"Oot sää kyllä reipas". Kuulen tuota lausetta aika usein. Ihmiset luulevat, että olen reipas, koska jaksan yöheräilyjen ja monikkoarjen keskellä juosta, siivota, leipoa ja ulkoilla lasten kanssa. Oikaisen kuitenkin nyt tämän väärinkäsityksen ja kerron, mistä oletettu reippauteni johtuu.
Minun on pakko päästä joka päivä liikkumaan. Ihan jo siksi, että saan suklaan syömisen ohella pidettyä painoni kurissa, mutta myös piristyäkseni. Kun olen hyvässä kunnossa ja saan paljon raitista ilmaa, se vaikuttaa yleiseen vireystasooni. En kuitenkaan ole niin reipas, että urheilisin terveyteni ja henkeni uhalla. Yleensä käymme poikien kanssa aamuisin juoksemassa, mutta jos yö on ollut todella surkea, enkä ole nukkunut kuin muutaman tunnin, en lähde hankkimaan itselleni sydänkohtausta lenkkipolulle aamusta. Juoksemme vasta iltapäivällä, kun olemme kaikki päiväunien jälkeen uusia ihmisiä. Minun ei tarvitse olla erityisen reipas juostakseni, koska se on minulle yhtä helppoa, kuin kävely. Oikeastaan jopa helpompaa, koska pojat viihtyvät vaunuissa paremmin kovassa vauhdissa, eikä heitä tarvitse viihdyttää. Totta kai jos lähtisin ilman mitään pohjakuntoa juoksemaan 11 kilometriä tunnissa vaunujen kanssa, joissa pelkkä lasten paino on 30 kiloa, olisin aivan kuollut ja voisin todellakin sanoa itseäni reippaaksi. Mutta kuten aiemmin totesin, se ei vaadi minulta paljon kävelyä enempää. Liikkumalla yritän siis vain helpottaa väsymystä!
Leipominen taas on minulle rakas harrastus, joka ei todellakaan vaadi minulta jaksamista. Kyse on enemmänkin vain kerkeämisestä. Leipominen on mukavaa ajanvietettä lasten kanssa ja auttaa hyvin väsymyksen unohtamisessa, kuten kaikki tekeminen, joka itsestä tuntuu mukavalta!
Siivota nyt yksinkertaisesti täytyy, jotta kaaos pysyisi jotenkuten kurissa. Sotku väsyttää vain entistä enemmän, joten pyrin pitämään kodin niin siistinä, kuin suinkin vain kerkeän. Lapsiperheessä se ei todellakaan tarkoita, että kaikki olisi tip top, vaan lähinnä sitä, että lattialla pystyisi edes kävelemään kompastumatta koko ajan leluihin.
Ulkoilu lasten kanssa on pakollista joka päivä kaikkien mielenterveyden säilyttämiseksi. Koska valvottujen öiden jälkeen aamupäivä menee yleensä täysin zombina, on huomattavasti helpompaa seistä zombina puistossa, kuin kotona, jossa lapset vaativat jatkuvaa huomiota. Ulkona he hyvässä lykyssä touhuavat paljolti itsestään ja heitä tarvitsee vain valvoa. Kuten jo aiemmin mainitsin, raitis ilma myös piristää. Ulkona olo on siitäkin syystä paljon järkevämpää, että kotona levähtämisen mahdollisuus on teoriassa koko ajan läsnä, mutta käytännössä ei. Sohva kutsuu koko ajan, mutta siihen ei ole mitään mahdollisuutta mennä makaamaan. Ulkona tätä mahdollisuutta ei edes ole kiusaamassa.
Jaksamisessa keskeistä on myös tietysti tukiverkosto, jota olen hehkuttanut paljon jo aiemmissa postauksissani. Jo tieto siitä, että apua on tarvittaessa saatavilla, auttaa jaksamaan. En voi myös tarpeeksi hehkuttaa kavereiden merkitystä. Rakkaat naapurit, tiedätte, ketä tarkoitan. Valvottuja öitä ja rankkaa arkea on huomattavasti helpompi kestää, kun voi valittaa siitä toisille samassa tilanteissa oleville joka päivä pihalla tai puistossa. Väsymykseen auttaa parhaiten hyvä seura! En ymmärrä, miten sellaiset äidit jaksavat, joilla ei ole toisia äitikavereita, joiden kanssa viettää aikaa ja verrata kokemuksia. Minun ystäväpiirini on laaja ja tärkeitä ihmisiä on ympärilläni paljon. He ovat kaikki keskeisessä asemassa arkeni piristäjinä!
Yksi syy, miksi ihan oikeasti jaksan olla reipas, on päiväunet! Nukun aina päiväunet poikien kanssa. Niiden jälkeen olen aina ihan uusi ihminen, vaikka koko aamupäivä olisi vain mennyt siihen, että pidän väkisin silmiä auki ja yritän selvitä päiväuniaikaan asti. Lepään siis aina, kun siihen on mahdollisuus!! Suklaa on myös keskeisessä asemassa elämäni piristäjänä. Se on väsyneen äidin paras ystävä ehdottomasti.
Kuten nyt huomasitte, en oikeasti ole erityisen reipas. Yritän vain torjua väsymyksen mielestäni tekemällä yllämainittuja asioita. Koska levähtämiseen ei ole mahdollisuutta, täytyy pysyä aktiivisena, jotta päivän saisi kulumaan nopeasti ja mahdollisesti seuraavana yönä saisi jopa nukkua. Nykyään kestän valvomista ja väsymystä huomattavasti paremmin, koska tiedän hyviäkin öitä olevan! Tuntien valvomiseen on nykyään ihan järkevät syyt, kuten se, että pojat ovat flunssassa. Flunssan parantuessa todennäköisesti tulee muutaman yön kestävä parempi vaihe! Vauva-aikana valvominen on pahinta juuri sen vuoksi, että sille ei koskaan näy loppua, eikä se koskaan edes välillisesti helpota. Paras neuvo väsymykseen on levätä aina kun siihen on mahdollisuus, sekä keksiä päivään edes pieniä asioita, joista saa paljon mielihyvää.
Syksyni piristäjä on ehdottomasti ollut teksti, jonka minulle tuntematon ihminen on kirjoittanut minusta Facebookiin! Kaverini lähetti minulle kuvan tekstistä, ja olen nauranut sille monet kerrat. Siinä kirjoittaja ihmettelee ja nostaa hattua naiselle, joka juoksee ympäri oulua kaksosrattaiden kanssa. Kirjoittaja kuitenki luulee, että juoksen lasten nukkuessa. Tämä virhe on ensiarvoisen tärkeää saada korjattua. En siis KOSKAAN juokse poikien nukkuessa. Päiväuniaika on aivan liian arvokasta käytettäväksi urheiluun! Jos niin tekisin, olisin oikeasti aivan liian reipas!😊
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
torstai 17. syyskuuta 2015
Uhman ihanuus
"MINÄ!" "MINUN!" "ITEEEEE!!!" "EIEIEIEIEI!!" "ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!" Joko arvaatte mistä on kyse? Jos ette, niin minäpä kerron. Uhmaiästä. TUPLANA! Vauvavuoden loputtua aloin kauhulla odottaa, milloin uhmaikä iskee. Kyllähän pojilla omaa tahtoa on ollut jo pitkään, mutta nyt he ovat oikeasti alkaneet ymmärtää, että voivat joka asiassa testata, saisivatko tehdä juuri niin kuin haluaisivat. Uhmaikä on tärkeä kehitysvaihe, sillä se auttaa lasta irtautumaan vanhemmistaan. Yhtä tärkeää on myös se, että uhmaiän tarkoitus on irtaannuttaa vanhempi lapsestaan. Viimeistään tässä vaiheessa vanhemman on pakko myöntää itselleen, että oma lapsi on paitsi maailman rakkain, myös maailman ärsyttävin olento!
Uhmaiässä ärsyttävää on se, että erinäisiin siirtymätilanteisiin kuluu päivässä tunteja. Jos olemme menossa kerhoon yhdeksäksi, täytyy lähtöä alkaa tosissaan tekemään jo kahdeksalta. Koska ITE-sana liittyy ihan kaikkeen tekemiseen, mutta taidot eivät riitä puoleksikaan tekemään itse haluttuja asioita, kaikesta täytyy tapella poikien kanssa. Auttaahan ei myöskään saa, vaikka jonkin asian tekeminen olisi pojille ylivoimaisen hankalaa. Koska pojat haluavat myös kävellä kerhoon itse, täytyy muutaman sadan metrin matkalle varata aikaa puoli tuntia. Jos pahimmilta itkupotkuraivareilta vältyttäisiin, on siirtymätilanteisiin varattava runsaasti aikaa, jotta pojat saisivat tehdä mahdollisimman paljon omaan tahtiinsa. Kiire vain pahentaa uhmaa.
