Rakastan kesää! Oikeastaan rakastan kevättä lähes yhtä paljon, koska tunnen herääväni henkiin lisääntyvän valon ja lämmön myötä. Kevät on myös ihanan toiveikasta aikaa, koska tiedän, että koko kesä on vielä edessä! Syy, miksi rakastan kevättä ja kesää on yksinkertainen: Elämäni on silloin sata kertaa helpompaa, kuin talvella! Kerron, mistä tämä johtuu.
Suurin syy siihen, että olen kesäihminen henkeen ja vereen, on hyötyliikunnan harrastaminen. Koska juoksen tai pyöräilen joka paikkaan, teiden sulaessa maailma avartuu minulle eri tavalla, kuin talvella. Esimerkiksi nyt olen lähes joka päivä pyöräillyt pyöräkärryn kanssa tunninkin päähän kotoa eri leikkipuistoihin. Talvella kahden 15 kiloisen lapsen vetäminen pyöräkärryssä on ihan täyttä tuskaa ja lähes mahdotonta pitkää matkaa, joten kesä tuo toivotun helpotuksen tähän ongelmaan.
Juokseminen on toinen asia, joka helpottuu keväällä ja kesällä huomattavasti. Varsinkin vaunujen kanssa! Totesin itselleni jo viime talvena, että se saa olla viimeinen talvi, kun juoksen poikien kanssa. Lumi yksinkertaisesti luo jo liikaa vastusta muutenkin raskaalle kuormalle. Nyt kesällä nautin täysillä siitä, kun voin juosta lasten kanssa leikkipuistoihin ympäri Oulua ja vaunut tuntuvat niin paljon keveämmiltä, kuin talvella. Kesällä liikkuminen lasten kanssa on muutenkin helpompaa, koska voin nimenomaan juosta sinne leikkipuistoon! Talvella samoilla vaatteilla ei tarkene sekä juosta että seisoa puistossa. Koska pojat eivät enää jaksa istua vaunuissa yhtäjaksoisesti pitkiä lenkkejä, on kiva, että he saavat puistossa tauon istumisesta.
Kolmas ja ehkä tärkein asia, miksi vihaan talvea, on työmatkapyöräily! Teiden ollessa sulat ei koskaan tarvitse arvailla, kuinka kauan työmatkaan menee. Kun kesällä matkaan kuluu noin 25 minuuttia suuntaansa, voi talvella 30 asteen pakkasessa tai loskassa rämpiessä mennä lähes tuplasti enemmän. Eikä ikinä tiedä aamulla, kuinka hyvin tiet on yön aikana hoidettu. Itsetuntoni ei kestä bussilla kulkemista töihin, joten pyörällä on mentävä, vaikka mikä keli olisi. Kesällä saa sataa vaikka puukkoja taivaalta, se ei silti vaikuta työmatkan nopeuteen ja on ainoastaan pukeutumiskysymys.
Neljäs, mutta hyvin itsestäänselvä asia on se, että keväällä ja kesällä pukemiseen menee niin paljon vähemmän aikaa. En voi kylliksi hehkuttaa sitä tunnetta, kun saa laittaa lapsille vain kengät jalkaan ja painua ovesta ulos sen sijaan, että tappelen vähintään puoli tuntia kaiken maailman villahaalareiden ja toppapukujen kanssa. Pukemiseen kuluva aika on talvella suoraan pois kaikesta kivasta, mitä lasten kanssa voisi tehdä.
Olen varmaan nyt perustellut tarpeeksi hyvin sen, miksi vihaan talvea. Talvessa on ainoastaan yksi hyvä asia ja se on joulu. Alan odottaa joulua toden teolla heti lokakuussa, koska se on ainoa asia, jonka voimalla jaksan pitkän talven. Tammikuun ja helmikuun voisi mielestäni poistaa kalenterista kokonaan, mutta maaliskuussa alkaa jo pieni toivon pilkahdus näkyä valon lisääntyessä.
Tällä hetkellä elän täydellistä kesäpäivää. Pojat leikkivät uima-altaassa pihallamme ja itse istun vieressä nauttimassa lämmöstä, perheestä ja kirjoittamassa.
Reilun viikon päästä aloitan työt Morsiusateljee Katariinassa kokopäiväisesti. Siitä alkaa eläkeikään asti kestävä oravanpyörä. Olen uskomattoman kiitollinen Katariinalle ja erityisesti isälleni siitä, että olen saanut tehdä osa-aikatyötä ja näin ollen hoitaa poikia kotona lähes kolmevuotiaiksi! Se on tänä päivänä melko harvinaista! Vaikka kesäpäiväni poikien kanssa käyvätkin vähiin, aion ottaa niistä kaiken irti ja vielä viikon ajan minut voi nähdä juoksemassa tai pyöräilemässä tutun vihreän kärryn kanssa, kaksi maailman ihaninta kesämiestä kyydissä!😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti