Tänään on vuoden 2019 viimeinen päivä ja huomenna alkaa uusi vuosikymmen! Kulunut vuosikymmen 22-vuotiaasta 32-vuotiaaksi on ollut elämäni tapahtumarikkain, mikä toki käy järkeen ikääni ajatellen. Tällä vuosikymmenellä olen kasvanut aikuiseksi, vaimoksi ja äidiksi. Elämäni rankimmat ja onnellisimmat vuodet mahtuvat kuluneisiin kymmeneen vuoteen. Tulevan kymmenen vuoden aikana tulen täyttämään 40, vanhentumaan fyysisesti huomattavasti sekä näkemään lasteni menevän kouluun sekä myös valmistuvan peruskoulusta! Tulevaa vuosikymmentä ei kuitenkaan kannata liikaa vielä miettiä, vaan keskitytään muistelemaan kulunutta kymmentä vuotta.
2009: ostimme mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen asuntomme, maailman ihanimman ja idyllisimmän kolmion Ranta-Kastellista. Rakastin sitä asuntoa sekä erityisesti sijaintia lähellä keskustaa ja parhaitten juoksureittien keskellä.
2010: menimme naimisiin 31.7.2010 Oulujoen kirkossa sekä valmistuin joulukuussa sosionomiksi.
2011: työskentelin lastentarhanopettajana ja juoksin maratonin aikaan 4 tuntia 13 minuuttia, mutta päällimmäisenä muistona ovat rankat lapsettomuushoidot, joita kävimme läpi.
2012: hoidot jatkuivat vielä koko vuoden, kunnes vihdoin joulukuussa 2012 viimeinen koeputkihedelmöitys tuotti tulosta ja aloin odottaa kaksosia.
2013: elämäni ehdottomasti merkittävin vuosi. Raskausaika, joka oli samalla ihanaa ja rankkaa sekä rakkaiden poikiemme syntymä 17.7.2013 raskausviikolla 34+2. Seuraava puoli vuotta elettiinkin rankkaa pikkuvauva-aikaa tuplien kanssa.
2014: äitiysloma pienten kaksosten kanssa. Vuosi, josta elimistöni varmaan toipuu edelleen. Vuosi, jonka aikana ymmärsin unen tärkeyden ihmisen mielenterveydelle ja kokonaisvaltaiselle toimintakyvylle. Vuosi, josta olen onnellinen, että selvisin hengissä. Muutimme myös elokuussa Maikkulaan omakotitaloon.
2015: alkuvuodesta vaihdoin alaa täysin ja aloin työskentelemään Morsiusateljee Katariinassa osa-aikaisesti. Vuosi, joka oli kokonaisuudessaan todella mukava! Pojat olivat ihania kaksivuotiaita taaperoita, sain viettää heidän kanssaan paljon aikaa ja samalla kuitenkin sain vaihtelua viikkoon käymällä 2-3 päivää viikossa töissä. Täydellinen suhde vapaa-ajan ja työn välillä. Pojatkin oppivat pikkuhiljaa nukkumaan paremmin ja oma jaksamiseni pääsi kohentumaan.
2016: Aloin työskennellä Katariinassa kokoaikaisesti ja pojat aloittivat päivähoidon. Opettelua uuteen elämään ja siihen, että perheen yhteinen aika olikin yhtäkkiä todella vähissä työaikojeni takia. Kävimme mieheni kanssa Pori Jazzeilla kuuntelemassa Joss Stonea ja Sealia.
2017: täytin 30 ja pidimme veljieni kanssa aivan mahtavat yhteiset 90v-juhlat! Perustin myös @hairbytiinam-instagramtilin, ja olen päässyt sitä kautta toteuttamaan myös harrastustani kampausten parissa. Poikien täyttäessä 4 ja kasvaessa entistä osaavammiksi ja reippaammiksi, oma vapaa-aikani lisääntyi ja pystyin helpommin käymään esim. Laulamassa!
2018: vuosi, jolloin omassa elämässäni ei tapahtunut mitään. 😁 Pelkkää perusarkea töiden ja lastenhoidon välillä. Vuoden kohokohta oli veljeni ihanat häät kesäkuussa!
2019: yksi isoimmista unelmistani toteutui, kun kävimme helmikuussa mieheni kanssa Brysselissä Hansonin konsertissa! Reissu oli aivan täydellinen ja konsertti ikimuistoinen! Aapo ja Eelis aloittivat syksyllä eskariin.
Ensivuonna on odotettavissa isoja asioita, kun pojat aloittavat koulun ja elokuussa pääsen myös katsomaan yhtä suurimmista idoleistani, Celine Dionia, Hartwall-areenalle. Juhlimme mieheni kanssa myös 10-vuotishääpäiväämme. On hassua ajatella, että olen ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta, lähes puolet elämästäni.
Vain aika näyttää, mitä tulevat vuosikymmenet tuovat tullessaan! Oikein ihanaa vuotta 2020 kaikille!
tiistai 31. joulukuuta 2019
sunnuntai 8. joulukuuta 2019
Joulun tunnelmaa!
Meillä on perheeni kanssa ollut jo useampana vuonna perinteenä käydä kerran vuodessa Levillä lomailemassa ja useimmiten olemme valinneet ajankohdaksi itsenäisyyspäiväviikon. Miksi suuntaamme juuri Leville? Mieheni on innokas moottorikelkkailija ja joulukuun alussa ei useimmiten vielä Oulun lähistöllä ole tarpeeksi lunta, joten kelkkakauden avajaiset pidetään Lapissa. Levillä on koko perheelle täydelliset aktiviteetit: mieheni pääsee kelkkailemaan, minä pääsen laulamaan karaokea ja shoppailemaan ja lapsille nyt löytyy vaikka mitä mukavaa tekemistä! Lisäksi saamme tietysti viettää laatuaikaa myös koko perheen kesken, arkena se jää valitettavan vähälle. 😔 Kauneimmat joululaulutkin täytyy käydä Levin kappelissa laulamassa. Viime vuonna pojat nukkuivat penkissä koko tunnin, nyt pysyivät hereillä, joskin valittaen tylsyyttä puolet ajasta. Onneksi rusinat ja pillimehu vähän pelastivat tilannetta. 😁
Tällä reissulla kävimme myös Kittilässä Tonttulan elämyskylässä, jota voin suositella lämpimästi ihan kaikille! Elämyskylä sijaitsee keskellä ei mitään ja on ulkonäöltään taianomainen talvimaisemassa! Heti saapuessa kylään, vastassa oli poroaitaus, jossa pojat ihastelivat valkoista Kalle-poroa. Elämyskylän alueelta löytyy mahtava seitakivi, jonka sisään on tehty tonttujen ja maahisten luola. Nähtävää oli jo pelkästään seitakivessä koko rahan edestä! Lisäksi elämyskylässä löytyy erilaisia tonttujen tupia, joissa on askartelupajoja ja pipareiden leivontaa. Pihapiiristä löytyy myös totta kai mäenlaskupaikka ja kahvio. Tonttulan elämyskylä oli koko perheelle mieluinen paikka, jossa oikeasti pääsi joulun tunnelmaan!
Olin luvannut pojille ennen reissua, että käymme tulomatkalla myös Rovaniemen Santa parkissa Joulupukin luona. Jos olisin tiennyt, miten mahtava paikka tonttulan elämyskylä oli, en olisi maininnut lapsille mitään Santa parkista, tuntui vähän turhalta mennä enää sinne. Santa Park olikin iso pettymys. Selvästikin se on tehty lähinnä ulkomaalaisille turisteille ja pääsylippujen hinta on aivan älytön. No, Joulupukkia tuli moikattua ja rekiajelu Santa Parkin sisälle rakennetussa taikametsässä oli kyllä hieno. Lapsetkin tykkäsivät kovasti. Lapsiperheille suosittelen kyllä ehdottomasti tonttulan elämyskylä Santa parkin sijasta, jos haluatte kokea aitoa Joulun tunnelmaa.
Olen aina ollut jouluihminen ja rakastan joululauluja ja kaikkea jouluun liittyvää. Vietämme joka vuosi kaksi joulua. Jouluaaton vietämme joko minun tai mieheni vanhempien luona ja joulupäivän taas toisin päin. Molempina päivinä on täysi joulu ruokineen ja lahjoineen. Minusta tämä on aivan mahtava käytäntö, koska ei tarvitse saman päivän aikana käydä monessa paikassa ja aamupäivän saa viettää oman perheen kanssa saunoen ja syöden riisipuuroa. Aattoaamuna tonttu on jättänyt pojille jo yhdet lahjat kuusen alle, joiden avulla he jaksavat odottaa iltaan. Tähän asti joulupukkina on aina toiminut joku sukumme miehistä, mutta nyt pojat alkavat olla jo niin isoja, että alkavat olla epäluuloisia. Viime vuonna Aapo jo kysyikin, että "miksi Joulupukki kuulosti ihan Lauri-papalta?". Täytyy varmaan alkaa järjestämään Joulupukkia suvun ulkopuolelta, että taika ei ihan vielä raukeaisi. 😊 Joulu on minulle ehdottomasti perinteiden aikaa, enkä voisi kuvitellakaan viettäväni Joulua esimerkiksi ulkomailla tai muuten kuin perheen ja sukulaisten kanssa.
Joulun odotukseen minulle tietysti kuuluu tärkeänä osana myös joulumusiikki ja voisinkin esitellä mielestäni parhaat joululevyt satunnaisessa järjestyksessä:
Sia- Everyday is Christmas: ihan mahtava levy täynnä ei perinteisiä niin Siamaisia joululauluja. Vaikka rakastankin perinteitä, saa tämä levy minut aina niin hyvälle tuulelle ja se onkin ollut osa joulun odotusta ilmestymisestään lähtien ja muodostunut jo perinteeksi. 😊
Hanson- Finally it's christmas: Hansonin uudempi joululevy, joka sisältää sekä perinteisiä joululauluja, että uusia sävellyksiä. Myös Hansonin Snowed in- joululevy vuodelta 1997 toimii edelleen ja molemmat levyt soivat aktiivisesti spotifyssäni!