Koska pojat ovat myös huomanneet, että kaikkea äidin ehdottamaa ei tarvitse hyväksyä, tappelemme päivässä nykyään asioista, jotka ennen olivat itsestäänselvyys. Ruoka-aikaan pistin pojat syöttötuoleihin, ruoat eteen ja he söivät itse hyvällä ruokahalulla. Sain itse syödä rauhassa ja vieläpä siivota keittiön ruokailun jälkeen. Nyt kun alan laittaa ruokaa, kuuluu usein "EIEIEIEI, PUVVAA, (pullaa), PUNIIIIII, (punainen hedelmäsose), KEKKIÄÄÄ (keksiä) ja niin edespäin. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Jos tarjottu ruoka ei kelpaa, varsinkin Eelis heittäytyy lattialle huutamaan ja kaikkien ruokarauha on pilalla. Pojat eivät enää myöskään istu syöttötuoleissa, joten jos ruoka ei maistu tai maha alkaa olla täynnä, pääsee pöydästä heti pois tekemään kaiken näköisiä ilkeyksiä. Siivota ei siis nykyään pahemmin kerkeä
Jos vauvavuonna monesti tuntui siltä, etteivät kädet riitä, tuntuu siltä myös uhmassa. Esimerkkinä tilanne, kun olen poikien kanssa pyöräillyt markettiin, minulla on molemmissa käsissä ostoskassi ja pojat päättävät, etteivät halua lähteä kaupasta kotiin. Siinä saa käyttää mielikuvitusta, uhkailua, kiristystä ja lahjontaa, että jollakin konstilla lapset saisi suostuteltua pois autokärryjen ihmeellisestä maailmasta. Yhden lapsen nyt saa kannettua vaikka ostostenkin kanssa.
Uhman lisäksi pojilla tuntuu olevan myös jonkin sortin tarrautumisvaihe, jolloin he eivät halua keskenään leikkiä ollenkaan, vaan minun täytyy olla koko ajan aktiivisesti tekemässä heidän kanssaan, tai pitää sylissä. Näistä vaiheistahan pitäisi nauttia, koska se aika tulee nopeasti, jolloin äitiä ei enää haluta lähelle ollenkaan. Koska yöt ovat olleet taas pitkään katkonaisia, on kuitenkin välillä niin uuvuttavaa olla uhman ja tarrautumisen keskellä väsyneenä päivät.
Olen onnellinen, että saan käydä pari päivää viikossa töissä sekä viedä pojat kerhoon kahtena päivän viikossa aamupäiväksi. Näiden pakopaikkojen avulla jaksaa tuplauhman, kun tietää, ettei sitäkään onneksi kestä ikuisesti. Kaiken kiukuttelun keskellä on myös ihanaa nähdä, miten nopeasti pojat tällä hetkellä oppivat uusia asioita. Puhetta tulee koko ajan ja Eelis osaa jo kaikki väritkin ja laskea viiteen. Kuivaksi opettelukin edistyy hienosti.
Täytyy vain yrittää sisäistää se asia, että minun pienet vauvani kasvavat huimaa vauhtia ja ovat aloittaneet itsenäistymisen äidistään. Kaiken uhman aiheuttaman väsymyksen ja ärstymyksen keskellä se on myös aika liikuttavaa!
Uhmaiässä ärsyttävää on se, että erinäisiin siirtymätilanteisiin kuluu päivässä tunteja. Jos olemme menossa kerhoon yhdeksäksi, täytyy lähtöä alkaa tosissaan tekemään jo kahdeksalta. Koska ITE-sana liittyy ihan kaikkeen tekemiseen, mutta taidot eivät riitä puoleksikaan tekemään itse haluttuja asioita, kaikesta täytyy tapella poikien kanssa. Auttaahan ei myöskään saa, vaikka jonkin asian tekeminen olisi pojille ylivoimaisen hankalaa. Koska pojat haluavat myös kävellä kerhoon itse, täytyy muutaman sadan metrin matkalle varata aikaa puoli tuntia. Jos pahimmilta itkupotkuraivareilta vältyttäisiin, on siirtymätilanteisiin varattava runsaasti aikaa, jotta pojat saisivat tehdä mahdollisimman paljon omaan tahtiinsa. Kiire vain pahentaa uhmaa.
Koska pojat ovat myös huomanneet, että kaikkea äidin ehdottamaa ei tarvitse hyväksyä, tappelemme päivässä nykyään asioista, jotka ennen olivat itsestäänselvyys. Ruoka-aikaan pistin pojat syöttötuoleihin, ruoat eteen ja he söivät itse hyvällä ruokahalulla. Sain itse syödä rauhassa ja vieläpä siivota keittiön ruokailun jälkeen. Nyt kun alan laittaa ruokaa, kuuluu usein "EIEIEIEI, PUVVAA, (pullaa), PUNIIIIII, (punainen hedelmäsose), KEKKIÄÄÄ (keksiä) ja niin edespäin. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Jos tarjottu ruoka ei kelpaa, varsinkin Eelis heittäytyy lattialle huutamaan ja kaikkien ruokarauha on pilalla. Pojat eivät enää myöskään istu syöttötuoleissa, joten jos ruoka ei maistu tai maha alkaa olla täynnä, pääsee pöydästä heti pois tekemään kaiken näköisiä ilkeyksiä. Siivota ei siis nykyään pahemmin kerkeä
Jos vauvavuonna monesti tuntui siltä, etteivät kädet riitä, tuntuu siltä myös uhmassa. Esimerkkinä tilanne, kun olen poikien kanssa pyöräillyt markettiin, minulla on molemmissa käsissä ostoskassi ja pojat päättävät, etteivät halua lähteä kaupasta kotiin. Siinä saa käyttää mielikuvitusta, uhkailua, kiristystä ja lahjontaa, että jollakin konstilla lapset saisi suostuteltua pois autokärryjen ihmeellisestä maailmasta. Yhden lapsen nyt saa kannettua vaikka ostostenkin kanssa.
Uhman lisäksi pojilla tuntuu olevan myös jonkin sortin tarrautumisvaihe, jolloin he eivät halua keskenään leikkiä ollenkaan, vaan minun täytyy olla koko ajan aktiivisesti tekemässä heidän kanssaan, tai pitää sylissä. Näistä vaiheistahan pitäisi nauttia, koska se aika tulee nopeasti, jolloin äitiä ei enää haluta lähelle ollenkaan. Koska yöt ovat olleet taas pitkään katkonaisia, on kuitenkin välillä niin uuvuttavaa olla uhman ja tarrautumisen keskellä väsyneenä päivät.
Olen onnellinen, että saan käydä pari päivää viikossa töissä sekä viedä pojat kerhoon kahtena päivän viikossa aamupäiväksi. Näiden pakopaikkojen avulla jaksaa tuplauhman, kun tietää, ettei sitäkään onneksi kestä ikuisesti. Kaiken kiukuttelun keskellä on myös ihanaa nähdä, miten nopeasti pojat tällä hetkellä oppivat uusia asioita. Puhetta tulee koko ajan ja Eelis osaa jo kaikki väritkin ja laskea viiteen. Kuivaksi opettelukin edistyy hienosti.
Täytyy vain yrittää sisäistää se asia, että minun pienet vauvani kasvavat huimaa vauhtia ja ovat aloittaneet itsenäistymisen äidistään. Kaiken uhman aiheuttaman väsymyksen ja ärstymyksen keskellä se on myös aika liikuttavaa!
maanantai 17. elokuuta 2015
Poikien 2v. kuulumisia.
Niin se on vain toinenkin vuosi poikien elämässä hujahtanut ohitse! Oikeastaan vähän enemmänkin, koska pojat täyttävät tänään jo kaksi vuotta ja kuukauden. Kävimme tänään neuvolassa. Aapo oli tapansa mukaan reipas ja teki annetut tehtävät. Eelis taas puolestaan päätti heittäytyä hankalaksi ja vietti aika lailla koko ajan oven luona huutamassa "tottii!!" (kotiin). Saimme kuitenkin Eeliksenkin huijattua puntarille lupaamalla hänelle tarran. Tässäpä ensin Aapon kuulumisia:
Aapo painaa 12,2 kiloa ja on seisaaltaan mitaten 82,5 pitkä. Tosiasiassa pituus on pari senttiä enemmän, kaksivuotias kun ei hirveän ryhdikkäästi osaa seisoa mitatessa. Aapo on edelleen ihana menevä pikkupoika, joka saa pelkällä olemuksellaan ihmisille hyvän mielen! Aapo on kesän aikana oppinut puhumaan kovasti! Puhe on jo aika selkeääkin osittain, mutta paljon Aapolla on vielä sanoja, jotka vain läheiset ihmiset ymmärtävät. Aapo osaa riisua itse kengät, takin ja lakin sekä myös pukea kengät itse jalkaan. Kuivaksi oppiminen on Aapolla myös alkanut hienosti! Päivisin Aapo on jo ilman vaippaa ja pissa tulee entistä harvemmin lattialle.
