Tänään on vuoden 2019 viimeinen päivä ja huomenna alkaa uusi vuosikymmen! Kulunut vuosikymmen 22-vuotiaasta 32-vuotiaaksi on ollut elämäni tapahtumarikkain, mikä toki käy järkeen ikääni ajatellen. Tällä vuosikymmenellä olen kasvanut aikuiseksi, vaimoksi ja äidiksi. Elämäni rankimmat ja onnellisimmat vuodet mahtuvat kuluneisiin kymmeneen vuoteen. Tulevan kymmenen vuoden aikana tulen täyttämään 40, vanhentumaan fyysisesti huomattavasti sekä näkemään lasteni menevän kouluun sekä myös valmistuvan peruskoulusta! Tulevaa vuosikymmentä ei kuitenkaan kannata liikaa vielä miettiä, vaan keskitytään muistelemaan kulunutta kymmentä vuotta.
2009: ostimme mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen asuntomme, maailman ihanimman ja idyllisimmän kolmion Ranta-Kastellista. Rakastin sitä asuntoa sekä erityisesti sijaintia lähellä keskustaa ja parhaitten juoksureittien keskellä.
2010: menimme naimisiin 31.7.2010 Oulujoen kirkossa sekä valmistuin joulukuussa sosionomiksi.
2011: työskentelin lastentarhanopettajana ja juoksin maratonin aikaan 4 tuntia 13 minuuttia, mutta päällimmäisenä muistona ovat rankat lapsettomuushoidot, joita kävimme läpi.
2012: hoidot jatkuivat vielä koko vuoden, kunnes vihdoin joulukuussa 2012 viimeinen koeputkihedelmöitys tuotti tulosta ja aloin odottaa kaksosia.
2013: elämäni ehdottomasti merkittävin vuosi. Raskausaika, joka oli samalla ihanaa ja rankkaa sekä rakkaiden poikiemme syntymä 17.7.2013 raskausviikolla 34+2. Seuraava puoli vuotta elettiinkin rankkaa pikkuvauva-aikaa tuplien kanssa.
2014: äitiysloma pienten kaksosten kanssa. Vuosi, josta elimistöni varmaan toipuu edelleen. Vuosi, jonka aikana ymmärsin unen tärkeyden ihmisen mielenterveydelle ja kokonaisvaltaiselle toimintakyvylle. Vuosi, josta olen onnellinen, että selvisin hengissä. Muutimme myös elokuussa Maikkulaan omakotitaloon.
2015: alkuvuodesta vaihdoin alaa täysin ja aloin työskentelemään Morsiusateljee Katariinassa osa-aikaisesti. Vuosi, joka oli kokonaisuudessaan todella mukava! Pojat olivat ihania kaksivuotiaita taaperoita, sain viettää heidän kanssaan paljon aikaa ja samalla kuitenkin sain vaihtelua viikkoon käymällä 2-3 päivää viikossa töissä. Täydellinen suhde vapaa-ajan ja työn välillä. Pojatkin oppivat pikkuhiljaa nukkumaan paremmin ja oma jaksamiseni pääsi kohentumaan.
2016: Aloin työskennellä Katariinassa kokoaikaisesti ja pojat aloittivat päivähoidon. Opettelua uuteen elämään ja siihen, että perheen yhteinen aika olikin yhtäkkiä todella vähissä työaikojeni takia. Kävimme mieheni kanssa Pori Jazzeilla kuuntelemassa Joss Stonea ja Sealia.
2017: täytin 30 ja pidimme veljieni kanssa aivan mahtavat yhteiset 90v-juhlat! Perustin myös @hairbytiinam-instagramtilin, ja olen päässyt sitä kautta toteuttamaan myös harrastustani kampausten parissa. Poikien täyttäessä 4 ja kasvaessa entistä osaavammiksi ja reippaammiksi, oma vapaa-aikani lisääntyi ja pystyin helpommin käymään esim. Laulamassa!
2018: vuosi, jolloin omassa elämässäni ei tapahtunut mitään. 😁 Pelkkää perusarkea töiden ja lastenhoidon välillä. Vuoden kohokohta oli veljeni ihanat häät kesäkuussa!
2019: yksi isoimmista unelmistani toteutui, kun kävimme helmikuussa mieheni kanssa Brysselissä Hansonin konsertissa! Reissu oli aivan täydellinen ja konsertti ikimuistoinen! Aapo ja Eelis aloittivat syksyllä eskariin.
Ensivuonna on odotettavissa isoja asioita, kun pojat aloittavat koulun ja elokuussa pääsen myös katsomaan yhtä suurimmista idoleistani, Celine Dionia, Hartwall-areenalle. Juhlimme mieheni kanssa myös 10-vuotishääpäiväämme. On hassua ajatella, että olen ollut mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta, lähes puolet elämästäni.
Vain aika näyttää, mitä tulevat vuosikymmenet tuovat tullessaan! Oikein ihanaa vuotta 2020 kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti