Oma koti kullan kallis

Vuonna 2005 minulla ja miehelläni oli unelma. Asuimme pienessä kaupungin vuokrayksiössä Myllyojalla, vuokra oli 250 euroa ja tilaa 27 neliötä. Poliisiauto vieraili kerrostalomme pihalla harva se päivä ja todistimmepa kerran myös naapurirapun  juopon itsemurhayritystäkin. Meidän täytyi yöllä olla päästämässä poliisit alaovesta sisään samalla, kun juoppo roikkui neljännen kerroksen parvekkeelta ja toinen tyyppi piti hänestä kiinni. Tapaus päättyi kuitenkin parhain päin. Toinen mieleenpainuva tapaus oli se, kun kaveripariskunta kävi kylässä, mutta he eivät päässeetkään noin vain lähtemään, koska joku oli käynyt puhkomassa kaikkien parkkipaikalla olleiden autojen renkaat.

Unelmoimme siitä, että jonain päivänä omistamme asunnon Ranta-Kastellista. Kävimme kävelyllä alueen ihanien rivi- ja omakotitalojen keskellä ja ajattelimme, miten ihanaa ja rauhallista joen äärellä on, vain muutaman kilometrin päässä keskustasta. Vuonna 2009 unelmamme kävi vihdoin toteen. Ostimme 79 neliöisen rivitalon päätykolmion täydelliseltä paikalta puistoon rajoittuvalta tontilta ja remontoimme sen kokonaan. Ajattelimme, että yhden lapsen kanssa mahdumme kyllä asumaan kolmiossa pitkään. Emme kuitenkaan voineet arvata, että lapsia tulee kerralla kaksi ja tila loppuu kesken nopeammin kuin ajattelimme.

Nyt on tullut aika kohdata realiteetit ja hyväksyä se tosiasia, että emme enää mahdu asumaan nykyisessä asunnossamme. Tai no periaatteessa mahdumme, jos haluamme, että joka paikka on täynnä tavaraa. Työhuoneestakaan ei voi lastenhuonetta tehdä juoksumattoni takia. Siinä on asia, josta en suostu luopumaan mistään hinnasta.

Olemme suunnitelleet muuttavamme kesällä Maikkulaan, koska saamme sieltä hyvän omakotitalon hyvään hintaan. Tuntuu todella haikealta jättää asunto, jossa olen viihtynyt niin hyvin viimeiset viisi vuotta. Ranta-Kastellista on lyhyt matka joka puolelle Oulua ja olen päässyt kätevästi vaunujenkin kanssa juosten tai kävellen joka paikkaan. Puhumattakaan ihanista maisemista ja joen läheisyydestä. Totuus on, että rahamme eivät riitä omakotitaloon Kastellin alueelta, joten se vaihtoehto on poissuljettu. On hassua ajatella, että jätämme unelman, kun se vihdoin on käynyt toteen. Täytyy vain ajatella, miten mukavaa on, kun lapsilla on omat huoneet ja tilaa leikkiä. Myös säilytys- ja varastotilaa on tulevaisuudessa huomattavasti enemmän.

Nykyinen asuntomme on ollut näkemässä paljon ihania juhlia, kokoontumisia, syntymäpäiviä, valmistujaisia, kasvamista nuorista aikuisista aviopariksi ja vanhemmiksi. Onneksi muistot kulkevat mukana mielessä ja valokuvissa. Uusi ajanjakso alkaa uudesta kodista, johon vuosien saatossa varmasti kiintyy yhtä paljon kuin nykyiseenkin.