Aapon lempipuuhaa ovat kotileikit ja piirtäminen sekä ulkona touhuaminen. Aapo leikkii paljon rinnakkaisleikkejä Eeliksen kanssa ja muut lapset kiinnostavat myös leikkiseurana. Aapo pelkää koiria, mutta muuten selkeitä inhokkiasioita ei ole. Aapo syö itse reippaasti ja ruuista maistuu yleensä kaikki, paitsi riisiruoat ja parsakaali sekä kukkakaali. Aapo nukkuu pääosin nykyään hyvin, herää keskimäärin enää kerran yössä. Nukkuu myös täysiäkin öitä! Yöunille Aapo nukahtaa 21-22 välillä ja herää 06-08 välillä. Päiväunet Aapo nukkuu tunnista kahteen riippuen siitä, miten yö on mennyt. On ihana nähdä, miten Aaposta on vuoden aikana kasvanut niin iso ja osaava poika, jonka kanssa voi jo oikeasti keskustella! Uhmaikä ei ole vielä Aapolla iskenyt pahasti päälle, joten Aapo on tällä hetkellä aika helppo ja ihana lapsi!
Eelis on myös 12,2 kiloa painava ja pituutta oli saman verran kuin Aapolla, joskin Eeliksenkin mittaan saa pari senttiä lisätä. Eeliksestä on vuoden aikana kuoriutunut melko temperamenttinen ja tunteensa selkeästi ilmaiseva taapero, joka ei enää niin helposti jää Aapon tahdon alle. Eelis on myös kesän aikana oppinut puhumaan. Eeliksen puhe on vähän selkeämpää ja monipuolisempaa, kuin Aapolla, Eelis edelleen myös jokeltaa omaa ihanaa siansaksaansa, joka saa kyllä joka kerta hymyn huulille. Kuivaksi opettelu ei ole Eeliksellä vielä yhtä hyvin hallussa kuin Aapolla. Eeliksellä ei selvästikään herkkyykausi ole vielä tämän asian suhteen tullut ja opettelu menee omalla painollaan,
Eeliksen lempipuuhaa on ehdottomasti piirtäminen ja värien opettelu kiinnostaa kovasti. Eelis tunnistaa punaisen ja sinisen ja osaa myös sanoa ne. Piirtämisen ohella kotileikki on myös parasta puuhaa tällä hetkellä. Eelis tykkää myös kovasti leipoa äidin kanssa. Myös ulkona hiekkalaatikolla touhuaminen ja liukumäen laskeminen on Eeliksestä kivaa. Eelis tykkää leikkiä yksikseen, eikä yleensä hakeudu muiden lasten seuraan. Rinnakkaisleikkejä hän leikkii Aapon kanssa. Eelis nukkuu myös pääosin jo hyvin, joskin välillä edelleen hän päättää herätä aamulla jo ennen neljää tai valvoa yöllä pari tuntia, koska väsymys menee niin helposti ohi. Esimerkiksi pari yötä sitten Aapo alkoi itkeä kolmen aikaan ja herätti Eeliksen. Aapo nukahti uudestaan muutamassa minuutissa, ja Eelistä piti nukuttaa 2,5 tuntia uudestaan. Onneksi Eeliskin nukkuu myös paljon kokonaisia öitä. Eelis nukahtaa yöunille samaan aikaan kuin Aapo ja herää yleensä 06-07.30 välillä. Päiväunet hän nukkuu samaan aikaan Aapon kanssa. Eeliksellä on uhmaikä hiipimässä päälle ja tapella saa päivän aikana monista asioista. Onneksi harhauttaminen ja ajan antaminen auttavat monesti uhmatilanteissa. Eelis on edelleen mahdottoman suloinen ja kaikella tapaa niin aito lapsi. :)
Pojat aloittavat tällä viikolla taaperokerhon. Kerhoa on kahdesti viikossa kolmen tunnin ajan. Minulle on todella kova paikka jättää lapset kerhoon, koska siihen ei oikeastaan ole muuta syytä, kuin, että se on pehmeä lasku päivähoidon aloitukseen sekä pojille että minulle. Tuntuu ihan oudolta jättää pojat outojen ihmisten hoidettavaksi ja lähteä viettämään omaa aikaa. Kävimme tällä viikolla tutustumassa kerhoon ja onneksi se vaikutti todella mukavalta paikalta. Olen kyllä työssäni nähnyt, kuinka alle vuodenkin ikäiset lapset sopeutuvat päivähoitoon, mutta jotenkin omien lasten kohdalla en osaa olla ollenkaan objektiivinen. Ajattelen, etteivät he pärjää ilman minua ja heillä kestää pitkään sopeutua kerhoon. Todennäköisesti asia ei ole niin ja pojat sopeutuvat muutamassa kerrassa. Teen aluksi niin, että jätän pojat vain vähäksi aikaa ja haen sitten kotiin. Pikkuhiljaa pidennän aikaa, kun näyttää siltä, että he jäävät hyvillä mielin kerhoon.
Elämä on ihanasti tasapainossa töiden ja kotona olon välillä. Varsinkin näin kesällä on ihanaa touhuta poikien kanssa ulkona ja käydä joka päivä vaunujen kanssa juoksemassa. Toisaalta on myös ihanaa käydä pari kertaa viikossa töissä toteuttamassa itseään ja nauttimasta aikuisten seurasta. Toivottavasti kesäiset kelit jatkuvat vielä pitkälle syksyyn nyt, kun ne ovat viimein alkaneet!
Aapo painaa 12,2 kiloa ja on seisaaltaan mitaten 82,5 pitkä. Tosiasiassa pituus on pari senttiä enemmän, kaksivuotias kun ei hirveän ryhdikkäästi osaa seisoa mitatessa. Aapo on edelleen ihana menevä pikkupoika, joka saa pelkällä olemuksellaan ihmisille hyvän mielen! Aapo on kesän aikana oppinut puhumaan kovasti! Puhe on jo aika selkeääkin osittain, mutta paljon Aapolla on vielä sanoja, jotka vain läheiset ihmiset ymmärtävät. Aapo osaa riisua itse kengät, takin ja lakin sekä myös pukea kengät itse jalkaan. Kuivaksi oppiminen on Aapolla myös alkanut hienosti! Päivisin Aapo on jo ilman vaippaa ja pissa tulee entistä harvemmin lattialle.
Aapon lempipuuhaa ovat kotileikit ja piirtäminen sekä ulkona touhuaminen. Aapo leikkii paljon rinnakkaisleikkejä Eeliksen kanssa ja muut lapset kiinnostavat myös leikkiseurana. Aapo pelkää koiria, mutta muuten selkeitä inhokkiasioita ei ole. Aapo syö itse reippaasti ja ruuista maistuu yleensä kaikki, paitsi riisiruoat ja parsakaali sekä kukkakaali. Aapo nukkuu pääosin nykyään hyvin, herää keskimäärin enää kerran yössä. Nukkuu myös täysiäkin öitä! Yöunille Aapo nukahtaa 21-22 välillä ja herää 06-08 välillä. Päiväunet Aapo nukkuu tunnista kahteen riippuen siitä, miten yö on mennyt. On ihana nähdä, miten Aaposta on vuoden aikana kasvanut niin iso ja osaava poika, jonka kanssa voi jo oikeasti keskustella! Uhmaikä ei ole vielä Aapolla iskenyt pahasti päälle, joten Aapo on tällä hetkellä aika helppo ja ihana lapsi!
