spaceman on tarttuva kappale ja Sam laulaa upeasti kovaa ja korkealta.

4. Australia. Perustelut samat kuin aiemminkin, upeasti kovaa ja korkealta laulava mies. Toki we're not the same- kappaleen sanoma on koskettava ja laulajan omakohtainen kokemus kuuluu ja näkyy esityksessä, mikä tuo lisäarvoa kappaleelle.

5. Viro. Edelleen hienosti laulava mies, mutta kappale eroaa hyvin tämän vuoden muista kappaleista länkkäriteemallaan. Tarttuva melodia, jota on kiva rallattaa.

Erikoismaininta myös Espanjalle siitä, että näyttivät, miten luodaan upea visuaalinen kokonaisuus hyvän tanssibiisin ympärille. Chanelin SloMo sijoittui ansaitusti kolmanneksi ja kappale on varmasti yksi tämän kesän suurimpia kesähittejä. Katsoimme tänä vuonna viisut ensimmäistä kertaa lasten kanssa ja 8-vuotiaiden kommentointi oli kyllä vertaansa vailla. Esimerkiksi Espanjan esitystä Aapo kommentoi, että "onpa oudot housut tuolla laulajalla, kun vaan pyllyn reikä on peitetty." 😅

Kuvittelin ensin, että viisuvoitosta kisaa Ukrainan kanssa Ruotsi. Ruotsi on ollut ennakkosuosikki koko ajan ja Hold me closer on taattua Ruotsalaista ammattitaitoa. Ruotsin esitys kuitenkin oli jo liiankin kliininen. Itseäni ärsyttää se, että heillä on joka vuosi niin viimeisen päälle hiottu esitys, jossa jokainen sormen liikekin on tarkkaan harkittu ja vastaa täysin esitystä Melodifestivalenin karsinnoissa. Tämä vie yleensä Ruotsin esityksistä tunteen siitä, että esiintyjä vilpittömästi nauttii olostaan lavalla ja voi antaa kaikkensa. Kaikesta huolimatta Hold me closer on oikein kelpo karaokebiisi. 😁

Voisin analysoida jokaisen kilpailukappaleen erikseen, mutta tästä postauksesta tulisi kilometrin mittainen, joten jätän asian tähän. Onneksi nyt voin alkaa valmistautua pyhäinpäivän euroviisupikkujouluihin keksimällä ohjelmanumeroita ja visailun kysymyksiä. Sillä saan täytettyä viisuhuuman kaipuuta, jota taas vuosi täytyy odottaa. Kyllä euroviisut vain ovat ihmisen parasta aikaa! 

Viisuhuumaa!

 En tiedä edes miten aloittaisin tämän postauksen. Olo on vieläkin epätodellinen ja yhtä aikaa maailman onnellisin eilisillasta sekä surullinen siitä, että viisut ovat ohi. Kahden vuoden viisupatoutuma pääsi eilen vihdoin purkautumaan ja finaali oli kyllä kaiken odotuksen arvoinen. 

Olen niin onnellinen siitä, että viisut päätettiin tänä vuonna järjestää, tavalla tai toisella! Tämä viikko on luonut toivoa, valoa ja iloa koko Euroopan kansalle pandemian keskellä, ja sen vaikutus omalle mielenterveydellenikin on ollut kiistaton. Aivan liikutun ajatellessani, miten valtava voima musiikilla on, ja miten tällainen tapahtuma yhdistää koko Euroopan pitämään hauskaa juuri nyt, kun sitä eniten kaipaamme. 

Entistä paremmaksi tämän vuoden viisut teki tietenkin Suomen oma Blind Channel, jonka matkaa viisuissa on saanut jännityksellä ja innolla seurata. Kerrankin Suomi lähetti viisuihin oman maansa näköistä musiikkia, ja vielä laadukasta sellaista. 

Torstain semifinaali oli sellainen, jota en hetkeen unohda. Heti oman esityksensä jälkeen Suomi pomppasi vedonlyöntitilastoissa ylöspäin ja jo yleisön reaktio näytti sen, että Dark side uppoaa valtaväestöön! Kun finalisteja julkistettiin, tuntui, että sydän pomppaa rinnasta ulos jännityksestä. Kun viimeinen paikka oli jäljellä ja yleisö alkoi huutaa "Finland, Finland", tuntui aivan pakahduttavan ylpeältä oman maan puolesta. Finaaliin pääseminen oli jo voitto itsessään, mutta olin aivan varma, että tämä vuonna pärjäämme myös finaalissa. 