John Legend- A legendary christmas: aivan ihana joululevy vie r&b:n ja svengaavien sovitusten maailmaan vanhoilla joululauluilla sekä uusilla sävellyksillä. Kuuntele tärppinä esimerkiksi "wrap me up In your love", joka on yksi lempikappaleistani!
Nyt Spotifyn joululaululista soimaan ja tunnelmallista Joulun odotusta kaikille! 😊
Tällä reissulla kävimme myös Kittilässä Tonttulan elämyskylässä, jota voin suositella lämpimästi ihan kaikille! Elämyskylä sijaitsee keskellä ei mitään ja on ulkonäöltään taianomainen talvimaisemassa! Heti saapuessa kylään, vastassa oli poroaitaus, jossa pojat ihastelivat valkoista Kalle-poroa. Elämyskylän alueelta löytyy mahtava seitakivi, jonka sisään on tehty tonttujen ja maahisten luola. Nähtävää oli jo pelkästään seitakivessä koko rahan edestä! Lisäksi elämyskylässä löytyy erilaisia tonttujen tupia, joissa on askartelupajoja ja pipareiden leivontaa. Pihapiiristä löytyy myös totta kai mäenlaskupaikka ja kahvio. Tonttulan elämyskylä oli koko perheelle mieluinen paikka, jossa oikeasti pääsi joulun tunnelmaan!
Olin luvannut pojille ennen reissua, että käymme tulomatkalla myös Rovaniemen Santa parkissa Joulupukin luona. Jos olisin tiennyt, miten mahtava paikka tonttulan elämyskylä oli, en olisi maininnut lapsille mitään Santa parkista, tuntui vähän turhalta mennä enää sinne. Santa Park olikin iso pettymys. Selvästikin se on tehty lähinnä ulkomaalaisille turisteille ja pääsylippujen hinta on aivan älytön. No, Joulupukkia tuli moikattua ja rekiajelu Santa Parkin sisälle rakennetussa taikametsässä oli kyllä hieno. Lapsetkin tykkäsivät kovasti. Lapsiperheille suosittelen kyllä ehdottomasti tonttulan elämyskylä Santa parkin sijasta, jos haluatte kokea aitoa Joulun tunnelmaa.
Olen aina ollut jouluihminen ja rakastan joululauluja ja kaikkea jouluun liittyvää. Vietämme joka vuosi kaksi joulua. Jouluaaton vietämme joko minun tai mieheni vanhempien luona ja joulupäivän taas toisin päin. Molempina päivinä on täysi joulu ruokineen ja lahjoineen. Minusta tämä on aivan mahtava käytäntö, koska ei tarvitse saman päivän aikana käydä monessa paikassa ja aamupäivän saa viettää oman perheen kanssa saunoen ja syöden riisipuuroa. Aattoaamuna tonttu on jättänyt pojille jo yhdet lahjat kuusen alle, joiden avulla he jaksavat odottaa iltaan. Tähän asti joulupukkina on aina toiminut joku sukumme miehistä, mutta nyt pojat alkavat olla jo niin isoja, että alkavat olla epäluuloisia. Viime vuonna Aapo jo kysyikin, että "miksi Joulupukki kuulosti ihan Lauri-papalta?". Täytyy varmaan alkaa järjestämään Joulupukkia suvun ulkopuolelta, että taika ei ihan vielä raukeaisi. 😊 Joulu on minulle ehdottomasti perinteiden aikaa, enkä voisi kuvitellakaan viettäväni Joulua esimerkiksi ulkomailla tai muuten kuin perheen ja sukulaisten kanssa.
Joulun odotukseen minulle tietysti kuuluu tärkeänä osana myös joulumusiikki ja voisinkin esitellä mielestäni parhaat joululevyt satunnaisessa järjestyksessä:
Sia- Everyday is Christmas: ihan mahtava levy täynnä ei perinteisiä niin Siamaisia joululauluja. Vaikka rakastankin perinteitä, saa tämä levy minut aina niin hyvälle tuulelle ja se onkin ollut osa joulun odotusta ilmestymisestään lähtien ja muodostunut jo perinteeksi. 😊
Hanson- Finally it's christmas: Hansonin uudempi joululevy, joka sisältää sekä perinteisiä joululauluja, että uusia sävellyksiä. Myös Hansonin Snowed in- joululevy vuodelta 1997 toimii edelleen ja molemmat levyt soivat aktiivisesti spotifyssäni!
John Legend- A legendary christmas: aivan ihana joululevy vie r&b:n ja svengaavien sovitusten maailmaan vanhoilla joululauluilla sekä uusilla sävellyksillä. Kuuntele tärppinä esimerkiksi "wrap me up In your love", joka on yksi lempikappaleistani!
Nyt Spotifyn joululaululista soimaan ja tunnelmallista Joulun odotusta kaikille! 😊
torstai 7. marraskuuta 2019
Kisaamisen iloa ja haastetta.
Ne jotka minut tuntevat, eivät ole voineet välttyä huomaamasta sitä, että rakastan laulamista! Laulaminen on minulle kokonaisvaltainen ilon lähde ja itsensä ilmaisemisen väline, jota ilman en voisi elää. Jokainen, joka laulamista rakastaa, voi samaistua siihen mielihyvän tunteeseen, jota laulaminen aiheuttaa.
Osallistun harvoin karaokekisoihin, mutta aina silloin tällöin on hauska lähteä koettamaan onneaan erilaisiin kilpailuihin. Isoin kisa, johon olen osallistunut, oli Karaoken maailmanmestaruuskilpailu vuonna 2012 jossa pääsinkin erinäisten semifinaalien kautta Suomen finaaliin asti.
Koska Bar Ihku on kantapaikkani, jossa käyn laulamassa melko lailla joka tiistai ja jossa tunnen oloni erittäin kotoisaksi, päätin syksyllä osallistua Ihkun järjestämään karaokekilpailuun. Kilpailuun haettiin netissä lähettämällä ääninäyte sekä myös Radio Suomipopin kautta oli mahdollisuus päästä mukaan semifinaaleihin.
Semifinaalit järjestettiin Oulussa, Tampereella ja Helsingissä ja kuhunkin semifinaaliin valittiin mukaan 15 laulajaa. Jokaisesta semifinaalista kolme parasta pääsi finaaliin, joka pidettiin eilen Helsingissä. Pääpalkintona finaalissa oli muun muassa kiertue bilebändi Remixin kanssa.
Lähden yleensä kilpailuihin aika matalilla odotuksilla, enkä ajatellut pääseväni finaaliin. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt ollessani Oulun semifinaalin kolmen parhaan joukossa. Lauloin ensimmäisellä kierroksella Celine Dionin ja Barbara Streisandin Tell Him-kappaleen, joka on henkilökohtainen karaokesuosikkini. Sain kuitenkin laulaa kappaletta vain vähän matkaa, koska minut päästettiin suoraan jatkoon kesken kappaleen. Toisella kierroksella lauloin Evanescencen Bring me to life, jolla jatkoin finaalikierrokselle. Viimeisenä lauloin Celine Dionin I surrender, joka on myös yksi suosikkikappaleistani. Semifinaalin kohokohta oli ehdottomasti se, kun sain kehuja äänestäni tähtituomari Inga Söderiltä. Hän on kuitenkin pätevä arvostelemaan nimenomaan laulullista pätevyyttä ja teknistä suoritusta.
Kun tiesin pääseväni finaaliin Helsinkiin, alkoi päässäni muhia ongelma kilpailuun valittavista biiseistä. Tässä vaiheessa tajusin, että koska palkintona on kiertue bilebändin kanssa, etsitään kisassa tietysti yleisöä viihdyttävää ja tanssittavaa esiintyjää. Kaikki, jotka ovat koskaan kuulleet minun laulavan, tietävät minun olevan kaikkea muuta paitsi lavalla hyppivä bilehile. Viimeiseen asti yritin keksiä meneviä ja tanssittavia kappaleita, jotka olisivat kuitenkin laulullisesti vaativia, ja jossa korkea ääneni pääsisi parhaiten esille. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en lähde kilpailemaan bilelaulajien kanssa asialla, jossa en ole omimmillani. Päätin, että en lähde hakemaankaan tästä kisasta menestystä, vaan ihan vain nauttimaan laulamisesta ja esiintymisestä ja tuomaan tuomareille vähän vaihtelua tanssibiisien keskelle. 😁
Koska minua jäi ärsyttämään semifinaalissa se, että en saanut laulaa ensimmäistä kappaletta kokonaan, päätin laulaa sen uudestaan finaalissa. Tell him on lisäksi kappale, josta tulen itse aina hyvälle mielelle ja jossa ääneni pääsee hyvin esille. Toiselle kierrokselle päätin valita Evanescencen Lithium-kappaleen siksi, että halusin tuoda vähän pohjoissuomalaista synkkyyttä kaikkien energisten bile-esitysten keskelle. 😁 Koska tiesin, että tässä kisassa ei etsitä minunlaistani laulajaa, oli rentoa esiintyä ilman jännitystä jatkoon pääsystä.
Finaalin kärkikolmikkoon päässeet laulajat olivat monipuolisia ja taitavia esiintyjiä ja saivat yleisön ja tuomarit mukaansa ja olivat oikeutetusti paikkansa ansainneet. Omat suosikkini eivät kaikki päässeet kärkikolmikkoon, mutta laulukisoissa on aina kyse vahvasti myös makuasioista ja niistähän voi vain kiistellä. Kokonaisuutena Ihkun karaokeskaba oli erittäin hyvin järjestetty ja mukava kokemus, josta jäi positiivinen fiilis.
Oma yksipuolisuuteni laulajana tulee olemaan aina kompastuskiveni, jos aion tulevaisuudessa vielä osallistua kisoihin. Tykkään toki laulaa myös menevämpiä kappaleita, mutta koska oma vahvuuteni on nimenomaan laulamisessa, en koe itselleni järkeväksi lähteä kilpailemaan showlla. Olen hyväksynyt asian, että ääneni on klassisen sävytteinen ja tehty powerballadeihin ja koska koen oloni kaikkein kotoisammaksi laulaessani kovaa ja korkealta Celine Dionin, Whitney Houstonin tai Lara Fabianin kaltaisten upeiden naislaulajien kappaleita, en edes halua alkaa muuttamaan itseäni suuntaan, josta en nauti niin paljoa. Vaikka kisaamisessa on oma jännityksensä ja se on yleensä ihan hauskaa, nautin kuitenkin kaikkein eniten siitä, kun saan ihan tavallisena tiistai- tai lauantai-iltana laulaa Pataässän ja Ihkun asiakkaille ja työntekijöille ilman suorituspaineita ja jännitystä ja ajatella, että saatan jollekin ihmiselle tuoda laulullani iloa!
Osallistun harvoin karaokekisoihin, mutta aina silloin tällöin on hauska lähteä koettamaan onneaan erilaisiin kilpailuihin. Isoin kisa, johon olen osallistunut, oli Karaoken maailmanmestaruuskilpailu vuonna 2012 jossa pääsinkin erinäisten semifinaalien kautta Suomen finaaliin asti.
Koska Bar Ihku on kantapaikkani, jossa käyn laulamassa melko lailla joka tiistai ja jossa tunnen oloni erittäin kotoisaksi, päätin syksyllä osallistua Ihkun järjestämään karaokekilpailuun. Kilpailuun haettiin netissä lähettämällä ääninäyte sekä myös Radio Suomipopin kautta oli mahdollisuus päästä mukaan semifinaaleihin.
Semifinaalit järjestettiin Oulussa, Tampereella ja Helsingissä ja kuhunkin semifinaaliin valittiin mukaan 15 laulajaa. Jokaisesta semifinaalista kolme parasta pääsi finaaliin, joka pidettiin eilen Helsingissä. Pääpalkintona finaalissa oli muun muassa kiertue bilebändi Remixin kanssa.
Lähden yleensä kilpailuihin aika matalilla odotuksilla, enkä ajatellut pääseväni finaaliin. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt ollessani Oulun semifinaalin kolmen parhaan joukossa. Lauloin ensimmäisellä kierroksella Celine Dionin ja Barbara Streisandin Tell Him-kappaleen, joka on henkilökohtainen karaokesuosikkini. Sain kuitenkin laulaa kappaletta vain vähän matkaa, koska minut päästettiin suoraan jatkoon kesken kappaleen. Toisella kierroksella lauloin Evanescencen Bring me to life, jolla jatkoin finaalikierrokselle. Viimeisenä lauloin Celine Dionin I surrender, joka on myös yksi suosikkikappaleistani. Semifinaalin kohokohta oli ehdottomasti se, kun sain kehuja äänestäni tähtituomari Inga Söderiltä. Hän on kuitenkin pätevä arvostelemaan nimenomaan laulullista pätevyyttä ja teknistä suoritusta.
Kun tiesin pääseväni finaaliin Helsinkiin, alkoi päässäni muhia ongelma kilpailuun valittavista biiseistä. Tässä vaiheessa tajusin, että koska palkintona on kiertue bilebändin kanssa, etsitään kisassa tietysti yleisöä viihdyttävää ja tanssittavaa esiintyjää. Kaikki, jotka ovat koskaan kuulleet minun laulavan, tietävät minun olevan kaikkea muuta paitsi lavalla hyppivä bilehile. Viimeiseen asti yritin keksiä meneviä ja tanssittavia kappaleita, jotka olisivat kuitenkin laulullisesti vaativia, ja jossa korkea ääneni pääsisi parhaiten esille. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en lähde kilpailemaan bilelaulajien kanssa asialla, jossa en ole omimmillani. Päätin, että en lähde hakemaankaan tästä kisasta menestystä, vaan ihan vain nauttimaan laulamisesta ja esiintymisestä ja tuomaan tuomareille vähän vaihtelua tanssibiisien keskelle. 😁
Koska minua jäi ärsyttämään semifinaalissa se, että en saanut laulaa ensimmäistä kappaletta kokonaan, päätin laulaa sen uudestaan finaalissa. Tell him on lisäksi kappale, josta tulen itse aina hyvälle mielelle ja jossa ääneni pääsee hyvin esille. Toiselle kierrokselle päätin valita Evanescencen Lithium-kappaleen siksi, että halusin tuoda vähän pohjoissuomalaista synkkyyttä kaikkien energisten bile-esitysten keskelle. 😁 Koska tiesin, että tässä kisassa ei etsitä minunlaistani laulajaa, oli rentoa esiintyä ilman jännitystä jatkoon pääsystä.
Finaalin kärkikolmikkoon päässeet laulajat olivat monipuolisia ja taitavia esiintyjiä ja saivat yleisön ja tuomarit mukaansa ja olivat oikeutetusti paikkansa ansainneet. Omat suosikkini eivät kaikki päässeet kärkikolmikkoon, mutta laulukisoissa on aina kyse vahvasti myös makuasioista ja niistähän voi vain kiistellä. Kokonaisuutena Ihkun karaokeskaba oli erittäin hyvin järjestetty ja mukava kokemus, josta jäi positiivinen fiilis.
Oma yksipuolisuuteni laulajana tulee olemaan aina kompastuskiveni, jos aion tulevaisuudessa vielä osallistua kisoihin. Tykkään toki laulaa myös menevämpiä kappaleita, mutta koska oma vahvuuteni on nimenomaan laulamisessa, en koe itselleni järkeväksi lähteä kilpailemaan showlla. Olen hyväksynyt asian, että ääneni on klassisen sävytteinen ja tehty powerballadeihin ja koska koen oloni kaikkein kotoisammaksi laulaessani kovaa ja korkealta Celine Dionin, Whitney Houstonin tai Lara Fabianin kaltaisten upeiden naislaulajien kappaleita, en edes halua alkaa muuttamaan itseäni suuntaan, josta en nauti niin paljoa. Vaikka kisaamisessa on oma jännityksensä ja se on yleensä ihan hauskaa, nautin kuitenkin kaikkein eniten siitä, kun saan ihan tavallisena tiistai- tai lauantai-iltana laulaa Pataässän ja Ihkun asiakkaille ja työntekijöille ilman suorituspaineita ja jännitystä ja ajatella, että saatan jollekin ihmiselle tuoda laulullani iloa!
keskiviikko 7. elokuuta 2019
Poikien 6v-kuulumisia!
Tänään oli vuorossa poikien viimeinen neuvolakäynti! Taas yksi haikea muistutus siitä, että minun pienet vauvani ovat kasvaneet isoiksi kuusivuotiaiksi, jotka aloittavat ensiviikolla eskarin!
Neuvolakäynti meni hyvin siihen asti, kunnes tuli rokotteen aika. Pojat kysyivät matkalla neuvolaan, annetaanko tänään rokote ja minä luulin, että ei anneta, joten pojat olivat siinä uskossa. Voi sitä kauhua poikien kasvoilla, kun terveydenhoitaja ilmoitti, että on rokotteen aika. Siitähän se show vasta lähtikin, kun molemmat pojat ryntäsivät pöydän alle piiloon ja itkivät kurkku suorana. Yritin väkisin saada Ensin Eelistä pois pöydän alta ja sain revittyä hänet syliini, jolloin Eelis huusi hädissään "Aapo auta!" Aapo tarttui Eelistä jalasta kiinni ja yritti vetää häntä takaisin pöydän alle. Vihdoin sain pidettyä Eelistä paikoillaan rokotteen antamisen ajan ja alkoi taistelu Aapon kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja taistelusta väsyneet lapset ja äiti pääsivät neuvolasta kotiin. Tässäpä kuusivuotiaan Aapon kuulumisia!
Aapo on 111,1cm pitkä ja painaa 23,7kg. Aapo menee nukkumaan yleensä noin klo 22 ja herää 7-8 välillä, yleisimmin klo 7.30. Herättyään Aapo käpertyy sohvan nurkkaan peiton alle katsomaan lastenohjelmia. Aapo rakastaa Legoilla rakentamista, piirtämistä ja askartelua. Aapo on taitava rakentamaan erilaisia aluksia ja jaksaa keskittyä rakentaman ohjeista vaativiakin legorakennelmia. Aapo tykkää myös hurjista roolileikeistä, jossa hän yleensä on taisteleva hahmo, kuten Ninja, Optimus Prime tai Tyrannosaurus Rex. Aapo on herkkä lapsi, jota eskarin aloitus jännittää kovasti. Aapo ei äitinsä lailla pidä rutiinien muutoksista ja uudet asiat mietityttävät kovasti. Aapo osaa olla melkoinen draamakuningas ja hänen lausahduksensa saavat välillä hymyilyttämään. Kerran esimerkiksi laitoin yhden Aapon legorakennelman laatikkoon ja se meni rikki. Aapo alkoi itkemään lohduttomasti ja sanoi, että "minä niin rakastin sitä rakennusta, en enää koskaan saa tuntea sellaista rakkautta, mitä tunsin rakennustani kohtaan!" Tai kun pyysin Aapoa siivoamaan leluja lattialta ja hän tokaisi, että "musta tuntuu, että mää oon vaan joku sun palvelija!"
Aapo ei osaa vielä sanoa r-kirjainta, ja sitä yritämme nyt kovasti harjoitella. Pyöräily on myös asia, jota yritämme harjoitella, Aapolla ei vain kiinnostusta ole kyseiseen asiaan. Aapo osaa jo hienosti pyöräillä apurattaiden kanssa, mutta ei jaksa harjoitella ajamista ilman niitä. Aapo on kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi, joka osaa julkisilla paikoilla käyttäytyä hyvin ja jonka kanssa on kiva käydä esimerkiksi ravintolassa syömässä. Aapo saa kertoa itse lisää omista mieltymyksistään:
Lempiruoka?: Mummin makaronilaatikko, en tykkää siitä vaan rakastan sitä! Kuka ei voisi tykätä mummin makaronilaatikosta!
Inhokkiruoka?: Hernekeitosta en tykkää yhtään!
Lempijälkkäri? Sirkusjätski!
Lempiohjelma?: Lego Nexoknights, Lego Ninjago ja Transformers ja Pokemon.
Lempilelu?: Ninjago-pikkulegot.
Lempileikki?: Ninjago-legoilla leikkiminen,
Lempiunikaveri?: Leijonaperhe ja pikkuporo
Missä olet hyvä?: Rakentamaan siistejä aluksia ja isoja legopakkauksia ohjeiden mukaan. Minusta Eelis voisi vastata, että hän on hyvä veli! Ja minä olen hyvä kaveri Eelikselle!
Minkä asian haluaisit oppia kuusivuotiaana?: Oppia ajamaan ilman apurattaita!
Mitä et tykkää tehdä?: En tykkää rokotuksista! Enkä Eeliksen itkusta, se rikkoo mun korvat!
Mikä sinusta tulee isona? Helpompaa kuin heinänteko, musta tulee poliisi! Jahtaan roistoja ja lamautan jalkoja! Poliiseilla on lamauttimet, ettei roistot pääse karkuun!
Eelis on myös 111,1cm pitkä ja painaa 22,8 kiloa. Eelis menee nukkumaan myös noin kello 22 ja herää yleensä 7-7.30. Herättyään Eelis yleensä herättää myös Aapon ja he menevät yhdessä olohuoneeseen katsomaan lastenohjelmia. Eelis tykkää kovasti myös leikkiä legoilla, mutta ei ole ihan yhtä pitkäjänteinen niiden rakentamisessa, kuin Aapo. Jos pojat saavat lahjaksi jotkin vähän isommat legopaketit, Eelis yleensä odottaa, että Aapo on tehnyt omansa ja pääsee sitten auttamaan Eelistä kokoamisessa. Eelis tykkää kovasti myös leikkiä Transformers-leluilla sekä piirtää ja askarrella. Roolileikeistä Eelis tykkää myös kovasti, mutta useimmiten leikkii jotain söpöä ja pientä eläintä. Eelis tykkää aivan kauheasti vapaapäivisin aamulla käpertyä äidin viereen sänkyyn peiton alle leikkimään kissanpentua. Minusta on ihanaa, että vaikka pojat ovat jo niin isoja, ovat he silti vielä niin pieniä ja söpöjä, ja tykkäävät haleista ja pusuista.
Eeliksen kanssa harjoittelemme myös r-kirjainta kovasti. Eelis oppi kesäkuussa lomareissulla sanomaan r-kirjaimen aivan oikein, mutta Aapo tuli siitä todella mustasukkaiseksi, eikä Eelis halunnut pahoittaa Aapon mieltä sanomalla r-kirjainta. Nyt olen saanut Eeliksen taas opettelemaan kirjainta uudestaan, mutta tauon aikana hän kerkesi unohtaa, miten se sanotaan ja opettelu on taas alkanut alusta. Eeliksellä kyllä r tulee d-n kanssa jo välillä oikein, kun hän jaksaa keskittyä sen harjoitteluun. Eivätköhän molemmat pojat eskarivuoden aikana opi r-kirjaimen.
Eeliksen kanssa olemme myös harjoitelleet pyöräilyä, mutta Eelis ei ole vielä siinä niin taitava kuin Aapo, eikä apurattaita vielä voi ottaa pois vähään aikaan. Harjoittelua hankaloittaa se, että Eeliksen mielenkiinto pyöräilyä kohtaan on täysi nolla. Tiedän, että pakottamisestakaan ei ole mitään apua, sillä viimeisetkin motivaation rippeet saa karistettua. Toivon, että motivaatio vielä jostain löytyy tämän vuoden aikana. Eelis on myös kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi ja hänen kanssaan on myös helppoa liikkua julkisilla paikoilla. Eelis on sosiaalinen ja tykkää selittää asioita ja saa minut nauramaan letkautuksillaan. Esimerkiksi kun katsoimme Selviytyjiä ja yhdellä kilpailijoista oli punaiset bikinit, Eelis tokaisi, että "äiti osta sinäkin tuommoset punaiset tissisuojat, kun sulla on vaan mustia ja värittömiä!" :D Tai kun harjoittelin uusia lauluja, Eelis sanoi, että "äiti älä enää laula, en mää koskaan jaksa kuunnella ku sää laulat. Pyydän, lopeta!" Minun ei siis kannata lähteä laulukilpailuihin, kun kotona on tarpeeksi kriittinen yleisö. :D
Eelis saa kertoa itse lisää omista mieltymyksistään:
Lempiruoka?: Mummin makaronilaatikko!
Inhokkiruoka?: En tykkää hernekeitosta ja punajuurisalaatista.
Lempijälkkäri?: Suklaakeksit ja minttusuklaajätski.
Lempiohjelma?: Lego chima, Pokemon, Lego Nexoknights ja Ninjago.
Lempilelut?: Helppoa, Ninjago-legot!
Lempileikki?: Ninjago-legoilla leikkiminen.
Lempiunikaveri?: Tiikeriperhe ja unileopardiperhe ja pikkuporo.
Missä olet hyvä?: Helppoa, leikkimisessä! Ja olen hyvä veli ja kaveri!
Minkä asian haluaisit oppia kuusivuotiaana?: oppimaan r-kirjaimen.
Mitä et tykkää tehdä?: Helppoa, pyöräily!
Mikä sinusta tulee isona? Helppoa, palomies! Sammutan tulipaloja ja autan ihmisiä ja eläimiä puista!
Mennyt vuosi on ollut poikien kanssa niin helppo, kuin kahden maailman ihanimman kuusivuotiaan kanssa vain voi. Pojat ovat isoja ja omatoimisia ja osaavat esimerkiksi tehdä itselleen jo aamupalaleivät ja leikkiä keskenään kotipihalla ilman valvontaa. Poikien kanssa on ilo keskustella ja he ymmärtävät jo vaikeitakin asioita. Toisaalta pojat ovat vielä ihanan pieniä ja edelleen kulkevat pyöräkärryssä joka paikkaan, kun juoksen ja pyöräilen! 45 kilon kanssa juokseminen tai pyöräileminen ei ole helppoa ja saan ihan mahtavan treenin jo esimerkiksi puolen tunnin juoksulenkistä. Odotan kauhulla taas tulevaa talvea, kun en enää pysty poikien kanssa menemään minnekkään pyöräkärryn kanssa ja olemme sidottuna kotiin ja lähimaastoon. Eskarin aloitus on iso muutos myös minulle, koska menetän toisen vapaapäivän, kun maanantaisinkin täytyy viedä pojat eskariin. :( Vapaapäiviemme juttu on poikien kanssa nimenomaan ne hitaat aamut ja yhdessä sängyssä pötköttely ja leikkiminen pitkälle aamupäivään, ennenkuin lähdemme minnekään. Kun vapaapäivänä täytyy laittaa herätyskello soimaan ja pitää kiirettä aamulla sekä lähteä räntäsateessa ja loskassa viemään ja hakemaan poikia eskarista, ei se vastaa minun käsitystäni vapaapäivästä. Tälle asialle en kuitenkaan voi mitään, täytyy vain henkisesti valmistautua ensiviikolla alkavaan lähes loppuelämän kestävään oravanpyörään. Tämän viikon olen vielä lomalla ja nautin täysillä ajasta Aapon ja Eeliksen kanssa ja ihmettelen heidän aivan liian nopeasti hupenevaa lapsuuttaan.
Neuvolakäynti meni hyvin siihen asti, kunnes tuli rokotteen aika. Pojat kysyivät matkalla neuvolaan, annetaanko tänään rokote ja minä luulin, että ei anneta, joten pojat olivat siinä uskossa. Voi sitä kauhua poikien kasvoilla, kun terveydenhoitaja ilmoitti, että on rokotteen aika. Siitähän se show vasta lähtikin, kun molemmat pojat ryntäsivät pöydän alle piiloon ja itkivät kurkku suorana. Yritin väkisin saada Ensin Eelistä pois pöydän alta ja sain revittyä hänet syliini, jolloin Eelis huusi hädissään "Aapo auta!" Aapo tarttui Eelistä jalasta kiinni ja yritti vetää häntä takaisin pöydän alle. Vihdoin sain pidettyä Eelistä paikoillaan rokotteen antamisen ajan ja alkoi taistelu Aapon kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja taistelusta väsyneet lapset ja äiti pääsivät neuvolasta kotiin. Tässäpä kuusivuotiaan Aapon kuulumisia!
Aapo on 111,1cm pitkä ja painaa 23,7kg. Aapo menee nukkumaan yleensä noin klo 22 ja herää 7-8 välillä, yleisimmin klo 7.30. Herättyään Aapo käpertyy sohvan nurkkaan peiton alle katsomaan lastenohjelmia. Aapo rakastaa Legoilla rakentamista, piirtämistä ja askartelua. Aapo on taitava rakentamaan erilaisia aluksia ja jaksaa keskittyä rakentaman ohjeista vaativiakin legorakennelmia. Aapo tykkää myös hurjista roolileikeistä, jossa hän yleensä on taisteleva hahmo, kuten Ninja, Optimus Prime tai Tyrannosaurus Rex. Aapo on herkkä lapsi, jota eskarin aloitus jännittää kovasti. Aapo ei äitinsä lailla pidä rutiinien muutoksista ja uudet asiat mietityttävät kovasti. Aapo osaa olla melkoinen draamakuningas ja hänen lausahduksensa saavat välillä hymyilyttämään. Kerran esimerkiksi laitoin yhden Aapon legorakennelman laatikkoon ja se meni rikki. Aapo alkoi itkemään lohduttomasti ja sanoi, että "minä niin rakastin sitä rakennusta, en enää koskaan saa tuntea sellaista rakkautta, mitä tunsin rakennustani kohtaan!" Tai kun pyysin Aapoa siivoamaan leluja lattialta ja hän tokaisi, että "musta tuntuu, että mää oon vaan joku sun palvelija!"