Eelis on myös 12,2 kiloa painava ja pituutta oli saman verran kuin Aapolla, joskin Eeliksenkin mittaan saa pari senttiä lisätä. Eeliksestä on vuoden aikana kuoriutunut melko temperamenttinen ja tunteensa selkeästi ilmaiseva taapero, joka ei enää niin helposti jää Aapon tahdon alle. Eelis on myös kesän aikana oppinut puhumaan. Eeliksen puhe on vähän selkeämpää ja monipuolisempaa, kuin Aapolla, Eelis edelleen myös jokeltaa omaa ihanaa siansaksaansa, joka saa kyllä joka kerta hymyn huulille. Kuivaksi opettelu ei ole Eeliksellä vielä yhtä hyvin hallussa kuin Aapolla. Eeliksellä ei selvästikään herkkyykausi ole vielä tämän asian suhteen tullut ja opettelu menee omalla painollaan,
Eeliksen lempipuuhaa on ehdottomasti piirtäminen ja värien opettelu kiinnostaa kovasti. Eelis tunnistaa punaisen ja sinisen ja osaa myös sanoa ne. Piirtämisen ohella kotileikki on myös parasta puuhaa tällä hetkellä. Eelis tykkää myös kovasti leipoa äidin kanssa. Myös ulkona hiekkalaatikolla touhuaminen ja liukumäen laskeminen on Eeliksestä kivaa. Eelis tykkää leikkiä yksikseen, eikä yleensä hakeudu muiden lasten seuraan. Rinnakkaisleikkejä hän leikkii Aapon kanssa. Eelis nukkuu myös pääosin jo hyvin, joskin välillä edelleen hän päättää herätä aamulla jo ennen neljää tai valvoa yöllä pari tuntia, koska väsymys menee niin helposti ohi. Esimerkiksi pari yötä sitten Aapo alkoi itkeä kolmen aikaan ja herätti Eeliksen. Aapo nukahti uudestaan muutamassa minuutissa, ja Eelistä piti nukuttaa 2,5 tuntia uudestaan. Onneksi Eeliskin nukkuu myös paljon kokonaisia öitä. Eelis nukahtaa yöunille samaan aikaan kuin Aapo ja herää yleensä 06-07.30 välillä. Päiväunet hän nukkuu samaan aikaan Aapon kanssa. Eeliksellä on uhmaikä hiipimässä päälle ja tapella saa päivän aikana monista asioista. Onneksi harhauttaminen ja ajan antaminen auttavat monesti uhmatilanteissa. Eelis on edelleen mahdottoman suloinen ja kaikella tapaa niin aito lapsi. :)
Pojat aloittavat tällä viikolla taaperokerhon. Kerhoa on kahdesti viikossa kolmen tunnin ajan. Minulle on todella kova paikka jättää lapset kerhoon, koska siihen ei oikeastaan ole muuta syytä, kuin, että se on pehmeä lasku päivähoidon aloitukseen sekä pojille että minulle. Tuntuu ihan oudolta jättää pojat outojen ihmisten hoidettavaksi ja lähteä viettämään omaa aikaa. Kävimme tällä viikolla tutustumassa kerhoon ja onneksi se vaikutti todella mukavalta paikalta. Olen kyllä työssäni nähnyt, kuinka alle vuodenkin ikäiset lapset sopeutuvat päivähoitoon, mutta jotenkin omien lasten kohdalla en osaa olla ollenkaan objektiivinen. Ajattelen, etteivät he pärjää ilman minua ja heillä kestää pitkään sopeutua kerhoon. Todennäköisesti asia ei ole niin ja pojat sopeutuvat muutamassa kerrassa. Teen aluksi niin, että jätän pojat vain vähäksi aikaa ja haen sitten kotiin. Pikkuhiljaa pidennän aikaa, kun näyttää siltä, että he jäävät hyvillä mielin kerhoon.
Elämä on ihanasti tasapainossa töiden ja kotona olon välillä. Varsinkin näin kesällä on ihanaa touhuta poikien kanssa ulkona ja käydä joka päivä vaunujen kanssa juoksemassa. Toisaalta on myös ihanaa käydä pari kertaa viikossa töissä toteuttamassa itseään ja nauttimasta aikuisten seurasta. Toivottavasti kesäiset kelit jatkuvat vielä pitkälle syksyyn nyt, kun ne ovat viimein alkaneet!
perjantai 24. heinäkuuta 2015
Ohjeita hääpuvun etsintään
Olen nyt ollut töissä morsiuspukuliikkeessä muutaman kuukauden. Tykkään työstä ihan älyttömän paljon! Kaikista kivointa on tietysti hääpukujen myyminen, mutta myös miesten pukujen myyminen ja vuokraaminen on kivaa! Itsevarmuuteni on kasvanut hurjasti, kun ei enää tarvitse joka asiaa kysyä tai varmistaa muilta työntekijöiltä. Työkaveritkin ovat mukavia ja kannustavia! Ajattelin listata muutaman ohjeen kaikille, joilla hääpuvun etsiminen on edessä!
1. Tule ajoissa! Pukuja on liikkeessämme vain yksi kappale jokaista. Koko on yleisimmin 10-12, mikä vastaa noin kokoja 36-40. Kaikkia pukuja voidaan kyllä ompelijalla muokata koon verran suuntaan tai toiseen, mutta parhaiten taataan puvun istuvuus tilaamalla oikea koko! Puvut tehdään käsin, joten tilaamisessa menee 4-6 kuukautta. Myös ompelijan töihin kannattaa varata aikaa, joten suosittelen tulemaan hääpukuostoksille mielellään jo lähemmäs vuotta ennen häitä. Totta kai jokaiselle saadaan puku, vaikka häihin olisi vain viikko aikaa. Silloin vain valikoima ei ole niin laaja, koska tilauspuvut voidaan unohtaa. Hääpuku myös määrittää paljon häiden luonnetta ja vaikuttaa muutenkin moneen asiaan häiden järjestelyssä. Kun puvun ostaa aikaisin, voi häitä alkaa rakentaa puvun ympärille. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta jos valitset kaikista suurimman ja kimaltavimman tylliunelman, et todennäköisesti voi pitää pieniä ja boheemeja rantahäitä ja niin edelleen.
2. Älä pihistele. Kaikesta muusta voi häissä säästää, paitsi omaan ulkonäköön liittyvistä asioista! Häät ovat päivä, jolloin on mahdollisuus näyttää niin kauniilta tai komealta, kuin se koskaan on mahdollista. Monet ajattelevat, että eivät viitsi laittaa pukuun paljon rahaa, koska sitä pidetään vain kerran. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Tuijotat hääkuvaa seinälläsi lopun elämää, joten puku on oikeastaan ylläsi joka päivä! Jää varmasti harmittamaan, jos olet tehnyt kompromissin puvun ostamisessa hinnan takia. Et myöskään todennäköisesti muista kymmenen vuoden päästä, miltä ruoka häissänne maistui, mutta muistat varmasti miltä näytit! Hääpukuun uppoava raha kirpaisee vain kerran, eikä muutaman vuoden päästä enää näy elämässäsi tai tililläsi.
3. Tule avoimin mielin ja luota myyjien ammattitaitoon! Sovittamalla eri tyylisiä pukuja saat parhaiten selville mallin ja tyylin, joka on täydellinen juuri sinulle! Puvut näyttävät täysin erilaisilta hengarissa, kuin päällä, joten jos myyjä ehdottaa jotain pukua, kannattaa kokeilla. Myyjät pystyvät kuvittelemaan puvut päälläsi jo etukäteen ja auttavat löytämään juuri sinulle parhaiten imartelevan puvun!
4. Uskalla sitoutua! Päätöksen tekeminen voi tuntua vaikealta ja sitoutuminen yhteen mekkoon voi jännittää. Jossakin vaiheessa etsiminen vain kannattaa lopettaa. Jos vertaat kaikkia sovittelemiasi pukuja johonkin tiettyyn pukuun, se on todennäköisesti se oikea. Myyjät auttavat päätöksen tekemisessä. Olethan pystynyt sitoutumaan myös yhteen ihmiseen, ei tarvitse kaikkia maailman ihmisiä käydä läpi löytääkseen oikean! Monet miettivät sitä, uskaltavatko ostaa puvun jo vuotta ennen häitä, jos siitä ei enää vuoden päästä tykkääkkään. Tämä on todella epätodennäköistä. Jos olet vuosi sitten rakastunut pukuun, rakastat sitä vielä hääpäivänäsikin!
Työssäni parasta on se, että saan olla niin onnellisten asioiden kanssa tekemisissä. Kukaan ei yleensä tule ostamaan hääpukua pakotettuna ja pahalla tuulella. Yleensä morsiamet ovat innoissaan ja jännittyneitä ainutlaatuisesta tilaisuudesta! On ihana kuulla asiakkaiden hääsuunnitelmista ja nähdä, miten samakin puku näyttää täysin erilaiselta erilaisen persoonan ja vartalon päällä! Saan ainakin vuoden vielä nauttia työstäni, ensivuonna katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
1. Tule ajoissa! Pukuja on liikkeessämme vain yksi kappale jokaista. Koko on yleisimmin 10-12, mikä vastaa noin kokoja 36-40. Kaikkia pukuja voidaan kyllä ompelijalla muokata koon verran suuntaan tai toiseen, mutta parhaiten taataan puvun istuvuus tilaamalla oikea koko! Puvut tehdään käsin, joten tilaamisessa menee 4-6 kuukautta. Myös ompelijan töihin kannattaa varata aikaa, joten suosittelen tulemaan hääpukuostoksille mielellään jo lähemmäs vuotta ennen häitä. Totta kai jokaiselle saadaan puku, vaikka häihin olisi vain viikko aikaa. Silloin vain valikoima ei ole niin laaja, koska tilauspuvut voidaan unohtaa. Hääpuku myös määrittää paljon häiden luonnetta ja vaikuttaa muutenkin moneen asiaan häiden järjestelyssä. Kun puvun ostaa aikaisin, voi häitä alkaa rakentaa puvun ympärille. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta jos valitset kaikista suurimman ja kimaltavimman tylliunelman, et todennäköisesti voi pitää pieniä ja boheemeja rantahäitä ja niin edelleen.
2. Älä pihistele. Kaikesta muusta voi häissä säästää, paitsi omaan ulkonäköön liittyvistä asioista! Häät ovat päivä, jolloin on mahdollisuus näyttää niin kauniilta tai komealta, kuin se koskaan on mahdollista. Monet ajattelevat, että eivät viitsi laittaa pukuun paljon rahaa, koska sitä pidetään vain kerran. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Tuijotat hääkuvaa seinälläsi lopun elämää, joten puku on oikeastaan ylläsi joka päivä! Jää varmasti harmittamaan, jos olet tehnyt kompromissin puvun ostamisessa hinnan takia. Et myöskään todennäköisesti muista kymmenen vuoden päästä, miltä ruoka häissänne maistui, mutta muistat varmasti miltä näytit! Hääpukuun uppoava raha kirpaisee vain kerran, eikä muutaman vuoden päästä enää näy elämässäsi tai tililläsi.
