"Siinähän se menee kaksi missä yksikin". Ei muuten mene. Ensiksi mainittu lause kannattaa sanoa kaksosten odottajalle/äidille vain, jos haluaa tulla lyödyksi vaippapaketilla päähän. Kaksi vauvaa tarkoittaa oikeasti tuplasti syöttöjä, kuivitusta, pukemista, nukutusta, valvomista ja itkua. Aika harvoja asioita voi oikeastaan tehdä yhtä aikaa. Käteväksi kyllä monikkoäitina pakostakin tulee ja mitä kummallisimpia keinoja keksii helpottaakseen arkea ja tehdäkseen asioita yhtä aikaa.
Kun pojat söivät vielä ainoastaan maitoa, pystyin syöttämään heidät yhtä aikaa. Toinen oli sohvalla vieressäni ja pidin hänellä pulloa suussa samalla, kun imetin toista. Röyhtäyttäminen sen sijaan ei onnistu yhtä aikaa ja se oli raivostuttavaa ensimmäiset kuukaudet. Toinen huusi pää punaisena mahassa kiertävää röyhtäystä samalla, kun hytkyttelin toista ja toivoin, että röyhtäys tulisi nopeasti. Aapo kärsi ensimmäiset kuukaudet mahavaivoista ja häntä saattoi joutua todella pitkiä aikoja pitämään pystyssä, ennen kuin kaikki ilmat oli ruoan jälkeen saatu röyhtäistyä.
Nykyään syötän pojat aina yhtä aikaa samalta lautaselta samalla lusikalla. Tähän voisi joku kukkahattutäti sanoa painavan sanan hygieniasta, mutta kehotan hankkimaan ensin itse kaksoset ja tulemaan sitten antamaan neuvoja. Kiinteän ruoan jälkeen imetän molemmat, ja onneksi pojat ovat jo sen verran nopeita imijöitä, että toinen ei joudu kovin kauaa huutamaan omaa maitovuoroansa. Yhtä akaa imettäminenkin onnistuu hyvin silloin, kun on joku kaverina asettelemassa vauvoja rinnoille.
Yöllä imettämisen lopetin jo varhaisessa vaiheessa ja päätin, että öisin on paljon helpompaa antaa maito pullosta. Tuin pojille pinnasänkyyn maitopullot tyynyillä niin, että ne pysyivät suussa ja pumppasin itse samaan aikaan oman maidon talteen.
Öisin kaikkein parhaiten huomaa omaavansa kaksi vauvaa. Kun ensimmäisinä kuukausina toinen valvoi toisen syöttövälin ja toinen toisen. Tai nykyään, kun toinen nukkuu läpi yön ja toinen herää tunnin välein. Tai kun toinen päättää nukkua aamulla yhdeksään ja toinen päättää herätä viideltä uuteen päivään. Tai ylipäätäänsä silloin, kun molemmat heräävät vuorotellen läpi yön, etkä aamulla muista ollenkaan, kumman pinnasängyn vieressä olet viettänyt enemmän aikaa. Myös nukutus on kahden kanssa oma operaationsa. Usein käy niin, että kun vihdoin pahimmassa tapauksessa useamman tunnin nukutuksen jälkeen molemmat nukkuvat, toinen kiljaisee ja herättää samalla toisen. Koko homma alkaa alusta. Öisin on pakko reagoida jokaiseen huutoon ja rynnätä laittamaan tutti suuhun, ettei vain toinen kerkeäisi herätä.
Yhden vauvan hoito on monella tasolla muutenkin rennompaa kuin kahden. Kun on yksi vauva ja kaksi vanhempaa, molemmat saavat päivässä levähdyshetkiä ja vauvan hoitoa voi vuorotella. Me voimme mieheni kanssa vain vaihtaa vauvoja välillä. Yhden vauvan kanssa imetys on rentouttava kahdenkeskinen hetki, jolloin äiti ja vauva saavat molemmat vahvistaa kiintymyssuhdettaan ja nauttia toistensa seurasta. Kahden vauvan kanssa rentous on kaukana, kun joutuu samalla kuuntelemaan toisen kärsimätöntä huutoa. Kaksosten kanssa on myös alusta alken joutunut kestämään sen, että ei voi mennä kokonaan vauvojen tahtisesti. Yöllä toisen herätessä syömään on herätettävä toinenkin, että itse saisi edes vähän nukkua.
Mikä sitten on kaksosissa positiivista? Juuri se, että niitä on kaksi! Kaksinverroin hymyä, naurua, pienten kehitysaskelien seuraamista, kaksinverroin rakkautta! Vaikka yö olisi ollut kuinka huono, aamulla pinnäsängystä loistavat hampaattomat ja onnelliset hymyt saavat heti paremmalle mielelle. Kaksosuus on myös pelkästään positiivinen asia poikien puolesta. He oppivat alusta alkaen jakamaan asioita ja ottamaan huomioon myös toisen tunteet. Puhumattakaan siitä, ettei koskaan tarvitse olla yksin. Vaikka kaksosten äitinä olo on rankkaa, on se myös maailman ihaninta. Kummastakaan vuavasta en luopuisi mistään hinnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti