Musiikin juhlaa

Kulunut viikonloppu on ollut yksi elämäni parhaimmista. Ne jotka minut tuntevat, tietävät, kuinka tärkeää musiikki on minulle. Tänä viikonloppuna pääsin katsomaan livenä kahta kaikkien aikojen suosikkiartisteistani. Olin onneni kukkuloilla, kun Pori Jazzin esiintyjät keväällä julkaistiin ja huomasin, että Joss Stone on tulossa esiintymään. Siinä vaiheessa ilmoitin miehelleni, että lähdemme kesällä Jazzeille, muuta vaihtoehtoa ei ole. Kun myöhemmin vahvistettiin myös Sealin esiintyminen, olin onnesta soikeana. Kumpikaan ei pettänyt odotuksia, kerron vielä keikoista erikseen.

Rakkauteni Joss Stoneen alkoi vuonna 2003 "fell in love with a boy"-biisin myötä. Rakastuin Joss Stonen sielukkaaseen ääneen, joka oli uskomattoman kypsä vain 16-vuotiaan ääneksi. Kasvoin itsekin teinistä aikuiseksi Jossin musiikin parissa ja rakkauteni hänen musiikkiinsa ja ääneensä ei näytä laantumisen merkkejä.

Porissa Joss esiintyi tapansa mukaan avojaloin ja loisti ihanan vilpitöntä ja sydämellistä suhtautumista yleisöön tähteydestään huolimatta. Porissa kuultiin paljon kappaleita Jossin uusimmalta levyltä, mutta myös muutama vanhempi kappale. Jäin ehkä hieman kaipaamaan muutamia biisejä, mutta reilu tunti on todella lyhyt aika konsertille. Kaikista parasta oli, kun Joss esitti kappaleensa "Music" albumilta "Introducing Joss Stone"". Se on yksi lempikappaleistani ja sen sanoma ehdottomasta rakkaudesta musiikkiin on minulle läheinen. Olen onnellinen, että vihdoin 13 vuoden odotuksen jälkeen pääsin näkemään yhden suurimmista idoleistani livenä, toivottavasti seuraavaa kertaa ei tarvitse odottaa niin kauaa!

Sealia olen kuunnellut ala-asteelta lähtien! En tiedä, mikä hänen musiikissaan vetoaa minuun, mutta jostain syystä hänen tyylinsä yhdistää poppia, soulia ja hieman elektronista musiikkiakin iskee minuun ja lujaa. Suuri osa Sealin mahtavuudesta johtuu totta kai hänen upeasta äänestään, sellaista ei ole toista. Kun odotimme keikan alkua sanoin miehelleni, että "kunpa hän aloittaisi Crazy-kappaleella". Kun Seal asteli lavalle laulaen samalla tuttuja säveliä kyseisestä kappaleesta, olin myyty. Konsertissa kuultiin yllättävän vähän Sealin sinkuiksi lohkaistuja biisejä, vaikka olin niitä odottanut. Sealin ehdottomasti isoin hitti "Kiss from a rose" kuultiin vasta encorena, kuten olin jopa hieman ajatellutkin. Konsertin huippukohta oli ehdottomasti Sealin versio Gary Julesin "Mad World"-kappaleesta. Kun Seal alkoi laulaa sitä, tuntui, että sydämeni hyppää rinnasta ulos siitä onnellisuuden tunteesta. Versio tästä ihanasta kappaleesta sai Sealin käsissä aivan uuden elämän. Toinen huippukohta oli "My vision". Kappaleen aikana hypin ja tanssin ja taputin ja lauloin koko sydämestäni. Tuntui, että tätä musiikin pitääkin olla: kokonaisvaltaista onnen tunnetta. Sealin konsertti oli myös aivan liian lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi ja täytti odotukset.

Musiikki on minulle intohimo siinä missä toisille esimerkiksi jalkapallo. Musiikin vaikutusta ei saa aliarvioida, sillä on uskomaton valta ihmiseen. Musiikki yhdistää ja erottaa, se kannustaa ja rohkaisee, auttaa elämään muistoja uudelleen, pystyy nostamaan itsetuntoa itseilmaisun välineenä, tuo iloa ja auttaa käsittelemään myös surua. Toivoisin, että jokainen löytäisi elämäänsä jonkun intohimon, joka tuo kokonaisvaltaista iloa ja toimii terapiakeinona.

Abba sen jo aikoinaan totesi: Thank you for the music!