3. Tule avoimin mielin ja luota myyjien ammattitaitoon! Sovittamalla eri tyylisiä pukuja saat parhaiten selville mallin ja tyylin, joka on täydellinen juuri sinulle! Puvut näyttävät täysin erilaisilta hengarissa, kuin päällä, joten jos myyjä ehdottaa jotain pukua, kannattaa kokeilla. Myyjät pystyvät kuvittelemaan puvut päälläsi jo etukäteen ja auttavat löytämään juuri sinulle parhaiten imartelevan puvun!
4. Uskalla sitoutua! Päätöksen tekeminen voi tuntua vaikealta ja sitoutuminen yhteen mekkoon voi jännittää. Jossakin vaiheessa etsiminen vain kannattaa lopettaa. Jos vertaat kaikkia sovittelemiasi pukuja johonkin tiettyyn pukuun, se on todennäköisesti se oikea. Myyjät auttavat päätöksen tekemisessä. Olethan pystynyt sitoutumaan myös yhteen ihmiseen, ei tarvitse kaikkia maailman ihmisiä käydä läpi löytääkseen oikean! Monet miettivät sitä, uskaltavatko ostaa puvun jo vuotta ennen häitä, jos siitä ei enää vuoden päästä tykkääkkään. Tämä on todella epätodennäköistä. Jos olet vuosi sitten rakastunut pukuun, rakastat sitä vielä hääpäivänäsikin!
Työssäni parasta on se, että saan olla niin onnellisten asioiden kanssa tekemisissä. Kukaan ei yleensä tule ostamaan hääpukua pakotettuna ja pahalla tuulella. Yleensä morsiamet ovat innoissaan ja jännittyneitä ainutlaatuisesta tilaisuudesta! On ihana kuulla asiakkaiden hääsuunnitelmista ja nähdä, miten samakin puku näyttää täysin erilaiselta erilaisen persoonan ja vartalon päällä! Saan ainakin vuoden vielä nauttia työstäni, ensivuonna katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Euroviisujen jälkipyykkiä
Ruotsi teki sen taas. Täysin ansaitusti minun mielestäni. Ruotsi on yleensä joka vuosi yksi suosikeistani ja menestyy viisuissa hyvin. Tänä vuonna Ruotsilla sattui olemaan kaikki kohdallaan: komea ja karismaattinen laulaja, tarttuva kappale ja viimeisen päälle hiottu ja mieleenpainuva lavashow. Ei ihme, että Eurooppa tykkäsi.
Mitähän sitä Suomen kohtalosta sanoisi loukkaamatta ketään..kaikki kunnia PKN:lle, mutta olihan se nyt täysin odotettavissa, ettei finaalipaikkaa irtoa tänä vuonna. Suomi jäi peräti koko semifinaalin viimeiseksi. Äänestystuloksella ei ole mitään tekemistä Euroopan suvaitsemattomuuden tai kehitysvammaisiin kohdistuvan rasismin kanssa. Kilpailukappale ei vain yksinkertaisesti ollut hyvä. On hienoa, että kaikilla musiikin genreillä on yhtäläinen mahdollisuus osallistua viisuihin, mutta jos edustamaan lähetetään punk-kappale, joka toistaa muutamaa nuottia, ei voi odottaa, että valtavirta tykkäisi siitä.
Vaikka Euroviisuissa korostuu myös sanoma, jonka jokainen maa haluaa edustuskappaleellaan välittää, maailmanrauhan toivominen sekä suvaitsevaisuus ja yhteenkuuluvuus, ovat euroviisut kuitenkin ensisijaisesti biisikilpailu. Kappaleen sävellys, tarttuvuus, esiintyjän laulutaito ja shown kokonaisuus ratkaisevat voittajan. Varmasti on ihmisiä, joiden mielestä PKN toi kaivattua vaihtelua perinteisiin pop- kappaleisiin ja oikeasti tykkäävät biisistä, mutta kuten sanottua, valtavirtaan se ei uppoa.
Aina myös kitistään siitä, kuinka naapurimaat äänestävät toisiaan ja Suomi ei sen takia menesty viisuissa. On totta, että osa maista antaa korkeita pisteitä naapurimailleen, mutta koskaan se ei ratkaise voittajaa. Onhan Suomi jopa kerran voittanut viisut. Naapurisopu ei myöskään selitä juuri esimerkiksi Ruotsin menestystä viisuissa vuodesta toiseen.
Plagiointisyytteitäkin viisuissa kuullaan joka vuosi. Musiikkia on tehty vuosisatojen ajan ja nuottejakin on vain rajallinen määrä. On oikeastaan jo täysi mahdottomuus, ettei kaikissa biiseissä olisi jotain samaa, kuin jossain toisessa sävellyksessä koko maailman musiikillisen historian ajalta. Ei siitä kannata repiä stressiä, jos kappaleet kuulostavat tutuilta jo ensikuulemalta.
Voisin vielä lopuksi avata tämän vuoden viisujen suosikkibiisejäni:
1. Ruotsi- Tarviiko tätä nyt enempää selittää? Loistavaa kuunneltavaa ja katseltavaa!
2. Norja- A monster like me on mielestäni yksinkertaisuudessaan kaunis balladi, joka paranee joka kuuntelukerralla.
3. Belgia- Rhythm inside on mielenkiintoinen biisi ja esiintyjä nuoresta iästään huolimatta taitava ja omaa myös uniikin lauluäänen.
5. Israel- Golden boy, joka näyttää pikemminkin 30-vuotiaalta, kuin 16-vuotiaalta. Jalan alle menevä biisi joka jää soimaan päähän!
6. Australia- Tonight again. Australian Bruno Mars, joka toi viisuihin menoa ja meininkiä. Jos biisi lähtisi soimaan baarissa, ryntäisin tanssilattialle.
Kokonaisuudessaan tämän vuoden viisut olivat tasoltaan keskivertoa paremmat. Finaalissa oli monta oikeasti hyvää biisiä! Kehotan kaikkia aina kuuntelemaan biisit etukäteen ennen viisuja sekä seuraamaan semifinaalit. Suurin osa biiseistä paranee, mitä useammin niitä kuuntelee.
Nyt on hieman tyhjä olo. Koko kevään kohokohta on ohi..ei enää UMK:ta tai Euroviisaita joka sunnuntai. Vuoden kun jaksaa taas odottaa, niin pääsee nauttimaan viisuhuumasta ja kiistelemään makuasioista. Musiikin voima yhdistää taas koko Euroopan, tuulikoneet huutavat ja ledivalot välkkyvät. Sitä ennen annetaan kuitenkin Månsin nauttia vuodestaan voittajana ja esittää Heroes-kappaletta kyllästymiseen asti erinäisissä tapahtumissa ympäri Eurooppaa!
Mitähän sitä Suomen kohtalosta sanoisi loukkaamatta ketään..kaikki kunnia PKN:lle, mutta olihan se nyt täysin odotettavissa, ettei finaalipaikkaa irtoa tänä vuonna. Suomi jäi peräti koko semifinaalin viimeiseksi. Äänestystuloksella ei ole mitään tekemistä Euroopan suvaitsemattomuuden tai kehitysvammaisiin kohdistuvan rasismin kanssa. Kilpailukappale ei vain yksinkertaisesti ollut hyvä. On hienoa, että kaikilla musiikin genreillä on yhtäläinen mahdollisuus osallistua viisuihin, mutta jos edustamaan lähetetään punk-kappale, joka toistaa muutamaa nuottia, ei voi odottaa, että valtavirta tykkäisi siitä.
Vaikka Euroviisuissa korostuu myös sanoma, jonka jokainen maa haluaa edustuskappaleellaan välittää, maailmanrauhan toivominen sekä suvaitsevaisuus ja yhteenkuuluvuus, ovat euroviisut kuitenkin ensisijaisesti biisikilpailu. Kappaleen sävellys, tarttuvuus, esiintyjän laulutaito ja shown kokonaisuus ratkaisevat voittajan. Varmasti on ihmisiä, joiden mielestä PKN toi kaivattua vaihtelua perinteisiin pop- kappaleisiin ja oikeasti tykkäävät biisistä, mutta kuten sanottua, valtavirtaan se ei uppoa.
Aina myös kitistään siitä, kuinka naapurimaat äänestävät toisiaan ja Suomi ei sen takia menesty viisuissa. On totta, että osa maista antaa korkeita pisteitä naapurimailleen, mutta koskaan se ei ratkaise voittajaa. Onhan Suomi jopa kerran voittanut viisut. Naapurisopu ei myöskään selitä juuri esimerkiksi Ruotsin menestystä viisuissa vuodesta toiseen.