Lauantain finaali oli kokonaisuudessaan huikea. Tämän vuoden biisikattaus on ollut paras moneen vuoteen. Maat ovat selkeästi halunnenet panostaa musiikkiin tänä vuonna ja paljon tanssittavia hyvän mielen kappaleita oli mukana. Suomella oli selkeästi kilpailuasetelma Italian Måneskinin kanssa, koska kyseessä olivat koko kisan ainoat rokkikappaleet. Siinä missä Måneskin on modernia glamrockia ja vetoaa varmasti kaiken ikäisiin rockmusiikin ystäviin, tuo Blind Channel varsinkin meille milleniaaleille nostalgisia nuoruusmuistoja 2000-luvun alun rockmusiikista kuten Linkin Parkista. 

Italian voitto tuli minulle kuitenkin hieman yllätyksenä. Olin aivan varma Sveitsin tai Ranskan voitosta. Suomen sijoitus kuudenneksi on aivan huikea, mutta samalla hieman harmittaa se, että periaatteessa Suomi olisi voinut olla Italian tilalla jos tuomariääniä olisi tullut enemmän. Syy, miksi tuomaristo äänesti nimenomaan Italian kappaletta on varmasti kiinni sanoituksista. Dark Siden sanoitus on aika synkkä ja raaka euroviisumaailmaan, kun taas Zitti e buoni kannustaa jokaista olemaan oma itsensä ja hyväksymään erilaisuutensa. Sanoma on siis hyvinkin euroviisumainen. Suuri yleisö ei niinkään pittaa sanoituksista, jos kappale itsessään on tarttuva. 

Minulla oli ennen finaalia omat suosikkini, mutta finaalin edetessä lista muuttui hieman. Tässä tämän vuoden suosikkini:

Sveitsi: Gjon's Tearsin Tout l'univers on aivan upea kappale ja laulajan ääni on mielettömän hieno. Gjon's Tearsin viime vuoden edustuskappale oli myös suosikkini, joten olen onnellinen, että hän pääsi uudestaan edustamaan Sveitsiä. Live-esityksessä laulajan ei olisi tarvinnut heilua ollenkaan, se hieman ärsytti. Kappale on niin hyvä, että se kantaa ilman mitään ylimääräistä lavashowta. 

Ranska: Barbara Pravin Voila ei ensikuulemalla päässyt kolmen parhaan joukkoon, mutta kappaletta useasti kuunneltuani siitä on tullut yksi suosikeistani. Kappaleen musiikkivideo on vangitseva ja vähän mietin, miten live-esitys toimii ilman videota. Finaalin live-esitys oli kuitenkin henkeäsalpaavan hieno ja kun tekstin näki suomennettuna, toi se kyyneleet silmiin. Aivan huikea kappale ja esitys, joka iski syvälle niin, että en pystynyt keskittymään enää seuraavaan esitykseen ollenkaan. Todella ansaittu toinen sija tämän vuoden viisuissa. 

Suomi: Blind Channelin Dark side on iskevä kipale, jota kuunnellessa ei vain voi olla heiluttamatta päätään. Bändin pojat ovat taitavia ammattilaisia eikä live-esityksiä ole tarvinnut jännittää ollenkaan, on vain voinut nauttia hyvästä menosta. 

Malta: Destinyn Je me casse on ihanan menevä pop-kappale ja laulaja on todella taitava! Biisi meni jalan alle ensikuulemalla ja pysyi yhtenä suosikeistani loppuun asti. 

Kreikka: Stefanian Last dance on 80-lukua henkivä menevä kappale, josta tykkäsin myös heti ensikuulemalta. Live-esitys oli omaan makuuni liian tekninen ja sekava, biisi olisi toiminut ilman greensscreeniäkin. Laulaja on taitava ja biisi olisi oiva karaokekappalekin! 

Azerbaidzhan : Efendin Mata Hari ei vakuuttanut ensikuulemalla, mutta on kasvanut varsinkin live-esitysten myötä paremmaksi. Finaalissa esityspaikka juuri Ranskan jälkeen oli todella harmi, kun en pystynyt keskittymään tähän ollenkaan vaikka Mata Hari oli yksi finaalin lempikappaleistani. Biisi jota tanssisin baarin tanssilattialla aivan varmasti. 

Kokonaisuudessaan finaali oli loistava ja jännitys voittajasta säilyi loppuun asti. Miten taas jaksan odottaa kokonaisen vuoden? Seuraavalla Suomen edustajalla on suuret saappaat täytettäväksi, niin kunnialla Blind Channel veti tämän vuoden. Todettu on ainakin se, että Suomi pärjää viisuissa rokilla. 

Nyt on aika päästää kaikki lähelläni olemaan joutuvat ihmiset hetkeksi piinasta ja työpaikallanikin voidaan ehkä ensiviikolla soittaa jo muutakin kuin euroviisuja. Varmaa on kuitenkin se, että ensivuoden keväällä taas tämä viisufani aloittaa hypetyksen ja kukaan ei ole euroviisumanialta turvassa! ❤️