Aapo ei osaa vielä sanoa r-kirjainta, ja sitä yritämme nyt kovasti harjoitella. Pyöräily on myös asia, jota yritämme harjoitella, Aapolla ei vain kiinnostusta ole kyseiseen asiaan. Aapo osaa jo hienosti pyöräillä apurattaiden kanssa, mutta ei jaksa harjoitella ajamista ilman niitä. Aapo on kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi, joka osaa julkisilla paikoilla käyttäytyä hyvin ja jonka kanssa on kiva käydä esimerkiksi ravintolassa syömässä. Aapo saa kertoa itse lisää omista mieltymyksistään:
Lempiruoka?: Mummin makaronilaatikko, en tykkää siitä vaan rakastan sitä! Kuka ei voisi tykätä mummin makaronilaatikosta!
Inhokkiruoka?: Hernekeitosta en tykkää yhtään!
Lempijälkkäri? Sirkusjätski!
Lempiohjelma?: Lego Nexoknights, Lego Ninjago ja Transformers ja Pokemon.
Lempilelu?: Ninjago-pikkulegot.
Lempileikki?: Ninjago-legoilla leikkiminen,
Lempiunikaveri?: Leijonaperhe ja pikkuporo
Missä olet hyvä?: Rakentamaan siistejä aluksia ja isoja legopakkauksia ohjeiden mukaan. Minusta Eelis voisi vastata, että hän on hyvä veli! Ja minä olen hyvä kaveri Eelikselle!
Minkä asian haluaisit oppia kuusivuotiaana?: Oppia ajamaan ilman apurattaita!
Mitä et tykkää tehdä?: En tykkää rokotuksista! Enkä Eeliksen itkusta, se rikkoo mun korvat!
Mikä sinusta tulee isona? Helpompaa kuin heinänteko, musta tulee poliisi! Jahtaan roistoja ja lamautan jalkoja! Poliiseilla on lamauttimet, ettei roistot pääse karkuun!
Eelis on myös 111,1cm pitkä ja painaa 22,8 kiloa. Eelis menee nukkumaan myös noin kello 22 ja herää yleensä 7-7.30. Herättyään Eelis yleensä herättää myös Aapon ja he menevät yhdessä olohuoneeseen katsomaan lastenohjelmia. Eelis tykkää kovasti myös leikkiä legoilla, mutta ei ole ihan yhtä pitkäjänteinen niiden rakentamisessa, kuin Aapo. Jos pojat saavat lahjaksi jotkin vähän isommat legopaketit, Eelis yleensä odottaa, että Aapo on tehnyt omansa ja pääsee sitten auttamaan Eelistä kokoamisessa. Eelis tykkää kovasti myös leikkiä Transformers-leluilla sekä piirtää ja askarrella. Roolileikeistä Eelis tykkää myös kovasti, mutta useimmiten leikkii jotain söpöä ja pientä eläintä. Eelis tykkää aivan kauheasti vapaapäivisin aamulla käpertyä äidin viereen sänkyyn peiton alle leikkimään kissanpentua. Minusta on ihanaa, että vaikka pojat ovat jo niin isoja, ovat he silti vielä niin pieniä ja söpöjä, ja tykkäävät haleista ja pusuista.
Eeliksen kanssa harjoittelemme myös r-kirjainta kovasti. Eelis oppi kesäkuussa lomareissulla sanomaan r-kirjaimen aivan oikein, mutta Aapo tuli siitä todella mustasukkaiseksi, eikä Eelis halunnut pahoittaa Aapon mieltä sanomalla r-kirjainta. Nyt olen saanut Eeliksen taas opettelemaan kirjainta uudestaan, mutta tauon aikana hän kerkesi unohtaa, miten se sanotaan ja opettelu on taas alkanut alusta. Eeliksellä kyllä r tulee d-n kanssa jo välillä oikein, kun hän jaksaa keskittyä sen harjoitteluun. Eivätköhän molemmat pojat eskarivuoden aikana opi r-kirjaimen.
Eeliksen kanssa olemme myös harjoitelleet pyöräilyä, mutta Eelis ei ole vielä siinä niin taitava kuin Aapo, eikä apurattaita vielä voi ottaa pois vähään aikaan. Harjoittelua hankaloittaa se, että Eeliksen mielenkiinto pyöräilyä kohtaan on täysi nolla. Tiedän, että pakottamisestakaan ei ole mitään apua, sillä viimeisetkin motivaation rippeet saa karistettua. Toivon, että motivaatio vielä jostain löytyy tämän vuoden aikana. Eelis on myös kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi ja hänen kanssaan on myös helppoa liikkua julkisilla paikoilla. Eelis on sosiaalinen ja tykkää selittää asioita ja saa minut nauramaan letkautuksillaan. Esimerkiksi kun katsoimme Selviytyjiä ja yhdellä kilpailijoista oli punaiset bikinit, Eelis tokaisi, että "äiti osta sinäkin tuommoset punaiset tissisuojat, kun sulla on vaan mustia ja värittömiä!" :D Tai kun harjoittelin uusia lauluja, Eelis sanoi, että "äiti älä enää laula, en mää koskaan jaksa kuunnella ku sää laulat. Pyydän, lopeta!" Minun ei siis kannata lähteä laulukilpailuihin, kun kotona on tarpeeksi kriittinen yleisö. :D
Eelis saa kertoa itse lisää omista mieltymyksistään:
Lempiruoka?: Mummin makaronilaatikko!
Inhokkiruoka?: En tykkää hernekeitosta ja punajuurisalaatista.
Lempijälkkäri?: Suklaakeksit ja minttusuklaajätski.
Lempiohjelma?: Lego chima, Pokemon, Lego Nexoknights ja Ninjago.
Lempilelut?: Helppoa, Ninjago-legot!
Lempileikki?: Ninjago-legoilla leikkiminen.
Lempiunikaveri?: Tiikeriperhe ja unileopardiperhe ja pikkuporo.
Missä olet hyvä?: Helppoa, leikkimisessä! Ja olen hyvä veli ja kaveri!
Minkä asian haluaisit oppia kuusivuotiaana?: oppimaan r-kirjaimen.
Mitä et tykkää tehdä?: Helppoa, pyöräily!
Mikä sinusta tulee isona? Helppoa, palomies! Sammutan tulipaloja ja autan ihmisiä ja eläimiä puista!
Mennyt vuosi on ollut poikien kanssa niin helppo, kuin kahden maailman ihanimman kuusivuotiaan kanssa vain voi. Pojat ovat isoja ja omatoimisia ja osaavat esimerkiksi tehdä itselleen jo aamupalaleivät ja leikkiä keskenään kotipihalla ilman valvontaa. Poikien kanssa on ilo keskustella ja he ymmärtävät jo vaikeitakin asioita. Toisaalta pojat ovat vielä ihanan pieniä ja edelleen kulkevat pyöräkärryssä joka paikkaan, kun juoksen ja pyöräilen! 45 kilon kanssa juokseminen tai pyöräileminen ei ole helppoa ja saan ihan mahtavan treenin jo esimerkiksi puolen tunnin juoksulenkistä. Odotan kauhulla taas tulevaa talvea, kun en enää pysty poikien kanssa menemään minnekkään pyöräkärryn kanssa ja olemme sidottuna kotiin ja lähimaastoon. Eskarin aloitus on iso muutos myös minulle, koska menetän toisen vapaapäivän, kun maanantaisinkin täytyy viedä pojat eskariin. :( Vapaapäiviemme juttu on poikien kanssa nimenomaan ne hitaat aamut ja yhdessä sängyssä pötköttely ja leikkiminen pitkälle aamupäivään, ennenkuin lähdemme minnekään. Kun vapaapäivänä täytyy laittaa herätyskello soimaan ja pitää kiirettä aamulla sekä lähteä räntäsateessa ja loskassa viemään ja hakemaan poikia eskarista, ei se vastaa minun käsitystäni vapaapäivästä. Tälle asialle en kuitenkaan voi mitään, täytyy vain henkisesti valmistautua ensiviikolla alkavaan lähes loppuelämän kestävään oravanpyörään. Tämän viikon olen vielä lomalla ja nautin täysillä ajasta Aapon ja Eeliksen kanssa ja ihmettelen heidän aivan liian nopeasti hupenevaa lapsuuttaan.
sunnuntai 19. toukokuuta 2019
Euroviisujen 2019 jälkipyykkiä.
Olipahan taas viisut! Kun kuulin, että Darude edustaa Suomea tänä vuonna, ajattelin, että saatamme ehkä jopa pärjätä, jos kappale vain on uskollinen nimenomaan Daruden musiikkityylille ja fanit innostuvat äänestämään. Eipä ollut.
Harmitti kovasti se, että Darude oli lähtenyt tietentahtoen tekemään euroviisuihin sopivaa popmusiikkia sen sijaan, että olisi tehnyt menevän ja tanssittavan trancebiisin hyvillä lauluosuuksilla. Mielestäni Look away oli paras kolmesta vaihtoehdosta ja koska ensimmäisen semifinaalin taso oli surkein ikinä, toiveeni hieman nousivat tiistain aikana. Mielestäni Darude ja Sebastian vetivät semifinaalissa biisin paremmin, kuin aikaisemmin ja Sebastianin laulukin kulki hyvin! Olin erittäin ylpeä Suomen esityksestä. En kuitenkaan pahasti pettynyt, kun suomi ei päässyt finaaliin, koska odotukset eivät olleet kovin korkealla. Sen sijaan olin erittäin pettynyt, kun Unkarin Joci Papai ei päässyt finaaliin! Tykkäsin Jocin edellisestäkin edustuskappaleesta ja myöskin tämän vuoden biisi oli hyvä! Varsinkin ottaen huomioon ensimmäisen semifinaalin surkean tason, olisi Unkari ehdottomasti kuulunut finaaliin.