Plagiointisyytteitäkin viisuissa kuullaan joka vuosi. Musiikkia on tehty vuosisatojen ajan ja nuottejakin on vain rajallinen määrä. On oikeastaan jo täysi mahdottomuus, ettei kaikissa biiseissä olisi jotain samaa, kuin jossain toisessa sävellyksessä koko maailman musiikillisen historian ajalta. Ei siitä kannata repiä stressiä, jos kappaleet kuulostavat tutuilta jo ensikuulemalta.
Voisin vielä lopuksi avata tämän vuoden viisujen suosikkibiisejäni:
1. Ruotsi- Tarviiko tätä nyt enempää selittää? Loistavaa kuunneltavaa ja katseltavaa!
2. Norja- A monster like me on mielestäni yksinkertaisuudessaan kaunis balladi, joka paranee joka kuuntelukerralla.
3. Belgia- Rhythm inside on mielenkiintoinen biisi ja esiintyjä nuoresta iästään huolimatta taitava ja omaa myös uniikin lauluäänen.
5. Israel- Golden boy, joka näyttää pikemminkin 30-vuotiaalta, kuin 16-vuotiaalta. Jalan alle menevä biisi joka jää soimaan päähän!
6. Australia- Tonight again. Australian Bruno Mars, joka toi viisuihin menoa ja meininkiä. Jos biisi lähtisi soimaan baarissa, ryntäisin tanssilattialle.
Kokonaisuudessaan tämän vuoden viisut olivat tasoltaan keskivertoa paremmat. Finaalissa oli monta oikeasti hyvää biisiä! Kehotan kaikkia aina kuuntelemaan biisit etukäteen ennen viisuja sekä seuraamaan semifinaalit. Suurin osa biiseistä paranee, mitä useammin niitä kuuntelee.
Nyt on hieman tyhjä olo. Koko kevään kohokohta on ohi..ei enää UMK:ta tai Euroviisaita joka sunnuntai. Vuoden kun jaksaa taas odottaa, niin pääsee nauttimaan viisuhuumasta ja kiistelemään makuasioista. Musiikin voima yhdistää taas koko Euroopan, tuulikoneet huutavat ja ledivalot välkkyvät. Sitä ennen annetaan kuitenkin Månsin nauttia vuodestaan voittajana ja esittää Heroes-kappaletta kyllästymiseen asti erinäisissä tapahtumissa ympäri Eurooppaa!
torstai 16. huhtikuuta 2015
Poikien 1v 9kk-kuulumisia ja vähän omiakin.
Onhan se jo taas aikakin päivitellä blogia, kun ei muutamaan kuukauteen ole tullut mitään kirjoitettua. Pojat täyttävät huomenna vuoden ja 9 kuukautta ja tänään kävimme neuvolassa tarkistamassa pituuskäyrän. Kuten itse ajattelinkin, seisaaltaan mitattuna mitta näytti kaksi senttiä vähemmän, kuin makuultaan mitattuna! Sen takia käyrä näytti viime neuvolassa menevän niin paljon alaspäin. Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, ettei 1,5-vuotias osaa vielä seistä niin ryhdikkäästi, että saataisiin luotettavia tuloksia. Nyt siis pojat mitattiin makuultaan ja Aapo oli 81,5cm pitkä ja Eelis 81,8cm. Painoakin oli molemmille tullut. Aapo painoi 11,4kg ja Eelis 11,6kg.
Kevät on mennyt aikailla sairastaessa. Ensin pojat sairastivat ensimmäisen mahatautinsa. Oli muuten juuri niin järkyttävää, kuin kuvitella saattaa. Pojat aloittivat oksentamisen klo 23 ja jatkoivat vartin tai puolen tunnin välein aamuviiteen. Seuraava päivä oli ihan kauhea, kun piti täysin ilman yöunia pestä 7 koneellista pyykkia samalla, kun pojat huusivat ja oksensivat ja ripuloivat. Mahatautia kesti vajaan viikon verran, jonka jälkeen iski suoraan kamala flunssavirus korkeine kuumeineen ja korvatulehduksineen. Flunssa iski myös minulle ja miehelleni ja sairastelua kesti yhteensä kuukauden päivät. Parannuttuaan pojat olivat kaksi viikkoa terveinä, kunnes uusi flunssa iski. Nyt onneksi molemmat ovat terveinä ja toivon sydämeni pohjasta, että tälle keväälle on sairastettu tarpeeksi.
Nyt operaationa on on unitutista vieroitus. Vieroitus aloitettiin vajaa viikko sitten ja nyt alkaa pikkuhiljaa jo illat helpottaa. Ensimmäiset neljä iltaa molemmat huusivat kurkku suorana tunnista kahteen ennen kuin nukahtivat silityksiin ja lauluihin. Eilen ei mennyt enää kuin vajaa tunti ja riitti, että istuin oven vieressä lukemassa lehteä. Eivätköhän pojat pikkuhiljaa taas opi nukahtamaan itsekseen, kun ovat täysin oppineet nukahtamaan ilman tuttia. Sinnikkäästi he kyllä pitävät rikkinäisiä tutteja sängyssä ja suussa, vaikkeivat niitä pystykään enää imemään.
Muuten ei poikien kuulumisissa ole ihmeitä tapahtunut sitten viime päivityksen. Pojat matkivat toisiaan ihan kaikessa, myös aivan typerissä asioissa. Esimerkiksi kun Aapo löi päänsä sängyn reunaan ja sai lohdutusta, Eeliskin alkoi lyödä itseään kädellä päähän, jotta saisi täysin saman huomion, kuin Aapo. Aaposta on myös tullut Elastisen fani. Hän haluaa joka päivä kuunnella lukuisia kertoja mieheni puhelimesta Elastisen "Eteen ja ylös"- kappaleen. Hän ilmoittaa sen alkamalla tanssia ja osoittaa mieheni taskua, jossa hän pitää puhelintaan.
Sitten hieman omista kuulumisistani. Olen tässä jo vähän aikaa stressannut työasioista. Rahat alkavat uhkaavasti loppua, mutta töihin paluu ei kiinnosta alkuunkaan. Niin paljon kuin rakastankin työtäni lastentarhanopettajana, ei tällä hetkellä motivoi tehdä töissä samaa hommaa kuin kotona. Tuntuu, että töissä minun täytyy päästä irtautumaan lapsiperheen arjesta, jotta jaksan vapaa-ajalla paremmin touhuta poikien kanssa ja kuunella kiukuttelua. Olen miettinyt, mitä muuta voisin tehdä työkseni?? Pidän todella paljon myyntityöstä ja koen olevani siinä hyvä. Rakastan myös muotia ja kauneutta. Onni suosikin minua, ja sain työpaikan osa-aikaisena työntekijänä Oululaisesta morsiuspukuliikkeestä! Työ ihanien hääpukujen keskellä on aivan unelmaa! Ja tosiaankin vastapainoa kakanhajuiselle arjelle lasten kanssa. :) Elämä siis hymyilee tällä hetkellä, kesä on tulossa, pojat ovat terveinä ja nukkuvatkin pääosin hyvin! Osa-aikaisen työn turvin voin mahdollisesti nauttia poikien kanssa kotona olemisesta vielä aiottua pitempäänkin! Ihanaa kesän odotusta kaikille!:)
Kevät on mennyt aikailla sairastaessa. Ensin pojat sairastivat ensimmäisen mahatautinsa. Oli muuten juuri niin järkyttävää, kuin kuvitella saattaa. Pojat aloittivat oksentamisen klo 23 ja jatkoivat vartin tai puolen tunnin välein aamuviiteen. Seuraava päivä oli ihan kauhea, kun piti täysin ilman yöunia pestä 7 koneellista pyykkia samalla, kun pojat huusivat ja oksensivat ja ripuloivat. Mahatautia kesti vajaan viikon verran, jonka jälkeen iski suoraan kamala flunssavirus korkeine kuumeineen ja korvatulehduksineen. Flunssa iski myös minulle ja miehelleni ja sairastelua kesti yhteensä kuukauden päivät. Parannuttuaan pojat olivat kaksi viikkoa terveinä, kunnes uusi flunssa iski. Nyt onneksi molemmat ovat terveinä ja toivon sydämeni pohjasta, että tälle keväälle on sairastettu tarpeeksi.
Nyt operaationa on on unitutista vieroitus. Vieroitus aloitettiin vajaa viikko sitten ja nyt alkaa pikkuhiljaa jo illat helpottaa. Ensimmäiset neljä iltaa molemmat huusivat kurkku suorana tunnista kahteen ennen kuin nukahtivat silityksiin ja lauluihin. Eilen ei mennyt enää kuin vajaa tunti ja riitti, että istuin oven vieressä lukemassa lehteä. Eivätköhän pojat pikkuhiljaa taas opi nukahtamaan itsekseen, kun ovat täysin oppineet nukahtamaan ilman tuttia. Sinnikkäästi he kyllä pitävät rikkinäisiä tutteja sängyssä ja suussa, vaikkeivat niitä pystykään enää imemään.
Muuten ei poikien kuulumisissa ole ihmeitä tapahtunut sitten viime päivityksen. Pojat matkivat toisiaan ihan kaikessa, myös aivan typerissä asioissa. Esimerkiksi kun Aapo löi päänsä sängyn reunaan ja sai lohdutusta, Eeliskin alkoi lyödä itseään kädellä päähän, jotta saisi täysin saman huomion, kuin Aapo. Aaposta on myös tullut Elastisen fani. Hän haluaa joka päivä kuunnella lukuisia kertoja mieheni puhelimesta Elastisen "Eteen ja ylös"- kappaleen. Hän ilmoittaa sen alkamalla tanssia ja osoittaa mieheni taskua, jossa hän pitää puhelintaan.
Sitten hieman omista kuulumisistani. Olen tässä jo vähän aikaa stressannut työasioista. Rahat alkavat uhkaavasti loppua, mutta töihin paluu ei kiinnosta alkuunkaan. Niin paljon kuin rakastankin työtäni lastentarhanopettajana, ei tällä hetkellä motivoi tehdä töissä samaa hommaa kuin kotona. Tuntuu, että töissä minun täytyy päästä irtautumaan lapsiperheen arjesta, jotta jaksan vapaa-ajalla paremmin touhuta poikien kanssa ja kuunella kiukuttelua. Olen miettinyt, mitä muuta voisin tehdä työkseni?? Pidän todella paljon myyntityöstä ja koen olevani siinä hyvä. Rakastan myös muotia ja kauneutta. Onni suosikin minua, ja sain työpaikan osa-aikaisena työntekijänä Oululaisesta morsiuspukuliikkeestä! Työ ihanien hääpukujen keskellä on aivan unelmaa! Ja tosiaankin vastapainoa kakanhajuiselle arjelle lasten kanssa. :) Elämä siis hymyilee tällä hetkellä, kesä on tulossa, pojat ovat terveinä ja nukkuvatkin pääosin hyvin! Osa-aikaisen työn turvin voin mahdollisesti nauttia poikien kanssa kotona olemisesta vielä aiottua pitempäänkin! Ihanaa kesän odotusta kaikille!:)
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Poikien 1,5v kuulumisia.
Kävimme tänään 1,5v neuvolassa. Aika oli vähän myöhässä, koska pojat täyttävät ensiviikolla jo vuoden ja 7 kuukautta. Joka tapauksessa kirjoitan nyt tuoreimmat kuulumiset. Aloitan tapani mukaan Aaposta.
Aapo on 76,8cm pitkä ja painaa 11,2 kiloa. Kolmen kuukauden päästä on uusi neuvola, koska pituus meni alakäyrillä. Uskon sen kylläkin johtuvan siitä, että pojat mitattiin ensimmäistä kertaa seisten eikä maakuullaan. Aapolla on 8 hammasta: neljä yläetuhammasta ja 4 alaetuhammasta. Aapo on motorisesti taitava ja reipas poika, joka osaa juosta ja kiipeillä menemään. Aapo osaa sanoa muutaman yksittäisen sanan sekä matkia koiraa, hevosta, käärmettä ja autoa. Aapo on kova jokeltelemaan ja Eeliksen kanssa heillä on ihan omat jutut. On uskomatonta katsella, miten pojat tuntuvat ymmärtävän toisiaan jokellellessaan. Aapo ymmärtää todella paljon ja hänestä onkin kova apu esimerkiksi tavaroiden paikoilleen viemisessä tai pyykkien laitossa.
Aapo on hyvä syömään eikä nirsoile millekkään. Äidin tekemä kinkkukiusaus tai lasagne ovat varmoja hittejä! Myös hedelmistä Aapo tykkää. Aapo syö itse lusikalla, mutta aamupuuron tai iltapuuron loput täytyy joskus auttaa syöttämällä.
Aapon lempipuuhaa on yleinen sähellys ja sohvalla ja sängyllä telmiminen (mielellään alasti). Aapo tykkää myös kovasti rakentaa dubloilla ja leikkiä lusikoilla ja kupeilla. Myös potkuauton kyydissä on kiva olla. Kaikki perässä vedettävät lelut ovat hauskoja, ja Aapo keksii vedettäviä leluja myös esimerkiksi kengistä tai pöytälampuista..mikä ei aina vanhemmista ole kauhean kivaa. Aapostakin on viime aikoina kehittynyt melkoinen lukutoukka! Aapo kiikuttaa monta kertaa päivässä kirjan minulle ja peruuttaa syliin sitä lukemaan. Aapo on luonteeltaan iloinen ja hänet saa todella helposti nauramaan kippurassa. Aapo nauttii myös aikuisten matkimisesta, mistä itse kyllä saa usein myös naurut aikaiseksi. :)
Aapolla oli vielä loppuvuodesta kummallinen vaihe, jolloin hän heräsi kuukausien ajan joka yö 3-4 välillä eikä pystynyt nukahtamaan kolmeen tuntiin. Uskon sen johtuvan painajaisista. Tämä on onneksi selkeästi vähentynyt viimeisen kuukauden aikana! Aapo heräilee yöllä 1-4 kertaa, mutta nukkuu entistä useammin myös täysiä öitä. Nykyään hän saattaa onneksi nukahtaa uudestaan jo puolessa tunnissa herättyään. Aapo nukahtaa itsestään yöunille 20.30-21välillä ja herää aamulla 07-07.45 välillä. Päiväunet Aapo nukkuu omassa sängyssään noin 13-14 (30) välillä.
Aapo on edelleen mitä suloisin pikku taapero, jonka valloittava nauru ja kuriton hiuspehko saavat kaikki hyvälle mielelle. Aapo on kova menemään, mutta muistaa aina käydä tasaisin väliajoin tankkaamassa läheisyyttä äidin sylistä. :)
Eelis on 77,5cm pitkä ja painaa 11,0 kiloa. Eeliksenkin mitat uusitaan kolmen kuukauden päästä, että saadaan tarkistettua pituuskäyrä. Eeliksellä on 4 yläetuhammasta ja 4 alaetuhammasta sekä yksi poskihammas. Kaksi poskihammasta on juuri puhkemassa ja puhkeavat luultavasti jo muutaman päivän aikana. Eeliskin osaa juosta ja kiipeillä, tosin hän ei ole motorisesti aivan yhtä taitava kuin Aapo. Eeliksen kognitiiviset taidot taas ovat Aapoa vahvemmat. Eelis osaa sanoa äiti, isi, Aapo, Eelis ja auto, sekä matkia hevosta, koiraa ja käärmettä. Eelis osaa myös sanoa ihan oikeasti r-kirjaimen! Hän ei osaa pärryyttää huulillaan, kuten Aapo, vaan muodostaa pärinän sanomalla ihan oikeasti rrrrrrr. Ystäväni, joka on puheterapeutti, ei tätä usko ja odotankin, että saisin videolle Eeliksen ärrän. :) Eeliskin jokeltaa menemään omalla kielellään ja keksii kyllä keinot kertoa osoittamalla ja vaativalla jokeltelullaan, mitä hän haluaa.
Eeliksen lempiruokaa on oikeastaan kaikki, mutta banaanistä hän tykkää ihan hirveästi. Eelis on todella hyvä syömään ja syö usein myös Aapon ruoan loput, jos Aapo ei ole kaikkea syönyt. Eelis osaa syödä itse lusikalla, tosin sotku on yleensä melkoinen.
Eeliksen lempipuuhaa on ehdottomasti tyhjien kuppien pinoaminen päällekkään ja sisäkkäin sekä dubloilla leikkiminen. Eelis on myös edelleen erittäin innokas kirjojen lukija ja jaksaa keskittyä todella pitkän aikaa istumaan sylissä ja lukemaan kirjaa. Eelis on myös todella kiinnostunut moottoriajoneuvoista ja ihmeissään osoittelee kaikki ulkona menevät rekat, aura-autot yms. Eelis muistaa myös lukuisia kertoja päivässä ilmoittaa, jos hänellä on traktorikuvioiset sukat jalassa. Eelis matkii Aapoa kaikessa ja tappeluja tuleekin usein aikaiseksi, kun sama lelu on ainoa kiinnostava asia.
Eeliskin on selkeästi parantanut nukkumistaan viimeisen kuukauden aikana. Eelis heräilee myös 1-4 kertaa yössä ja joskus rauhoittuu itsekseen, mutta joskus tarvii aikuisen rauhoittamaan. Eelis nukahtaa uudestaan joskus jopa puolessa tunnissa, mut valitettavasti Eeliksen kanssa täytyy edelleen joskus valvoa useita tunteja, koska väsymys menee hänellä niin helposti ohi. Eelis nukkuu myös täysiä öitä useammin kuin ennen, mutta vain harvoin samaan aikaan Aapon kanssa. Toivottavasti heillä pikkuhiljaa alkaisi kokonaiset yöt lisääntyä niin, että niitä osuisi enemmän myös yhtä aikaa. Eeliskin nukahtaa itsestään 20.30-21 välillä ja herää 06.30-07.30 välillä. Päiväunet hän nukkuu samaan aikaan Aapon kanssa.