Torstain semifinaali taas oli täysin eri maailmasta ensimmäiseen semifinaaliin verrattuna! Paljon hyviä kappaleita pääsi jatkoon ja tämän vuoksi oli lauantain finaali viihdyttävää seurattavaa! Tässä oma lempparikolmikkoni:
1. Venäjä : Scream on ihanan dramaattinen ja teatraalinen biisi, jonka melodia upposi minuun heti ensi kuulemalta. Sergey laulaa aina hyvin, eikä koskaan tarvitse jännittää, osuvatko korkeat nuotit kohdalleen.
2. Ruotsi: Too late for love on ihana hyvänmielen biisi, jonka tarttuva melodia jää soimaan päähän. Myös Johnin ääni on hunajaa korvilleni.
3. Alankomaat: voittajaviisu Arcade on kaunis kappale, joka kasvaa juuri oikealla tavalla loppua kohden. Laulajasta tulee mieleen Adam Levine sekä ulkonäön että äänen perusteella. Olen oikein iloinen Alankomaiden voitosta, biisi oli ansaitusti ennakkosuosikki.
Myös muita hyviä kappaleita mahtui finaaliin tänä vuonna, esimerkiksi Sveitsin ja Kyproksen menevät rallatukset ja Pohjois-Macedonian Proud, joka olisi aivan loistava karaokebiisi! Norja myös yllätti minut positiivisesti tänä vuonna. Kun ensimmäisen kerran kuulin ja näin heidän esityksensä esikatseluissa, joikhaaja aiheutti minussa lähinnä myötähäpeää. Kappale on kuitenkin kuuntelukertojen myötä parantunut huomattavasti ja kuului mielestäni eilisen finaaliin parhaimmistoon!
Omat inhokkini tänä vuonna olivat Islanti, slovenia ja San Marino. Minusta on hienoa, että euroviisuihin lähdetään erilaisilla musiikkigenreillä, mutta valitettavasti punk tai islannin edustajan kaltainen provosoiva ja aggressiivinen musiikkityyli ja lavashow ei vain ole minun makuuni. Slovenian unettava ja flegmaattinen kappale ja esitys nyt olisi voitu jättää kokonaan tekemättä ja San Marinon "pitbull kohtaa dr.albanin" epävireinen esitys nyt oli muuten vain tyhjänpäiväinen.
Täytyy antaa Israelille täydet pisteet viisujen järjestämisestä! Väliaikanumerot olivat oikeasti viihdyttäviä ja mentalisti hauska! Juontajatkin hoitivat hommansa hyvin. Minusta oli aivan loistava idea laittaa viisuvoittajia esittämään toistensa kappaleita! Kuin euroviisujen Vain Elämää konsanaan! Toivon, että tämän idean kopioivat muutkin viisujärjestäjät tulevaisuudessa. Ja sitten se shown odotetuin kohta, Madonna. Mitä ihmettä??? Miten joku niin kauan musiikkia tehneenä voi laulaa niin pieleen? Madonnan Like a prayer aiheutti ihan kauheaa myötähäpeää. En tiedä oliko korvanapissa tai äänentoistossa jotain vikaa, eikö hän kuullut itseään, vai miksi laulu oli koko ajan epävireessä. Seuraavassa kappaleessa laitettiin autotune täysillä päälle ja sen kyllä huomasi. Jäi todella hämmentynyt fiilis itselle. Tarviiko Madonnan kaltainen supertähti oikeasti autotunea pysyäkseen nuotissa? Onko ikä tehnyt jo äänelle tepposet? Joka tapauksessa on Israelilta hienoa saada tuollainen tähti esiintymään euroviisuihin, kyllä se tuo katsojia finaalille kummasti.
Täytyy myös jälleen kehua uutta pisteidenantosysteemiä. Kun tuomariäänet annetaan ensin ja sitten vasta yleisöäänet, pysyy jännitys loppuun asti! On hauskaa myös nähdä, miten suuresti tuomariäänet ja yleisöäänet eroavat toisistaan! Esimerkiksi Norja ei saanut tuomariääniä paljoa, mutta huikean määrän yleisöääniä ja hyppäsi niiden johdosta kärkimaiden joukkoon!
Kokonaisuutena tämän vuoden viisut olivat viihdyttävät ja jännityksellä odotamme, kuka maatamme edustaa ensi vuonna! Siihen saakka on jälleen aika kuunnella joka vuosi kasvavaa Euroviisut- spotifylistaani, josta kaikki parhaat biisit tietysti löytyvät!
Harmitti kovasti se, että Darude oli lähtenyt tietentahtoen tekemään euroviisuihin sopivaa popmusiikkia sen sijaan, että olisi tehnyt menevän ja tanssittavan trancebiisin hyvillä lauluosuuksilla. Mielestäni Look away oli paras kolmesta vaihtoehdosta ja koska ensimmäisen semifinaalin taso oli surkein ikinä, toiveeni hieman nousivat tiistain aikana. Mielestäni Darude ja Sebastian vetivät semifinaalissa biisin paremmin, kuin aikaisemmin ja Sebastianin laulukin kulki hyvin! Olin erittäin ylpeä Suomen esityksestä. En kuitenkaan pahasti pettynyt, kun suomi ei päässyt finaaliin, koska odotukset eivät olleet kovin korkealla. Sen sijaan olin erittäin pettynyt, kun Unkarin Joci Papai ei päässyt finaaliin! Tykkäsin Jocin edellisestäkin edustuskappaleesta ja myöskin tämän vuoden biisi oli hyvä! Varsinkin ottaen huomioon ensimmäisen semifinaalin surkean tason, olisi Unkari ehdottomasti kuulunut finaaliin.
Torstain semifinaali taas oli täysin eri maailmasta ensimmäiseen semifinaaliin verrattuna! Paljon hyviä kappaleita pääsi jatkoon ja tämän vuoksi oli lauantain finaali viihdyttävää seurattavaa! Tässä oma lempparikolmikkoni:
1. Venäjä : Scream on ihanan dramaattinen ja teatraalinen biisi, jonka melodia upposi minuun heti ensi kuulemalta. Sergey laulaa aina hyvin, eikä koskaan tarvitse jännittää, osuvatko korkeat nuotit kohdalleen.
2. Ruotsi: Too late for love on ihana hyvänmielen biisi, jonka tarttuva melodia jää soimaan päähän. Myös Johnin ääni on hunajaa korvilleni.
3. Alankomaat: voittajaviisu Arcade on kaunis kappale, joka kasvaa juuri oikealla tavalla loppua kohden. Laulajasta tulee mieleen Adam Levine sekä ulkonäön että äänen perusteella. Olen oikein iloinen Alankomaiden voitosta, biisi oli ansaitusti ennakkosuosikki.
Myös muita hyviä kappaleita mahtui finaaliin tänä vuonna, esimerkiksi Sveitsin ja Kyproksen menevät rallatukset ja Pohjois-Macedonian Proud, joka olisi aivan loistava karaokebiisi! Norja myös yllätti minut positiivisesti tänä vuonna. Kun ensimmäisen kerran kuulin ja näin heidän esityksensä esikatseluissa, joikhaaja aiheutti minussa lähinnä myötähäpeää. Kappale on kuitenkin kuuntelukertojen myötä parantunut huomattavasti ja kuului mielestäni eilisen finaaliin parhaimmistoon!
Omat inhokkini tänä vuonna olivat Islanti, slovenia ja San Marino. Minusta on hienoa, että euroviisuihin lähdetään erilaisilla musiikkigenreillä, mutta valitettavasti punk tai islannin edustajan kaltainen provosoiva ja aggressiivinen musiikkityyli ja lavashow ei vain ole minun makuuni. Slovenian unettava ja flegmaattinen kappale ja esitys nyt olisi voitu jättää kokonaan tekemättä ja San Marinon "pitbull kohtaa dr.albanin" epävireinen esitys nyt oli muuten vain tyhjänpäiväinen.
Täytyy antaa Israelille täydet pisteet viisujen järjestämisestä! Väliaikanumerot olivat oikeasti viihdyttäviä ja mentalisti hauska! Juontajatkin hoitivat hommansa hyvin. Minusta oli aivan loistava idea laittaa viisuvoittajia esittämään toistensa kappaleita! Kuin euroviisujen Vain Elämää konsanaan! Toivon, että tämän idean kopioivat muutkin viisujärjestäjät tulevaisuudessa. Ja sitten se shown odotetuin kohta, Madonna. Mitä ihmettä??? Miten joku niin kauan musiikkia tehneenä voi laulaa niin pieleen? Madonnan Like a prayer aiheutti ihan kauheaa myötähäpeää. En tiedä oliko korvanapissa tai äänentoistossa jotain vikaa, eikö hän kuullut itseään, vai miksi laulu oli koko ajan epävireessä. Seuraavassa kappaleessa laitettiin autotune täysillä päälle ja sen kyllä huomasi. Jäi todella hämmentynyt fiilis itselle. Tarviiko Madonnan kaltainen supertähti oikeasti autotunea pysyäkseen nuotissa? Onko ikä tehnyt jo äänelle tepposet? Joka tapauksessa on Israelilta hienoa saada tuollainen tähti esiintymään euroviisuihin, kyllä se tuo katsojia finaalille kummasti.
Täytyy myös jälleen kehua uutta pisteidenantosysteemiä. Kun tuomariäänet annetaan ensin ja sitten vasta yleisöäänet, pysyy jännitys loppuun asti! On hauskaa myös nähdä, miten suuresti tuomariäänet ja yleisöäänet eroavat toisistaan! Esimerkiksi Norja ei saanut tuomariääniä paljoa, mutta huikean määrän yleisöääniä ja hyppäsi niiden johdosta kärkimaiden joukkoon!
Kokonaisuutena tämän vuoden viisut olivat viihdyttävät ja jännityksellä odotamme, kuka maatamme edustaa ensi vuonna! Siihen saakka on jälleen aika kuunnella joka vuosi kasvavaa Euroviisut- spotifylistaani, josta kaikki parhaat biisit tietysti löytyvät!
lauantai 23. helmikuuta 2019
Elämysten elämys!
Osasittekin varmaan jo odottaa tätä postausta. Koska blogini päivittyy nykyään hyvin harvoin, johtuen tapahtumaköyhästä elämästäni, on itsestään selvää, että näin isosta tapahtumasta ei voi olla kirjoittamatta.