Eelis on tomera pieni poika, joka osaa ilmaista tunteitaan selkeästi. Kun Eelis on pahalla päällä, sen kyllä kuulee ja huomaa, eikä häntä niin vain lepytetä. Eeliksellä on myös hyvä muisti ja senkin takia harmitukset yleensä kestävät pitkään. Yleisesti ottaen Eelis on kuitenkin ihana ja aurinkoinen poika, jonka suuria sinisiä silmiä tuntemattomatkin jaksavat ihmetellä ja kommentoida. :)
Tuntuu, että pojat ovat nyt juuri parhaassa iässä. He ovat niin mahdottoman suloisia pienia vaahtosammuttimia, mutta samalla jo niin isoja ja omatoimisia. Uhmaikäkään ei vielä ole iskenyt päälle ja arjesta selvitään pienillä kiukkukohtauksilla. Pojista on entistä enemmän seuraa toisilleen, mikä helpottaa kovasti minun elämääni. Heillä on aivan ihania yhteisiä leikkejä ja on niin hellyyttävää katsoa, kun he nauravat jollekkin yhdessä keksitylle jutulle tai halaavat ja silittävät toisiaan. Veljesrakkauden näkee heistä jo selvästi. <3
Aapo on 76,8cm pitkä ja painaa 11,2 kiloa. Kolmen kuukauden päästä on uusi neuvola, koska pituus meni alakäyrillä. Uskon sen kylläkin johtuvan siitä, että pojat mitattiin ensimmäistä kertaa seisten eikä maakuullaan. Aapolla on 8 hammasta: neljä yläetuhammasta ja 4 alaetuhammasta. Aapo on motorisesti taitava ja reipas poika, joka osaa juosta ja kiipeillä menemään. Aapo osaa sanoa muutaman yksittäisen sanan sekä matkia koiraa, hevosta, käärmettä ja autoa. Aapo on kova jokeltelemaan ja Eeliksen kanssa heillä on ihan omat jutut. On uskomatonta katsella, miten pojat tuntuvat ymmärtävän toisiaan jokellellessaan. Aapo ymmärtää todella paljon ja hänestä onkin kova apu esimerkiksi tavaroiden paikoilleen viemisessä tai pyykkien laitossa.
Aapo on hyvä syömään eikä nirsoile millekkään. Äidin tekemä kinkkukiusaus tai lasagne ovat varmoja hittejä! Myös hedelmistä Aapo tykkää. Aapo syö itse lusikalla, mutta aamupuuron tai iltapuuron loput täytyy joskus auttaa syöttämällä.
Aapon lempipuuhaa on yleinen sähellys ja sohvalla ja sängyllä telmiminen (mielellään alasti). Aapo tykkää myös kovasti rakentaa dubloilla ja leikkiä lusikoilla ja kupeilla. Myös potkuauton kyydissä on kiva olla. Kaikki perässä vedettävät lelut ovat hauskoja, ja Aapo keksii vedettäviä leluja myös esimerkiksi kengistä tai pöytälampuista..mikä ei aina vanhemmista ole kauhean kivaa. Aapostakin on viime aikoina kehittynyt melkoinen lukutoukka! Aapo kiikuttaa monta kertaa päivässä kirjan minulle ja peruuttaa syliin sitä lukemaan. Aapo on luonteeltaan iloinen ja hänet saa todella helposti nauramaan kippurassa. Aapo nauttii myös aikuisten matkimisesta, mistä itse kyllä saa usein myös naurut aikaiseksi. :)
Aapolla oli vielä loppuvuodesta kummallinen vaihe, jolloin hän heräsi kuukausien ajan joka yö 3-4 välillä eikä pystynyt nukahtamaan kolmeen tuntiin. Uskon sen johtuvan painajaisista. Tämä on onneksi selkeästi vähentynyt viimeisen kuukauden aikana! Aapo heräilee yöllä 1-4 kertaa, mutta nukkuu entistä useammin myös täysiä öitä. Nykyään hän saattaa onneksi nukahtaa uudestaan jo puolessa tunnissa herättyään. Aapo nukahtaa itsestään yöunille 20.30-21välillä ja herää aamulla 07-07.45 välillä. Päiväunet Aapo nukkuu omassa sängyssään noin 13-14 (30) välillä.
Aapo on edelleen mitä suloisin pikku taapero, jonka valloittava nauru ja kuriton hiuspehko saavat kaikki hyvälle mielelle. Aapo on kova menemään, mutta muistaa aina käydä tasaisin väliajoin tankkaamassa läheisyyttä äidin sylistä. :)
Eelis on 77,5cm pitkä ja painaa 11,0 kiloa. Eeliksenkin mitat uusitaan kolmen kuukauden päästä, että saadaan tarkistettua pituuskäyrä. Eeliksellä on 4 yläetuhammasta ja 4 alaetuhammasta sekä yksi poskihammas. Kaksi poskihammasta on juuri puhkemassa ja puhkeavat luultavasti jo muutaman päivän aikana. Eeliskin osaa juosta ja kiipeillä, tosin hän ei ole motorisesti aivan yhtä taitava kuin Aapo. Eeliksen kognitiiviset taidot taas ovat Aapoa vahvemmat. Eelis osaa sanoa äiti, isi, Aapo, Eelis ja auto, sekä matkia hevosta, koiraa ja käärmettä. Eelis osaa myös sanoa ihan oikeasti r-kirjaimen! Hän ei osaa pärryyttää huulillaan, kuten Aapo, vaan muodostaa pärinän sanomalla ihan oikeasti rrrrrrr. Ystäväni, joka on puheterapeutti, ei tätä usko ja odotankin, että saisin videolle Eeliksen ärrän. :) Eeliskin jokeltaa menemään omalla kielellään ja keksii kyllä keinot kertoa osoittamalla ja vaativalla jokeltelullaan, mitä hän haluaa.
Eeliksen lempiruokaa on oikeastaan kaikki, mutta banaanistä hän tykkää ihan hirveästi. Eelis on todella hyvä syömään ja syö usein myös Aapon ruoan loput, jos Aapo ei ole kaikkea syönyt. Eelis osaa syödä itse lusikalla, tosin sotku on yleensä melkoinen.
Eeliksen lempipuuhaa on ehdottomasti tyhjien kuppien pinoaminen päällekkään ja sisäkkäin sekä dubloilla leikkiminen. Eelis on myös edelleen erittäin innokas kirjojen lukija ja jaksaa keskittyä todella pitkän aikaa istumaan sylissä ja lukemaan kirjaa. Eelis on myös todella kiinnostunut moottoriajoneuvoista ja ihmeissään osoittelee kaikki ulkona menevät rekat, aura-autot yms. Eelis muistaa myös lukuisia kertoja päivässä ilmoittaa, jos hänellä on traktorikuvioiset sukat jalassa. Eelis matkii Aapoa kaikessa ja tappeluja tuleekin usein aikaiseksi, kun sama lelu on ainoa kiinnostava asia.
Eeliskin on selkeästi parantanut nukkumistaan viimeisen kuukauden aikana. Eelis heräilee myös 1-4 kertaa yössä ja joskus rauhoittuu itsekseen, mutta joskus tarvii aikuisen rauhoittamaan. Eelis nukahtaa uudestaan joskus jopa puolessa tunnissa, mut valitettavasti Eeliksen kanssa täytyy edelleen joskus valvoa useita tunteja, koska väsymys menee hänellä niin helposti ohi. Eelis nukkuu myös täysiä öitä useammin kuin ennen, mutta vain harvoin samaan aikaan Aapon kanssa. Toivottavasti heillä pikkuhiljaa alkaisi kokonaiset yöt lisääntyä niin, että niitä osuisi enemmän myös yhtä aikaa. Eeliskin nukahtaa itsestään 20.30-21 välillä ja herää 06.30-07.30 välillä. Päiväunet hän nukkuu samaan aikaan Aapon kanssa.
Eelis on tomera pieni poika, joka osaa ilmaista tunteitaan selkeästi. Kun Eelis on pahalla päällä, sen kyllä kuulee ja huomaa, eikä häntä niin vain lepytetä. Eeliksellä on myös hyvä muisti ja senkin takia harmitukset yleensä kestävät pitkään. Yleisesti ottaen Eelis on kuitenkin ihana ja aurinkoinen poika, jonka suuria sinisiä silmiä tuntemattomatkin jaksavat ihmetellä ja kommentoida. :)
Tuntuu, että pojat ovat nyt juuri parhaassa iässä. He ovat niin mahdottoman suloisia pienia vaahtosammuttimia, mutta samalla jo niin isoja ja omatoimisia. Uhmaikäkään ei vielä ole iskenyt päälle ja arjesta selvitään pienillä kiukkukohtauksilla. Pojista on entistä enemmän seuraa toisilleen, mikä helpottaa kovasti minun elämääni. Heillä on aivan ihania yhteisiä leikkejä ja on niin hellyyttävää katsoa, kun he nauravat jollekkin yhdessä keksitylle jutulle tai halaavat ja silittävät toisiaan. Veljesrakkauden näkee heistä jo selvästi. <3
Tilaa:
Kommentit (Atom)