Palataan ajassa vuoteen 1997, kun Music Television näytti vielä musiikkivideoita ja ysäridiscomusiikki ja pophitit hallitsivat listoja. Silloin kuulin ensimmäistä kertaa tarttuvan kappaleen nimeltä Mmmbop ja se oli menoa! Kolme musikaalisesti lahjakasta veljestä Oklahomasta varastivat pienen tytön sydämen ja ovat siitä asti pitäneet siitä tiukasti kiinni. Hansonin Middle of nowhere oli ensimmäinen saamani c-kasetti ja muistan kuinka onnellinen olin sen saadessani. Yksi kaikkein aikojen lempikappaleistani, Yearbook, on tuolta albumilta ja muistan, kuinka soitin Kiss Fm- radiokanavan toiveohjelmaan ja toivoin sitä soitettavaksi. Olin pettynyt, kun juontaja ei tuntenut kyseistä kappaletta eikä myöskään soittanut sitä. Fanitukseni oli monta vuotta niin suurta, kuin ala-asteelaisen musiikkia rakastavan tytön fanitus vain voi olla ja muistan, että huoneeni seinillä oli yhteensä 100 erilaista Hanson-julistetta. Siellä ei paljon tapettia julisteiden välistä näkynyt. :D Suurin osa kavereistani fanitti Britney Spearsia, Spice Girlsiä tai Backstreet Boysiä, mutta minuun vetosi Hansonissa musiikin lisäksi se, että he soittavat ja tekevät itse myös kappaleensa.
Fanitin Hansonia hyvin avoimesti yläasteelle saakka, kunnes musiikkimakuni alkoi kehittyä enemmän myös soulin, hiphopin ja R&B-musiikin suuntaan ja kun Alicia Keys julkaisi Fallin'-kappaleensa vuonna 2001, rakastuin täysin ja suurempi fanitus kääntyi Aliciaan. Vaikka kaikki suosikkiartistini ovat enemmän soulin ja r&b-musiikin saralta, on Hanson pysynyt lempibändinäni kaikki nämä vuodet ja heidän taidokas ja positiivinen pop rock-musiikkinsa saa minut aina hyvälle tuulelle.
Totta kai seuraan Hansonia sosiaalisessa mediassa ja kun viime vuonna näin, että he julkaisevat bändinsä 25-vuotisen taipaleen kunniaksi sinfoniaorkesterin kanssa yhteistyössä tehdyn String Theory-albumin sekä lähtevät maailmankiertueelle, aloin toivoa, josko pohjoismaat olisivat mukana esiintymispaikoissa. Eivät olleet, mutta Euroopassa konsertteja oli sovittu useampaan maahan ja kaupunkiin ja katsoin, että Bryssel olisi aika lähellä. Ehdotin miehelleni vähän puoliksi vitsaillen, että lähdetäänkö katsomaan Helmikuussa Hansonia Brysseliin ja yllätyksekseni mieheni oli suunnitelmassa ihan mukana, vaikka ei itse ole koskaan Hansonia pahemmin kuunnellut!
String Theory on kokoelma vanhoja kappaleita kaikilta julkaistuilta levyiltä sekä uusia, pelkästään tätä levyä varten tehtyjä kappaleita sovitettuna sinfoniaorkesterille. Levyllä on selkeä teema yrittämisestä, epäonnistumisesta ja itseensä uskomisesta ja kaikki kappaleet seuraavat sanomaltaan johdonmukaisesti toisiaan.
Kun kerroin ihmisille lähteväni katsomaan Hansonin konserttia, oli kaikkien reaktio poikkeuksetta sama: "Ai niitä pikkupoikia? Onko niillä muita biisejä kuin mmmbop?" :D Pikkupojat Taylor, Isaac ja Zac ovat kasvaneet kolmekymppisiksi miehiksi ja ovat julkaisseet yhteensä 15 albumia mukaanlukien kaksi omakustannetta, kaksi livealbumia ja kokelmalevyn. Hanson ei enää vuosiin ole ollut mainstream-bändi, jota Suomen radioissa soitettaisiin, mutta maailmalla he ovat edelleen iso nimi ja sen kertovat myös loppuunmyydyt konsertit ympäri maailmaa myös tällä String Theory-kiertueella.
Keskiviikkona 20.2.2019 lapsuudenunelmani vihdoin toteutui ja pääsin katsomaan Hansonia livenä Brysselin Circue Royalissa. Sali oli aivan täynnä ja lähes koko katsomo koostui juuri minun ikäisistäni 80-luvulla syntyneistä ihmisistä, jotka ovat kasvaneet Hansonin musiikin parissa aikuisiksi. Kun bändi astui lavalle sinfoniaorkesterin kanssa, tunsin oloni aivan epätodelliseksi ja kun Taylor alkoi laulaa ensimmäistä kappaletta, Reaching for the sky, kyyneleet tulivat silmiini ja tunsin oloni taas 10-vuotiaaksi superfaniksi.
On vaikea nimetä yhtä kappaletta, joka olisi ollut konsertin kohokohta, koska rakastin niitä kaikkia. Totta kai nostalgia oli huipussaan Mmmbopin, Where's the loven ja Yearbookin aikana, mutta nautin uskomattoman paljon myös esimerkiksi No rest for the weary- ja Joyful Noise-kappaleista. String Theory on siitä mahtava albumi, että vanhat ja uudet biisit ovat sulassa sovussa ja konsertissa pääsi kuulemaan koko albumin. :) On uskomatonta katsoa, miten sulavasti veljekset vaihtavat roolejaan joka biisille. Hansonin ensimmäisillä albumeilla on selkeä järjestys siinä, että Taylor laulaa ja soittaa koskettimia, Isaac soittaa kitaraa ja Zac rumpuja. Vuosien saatossa myös Isaac ja Zac ovat alkaneet ottaa enemmän lauluosuuksia ja myös soittimia vaihdeltiin konsertissa sujuvasti keskenään.
Istumakonserteissa on se huono puoli, että ei voi tanssia ja liikkua, vaikka kuinka haluaisi, mutta onneksi viimeisimmissä kappaleissa ihmiset rohkaistuivat nousemaan penkeiltä ylös tanssimaan ja laulamaan mukana. Yleisö oli muutenkin todella hyvin mukana ja loi energiaa koko saliin. Yhteisöllisyyden tunne oli myös ihana, kun kävelimme tapahtumapaikalta hotellille ja ympärillä olevat ihmiset rallattivat vielä konsertin kappaleita.
Nyt on yksi asia bucket listiltä raksittu pois ja elämään hankittu elämys vailla vertaa. Fanitus jatkuu ja toivon, että Hanson jatkaa musiikin tekemistä vielä seuraavat 25 vuotta! <3
Palataan ajassa vuoteen 1997, kun Music Television näytti vielä musiikkivideoita ja ysäridiscomusiikki ja pophitit hallitsivat listoja. Silloin kuulin ensimmäistä kertaa tarttuvan kappaleen nimeltä Mmmbop ja se oli menoa! Kolme musikaalisesti lahjakasta veljestä Oklahomasta varastivat pienen tytön sydämen ja ovat siitä asti pitäneet siitä tiukasti kiinni. Hansonin Middle of nowhere oli ensimmäinen saamani c-kasetti ja muistan kuinka onnellinen olin sen saadessani. Yksi kaikkein aikojen lempikappaleistani, Yearbook, on tuolta albumilta ja muistan, kuinka soitin Kiss Fm- radiokanavan toiveohjelmaan ja toivoin sitä soitettavaksi. Olin pettynyt, kun juontaja ei tuntenut kyseistä kappaletta eikä myöskään soittanut sitä. Fanitukseni oli monta vuotta niin suurta, kuin ala-asteelaisen musiikkia rakastavan tytön fanitus vain voi olla ja muistan, että huoneeni seinillä oli yhteensä 100 erilaista Hanson-julistetta. Siellä ei paljon tapettia julisteiden välistä näkynyt. :D Suurin osa kavereistani fanitti Britney Spearsia, Spice Girlsiä tai Backstreet Boysiä, mutta minuun vetosi Hansonissa musiikin lisäksi se, että he soittavat ja tekevät itse myös kappaleensa.
Fanitin Hansonia hyvin avoimesti yläasteelle saakka, kunnes musiikkimakuni alkoi kehittyä enemmän myös soulin, hiphopin ja R&B-musiikin suuntaan ja kun Alicia Keys julkaisi Fallin'-kappaleensa vuonna 2001, rakastuin täysin ja suurempi fanitus kääntyi Aliciaan. Vaikka kaikki suosikkiartistini ovat enemmän soulin ja r&b-musiikin saralta, on Hanson pysynyt lempibändinäni kaikki nämä vuodet ja heidän taidokas ja positiivinen pop rock-musiikkinsa saa minut aina hyvälle tuulelle.
Totta kai seuraan Hansonia sosiaalisessa mediassa ja kun viime vuonna näin, että he julkaisevat bändinsä 25-vuotisen taipaleen kunniaksi sinfoniaorkesterin kanssa yhteistyössä tehdyn String Theory-albumin sekä lähtevät maailmankiertueelle, aloin toivoa, josko pohjoismaat olisivat mukana esiintymispaikoissa. Eivät olleet, mutta Euroopassa konsertteja oli sovittu useampaan maahan ja kaupunkiin ja katsoin, että Bryssel olisi aika lähellä. Ehdotin miehelleni vähän puoliksi vitsaillen, että lähdetäänkö katsomaan Helmikuussa Hansonia Brysseliin ja yllätyksekseni mieheni oli suunnitelmassa ihan mukana, vaikka ei itse ole koskaan Hansonia pahemmin kuunnellut!
String Theory on kokoelma vanhoja kappaleita kaikilta julkaistuilta levyiltä sekä uusia, pelkästään tätä levyä varten tehtyjä kappaleita sovitettuna sinfoniaorkesterille. Levyllä on selkeä teema yrittämisestä, epäonnistumisesta ja itseensä uskomisesta ja kaikki kappaleet seuraavat sanomaltaan johdonmukaisesti toisiaan.
Kun kerroin ihmisille lähteväni katsomaan Hansonin konserttia, oli kaikkien reaktio poikkeuksetta sama: "Ai niitä pikkupoikia? Onko niillä muita biisejä kuin mmmbop?" :D Pikkupojat Taylor, Isaac ja Zac ovat kasvaneet kolmekymppisiksi miehiksi ja ovat julkaisseet yhteensä 15 albumia mukaanlukien kaksi omakustannetta, kaksi livealbumia ja kokelmalevyn. Hanson ei enää vuosiin ole ollut mainstream-bändi, jota Suomen radioissa soitettaisiin, mutta maailmalla he ovat edelleen iso nimi ja sen kertovat myös loppuunmyydyt konsertit ympäri maailmaa myös tällä String Theory-kiertueella.
Keskiviikkona 20.2.2019 lapsuudenunelmani vihdoin toteutui ja pääsin katsomaan Hansonia livenä Brysselin Circue Royalissa. Sali oli aivan täynnä ja lähes koko katsomo koostui juuri minun ikäisistäni 80-luvulla syntyneistä ihmisistä, jotka ovat kasvaneet Hansonin musiikin parissa aikuisiksi. Kun bändi astui lavalle sinfoniaorkesterin kanssa, tunsin oloni aivan epätodelliseksi ja kun Taylor alkoi laulaa ensimmäistä kappaletta, Reaching for the sky, kyyneleet tulivat silmiini ja tunsin oloni taas 10-vuotiaaksi superfaniksi.
On vaikea nimetä yhtä kappaletta, joka olisi ollut konsertin kohokohta, koska rakastin niitä kaikkia. Totta kai nostalgia oli huipussaan Mmmbopin, Where's the loven ja Yearbookin aikana, mutta nautin uskomattoman paljon myös esimerkiksi No rest for the weary- ja Joyful Noise-kappaleista. String Theory on siitä mahtava albumi, että vanhat ja uudet biisit ovat sulassa sovussa ja konsertissa pääsi kuulemaan koko albumin. :) On uskomatonta katsoa, miten sulavasti veljekset vaihtavat roolejaan joka biisille. Hansonin ensimmäisillä albumeilla on selkeä järjestys siinä, että Taylor laulaa ja soittaa koskettimia, Isaac soittaa kitaraa ja Zac rumpuja. Vuosien saatossa myös Isaac ja Zac ovat alkaneet ottaa enemmän lauluosuuksia ja myös soittimia vaihdeltiin konsertissa sujuvasti keskenään.
Istumakonserteissa on se huono puoli, että ei voi tanssia ja liikkua, vaikka kuinka haluaisi, mutta onneksi viimeisimmissä kappaleissa ihmiset rohkaistuivat nousemaan penkeiltä ylös tanssimaan ja laulamaan mukana. Yleisö oli muutenkin todella hyvin mukana ja loi energiaa koko saliin. Yhteisöllisyyden tunne oli myös ihana, kun kävelimme tapahtumapaikalta hotellille ja ympärillä olevat ihmiset rallattivat vielä konsertin kappaleita.
Nyt on yksi asia bucket listiltä raksittu pois ja elämään hankittu elämys vailla vertaa. Fanitus jatkuu ja toivon, että Hanson jatkaa musiikin tekemistä vielä seuraavat 25 vuotta! <3
sunnuntai 21. lokakuuta 2018
Isovanhempien merkityksestä.
Eilen, isovanhempien päivänä, rakas ukkini laskettiin haudan lepoon. Ukki kuoli 86-vuotiaana vain kolme viikkoa sairastettuaan, joten hän sai elää täyttä elämää lähestulkoon loppuun asti. Muistan ukin aina sotilaallisen jämeränä ja asiallisena, mutta erittäin lempeänä ja viisaana miehenä joka teki todella hyvää ruokaa ja tyrnimehua! Ukki oli ensimmäinen isovanhemmistani, joka menehtyi ja sai kovasti ajattelemaan isovanhempien tärkeyttä.
Omat isovanhempani ovat olleet minulle aina tärkeitä ja rakkaita ja auttaneet kovasti vanhempiani silloin, kun minä ja veljeni olemme olleet pieniä. Isovanhempani ovat halunneet olla aktiivisesti mukana elämässäni ja luoda läheisen suhteen lapsenlapsiinsa. Suhde suvun vanhempien ja nuorimpien välillä on erityinen juurikin siksi, että vuosikymmenten elämänkokemus ja hiljainen tieto on parasta välittää juuri lapsille, jotka omaksuvat vanhan kansan tarinoita ja oppeja loistavasti! Itsekin olen aina arvostanut isovanhempiani senkin takia, että he ovat vielä eläneet aikana, jolloin elämä ei ole ollut helppoa ja kaiken eteen on saanut tehdä paljon töitä.
Isovanhempien merkitys on tuonut aivan uuden ulottuvuuden lasteni syntymän myötä. Olen todella onnellinen siitä, että ukki sai nauttia lapsenlapsenlapsista viisi vuotta ja lapseni oppivat tuntemaan isoukkinsa. Ukki oli koiraihminen ja monesti kylään tullessaan laittoi päällensä villapaidan, jossa oli koiran kuva, koska tiesi Aapon ja Eeliksen pitävän siitä.
Aapolla ja Eeliksellä on mielestäni maailman parhaat isovanhemmat! Omat vanhempani ja mieheni vanhemmat ovat olleet enemmän kuin kultaakin kalliimpia poikien hoitoapuna ja säästäneet minut mielenterveyden ongelmilta poikien vauva-aikana. Parasta poikien isovanhemmissa on se, että he oikeasti haluavat olla apuna ja rakastavat poikia selvästi todella paljon. Minun ei siis tarvitse ikinä pelätä sitä, että poikien hoitaminen tarvittaessa olisi heille vain välttämätön paha ja he tekisivät sitä ainoastaan velvollisuuden tunteesta. On ihanaa nähdä, miten tärkeitä isovanhemmat ovat Aapolle ja Eelikselle ja tietää, että suhde pysyy läheisenä ja tiiviinä varmasti aikuisikään asti.
Ukin hautajaiset olivat todella tunteelliset ja kirkossa olevien ihmisten määrästä pystyi kertomaan, että ukki oli todella pidetty mies ja tärkeä kaikille sukulaisille ja ystäville. Kaikkein hienoin hetki oli se, kun kesken Maa on niin kaunis-virren, kanttori lopetti soittamisen ja koko seurakunta lauloi virren loppuun moniäänisesti. Tämä on varmaan mahdollista ainoastaan meidän yltiömusikaalisessa suvussamme, :D Ukin viimeisiä sanoja kuolinvuoteellaan olivat: "elämä jatkuu, menkää eteenpäin". Näin teemme, ukista jää ainoastaan hyviä muistoja, joita vaalia ja joiden avulla surusta selviää.
Lepää rauhassa
Juhani Antti Sakari Kauppinen
5.5.1933-2.10.2018
Omat isovanhempani ovat olleet minulle aina tärkeitä ja rakkaita ja auttaneet kovasti vanhempiani silloin, kun minä ja veljeni olemme olleet pieniä. Isovanhempani ovat halunneet olla aktiivisesti mukana elämässäni ja luoda läheisen suhteen lapsenlapsiinsa. Suhde suvun vanhempien ja nuorimpien välillä on erityinen juurikin siksi, että vuosikymmenten elämänkokemus ja hiljainen tieto on parasta välittää juuri lapsille, jotka omaksuvat vanhan kansan tarinoita ja oppeja loistavasti! Itsekin olen aina arvostanut isovanhempiani senkin takia, että he ovat vielä eläneet aikana, jolloin elämä ei ole ollut helppoa ja kaiken eteen on saanut tehdä paljon töitä.
Isovanhempien merkitys on tuonut aivan uuden ulottuvuuden lasteni syntymän myötä. Olen todella onnellinen siitä, että ukki sai nauttia lapsenlapsenlapsista viisi vuotta ja lapseni oppivat tuntemaan isoukkinsa. Ukki oli koiraihminen ja monesti kylään tullessaan laittoi päällensä villapaidan, jossa oli koiran kuva, koska tiesi Aapon ja Eeliksen pitävän siitä.
Aapolla ja Eeliksellä on mielestäni maailman parhaat isovanhemmat! Omat vanhempani ja mieheni vanhemmat ovat olleet enemmän kuin kultaakin kalliimpia poikien hoitoapuna ja säästäneet minut mielenterveyden ongelmilta poikien vauva-aikana. Parasta poikien isovanhemmissa on se, että he oikeasti haluavat olla apuna ja rakastavat poikia selvästi todella paljon. Minun ei siis tarvitse ikinä pelätä sitä, että poikien hoitaminen tarvittaessa olisi heille vain välttämätön paha ja he tekisivät sitä ainoastaan velvollisuuden tunteesta. On ihanaa nähdä, miten tärkeitä isovanhemmat ovat Aapolle ja Eelikselle ja tietää, että suhde pysyy läheisenä ja tiiviinä varmasti aikuisikään asti.
Ukin hautajaiset olivat todella tunteelliset ja kirkossa olevien ihmisten määrästä pystyi kertomaan, että ukki oli todella pidetty mies ja tärkeä kaikille sukulaisille ja ystäville. Kaikkein hienoin hetki oli se, kun kesken Maa on niin kaunis-virren, kanttori lopetti soittamisen ja koko seurakunta lauloi virren loppuun moniäänisesti. Tämä on varmaan mahdollista ainoastaan meidän yltiömusikaalisessa suvussamme, :D Ukin viimeisiä sanoja kuolinvuoteellaan olivat: "elämä jatkuu, menkää eteenpäin". Näin teemme, ukista jää ainoastaan hyviä muistoja, joita vaalia ja joiden avulla surusta selviää.
Lepää rauhassa
Juhani Antti Sakari Kauppinen
5.5.1933-2.10.2018
Tilaa:
Kommentit (Atom)