Niin se on vain toinenkin vuosi poikien elämässä hujahtanut ohitse! Oikeastaan vähän enemmänkin, koska pojat täyttävät tänään jo kaksi vuotta ja kuukauden. Kävimme tänään neuvolassa. Aapo oli tapansa mukaan reipas ja teki annetut tehtävät. Eelis taas puolestaan päätti heittäytyä hankalaksi ja vietti aika lailla koko ajan oven luona huutamassa "tottii!!" (kotiin). Saimme kuitenkin Eeliksenkin huijattua puntarille lupaamalla hänelle tarran. Tässäpä ensin Aapon kuulumisia:
Aapo painaa 12,2 kiloa ja on seisaaltaan mitaten 82,5 pitkä. Tosiasiassa pituus on pari senttiä enemmän, kaksivuotias kun ei hirveän ryhdikkäästi osaa seisoa mitatessa. Aapo on edelleen ihana menevä pikkupoika, joka saa pelkällä olemuksellaan ihmisille hyvän mielen! Aapo on kesän aikana oppinut puhumaan kovasti! Puhe on jo aika selkeääkin osittain, mutta paljon Aapolla on vielä sanoja, jotka vain läheiset ihmiset ymmärtävät. Aapo osaa riisua itse kengät, takin ja lakin sekä myös pukea kengät itse jalkaan. Kuivaksi oppiminen on Aapolla myös alkanut hienosti! Päivisin Aapo on jo ilman vaippaa ja pissa tulee entistä harvemmin lattialle.
Aapon lempipuuhaa ovat kotileikit ja piirtäminen sekä ulkona touhuaminen. Aapo leikkii paljon rinnakkaisleikkejä Eeliksen kanssa ja muut lapset kiinnostavat myös leikkiseurana. Aapo pelkää koiria, mutta muuten selkeitä inhokkiasioita ei ole. Aapo syö itse reippaasti ja ruuista maistuu yleensä kaikki, paitsi riisiruoat ja parsakaali sekä kukkakaali. Aapo nukkuu pääosin nykyään hyvin, herää keskimäärin enää kerran yössä. Nukkuu myös täysiäkin öitä! Yöunille Aapo nukahtaa 21-22 välillä ja herää 06-08 välillä. Päiväunet Aapo nukkuu tunnista kahteen riippuen siitä, miten yö on mennyt. On ihana nähdä, miten Aaposta on vuoden aikana kasvanut niin iso ja osaava poika, jonka kanssa voi jo oikeasti keskustella! Uhmaikä ei ole vielä Aapolla iskenyt pahasti päälle, joten Aapo on tällä hetkellä aika helppo ja ihana lapsi!
Eelis on myös 12,2 kiloa painava ja pituutta oli saman verran kuin Aapolla, joskin Eeliksenkin mittaan saa pari senttiä lisätä. Eeliksestä on vuoden aikana kuoriutunut melko temperamenttinen ja tunteensa selkeästi ilmaiseva taapero, joka ei enää niin helposti jää Aapon tahdon alle. Eelis on myös kesän aikana oppinut puhumaan. Eeliksen puhe on vähän selkeämpää ja monipuolisempaa, kuin Aapolla, Eelis edelleen myös jokeltaa omaa ihanaa siansaksaansa, joka saa kyllä joka kerta hymyn huulille. Kuivaksi opettelu ei ole Eeliksellä vielä yhtä hyvin hallussa kuin Aapolla. Eeliksellä ei selvästikään herkkyykausi ole vielä tämän asian suhteen tullut ja opettelu menee omalla painollaan,
Eeliksen lempipuuhaa on ehdottomasti piirtäminen ja värien opettelu kiinnostaa kovasti. Eelis tunnistaa punaisen ja sinisen ja osaa myös sanoa ne. Piirtämisen ohella kotileikki on myös parasta puuhaa tällä hetkellä. Eelis tykkää myös kovasti leipoa äidin kanssa. Myös ulkona hiekkalaatikolla touhuaminen ja liukumäen laskeminen on Eeliksestä kivaa. Eelis tykkää leikkiä yksikseen, eikä yleensä hakeudu muiden lasten seuraan. Rinnakkaisleikkejä hän leikkii Aapon kanssa. Eelis nukkuu myös pääosin jo hyvin, joskin välillä edelleen hän päättää herätä aamulla jo ennen neljää tai valvoa yöllä pari tuntia, koska väsymys menee niin helposti ohi. Esimerkiksi pari yötä sitten Aapo alkoi itkeä kolmen aikaan ja herätti Eeliksen. Aapo nukahti uudestaan muutamassa minuutissa, ja Eelistä piti nukuttaa 2,5 tuntia uudestaan. Onneksi Eeliskin nukkuu myös paljon kokonaisia öitä. Eelis nukahtaa yöunille samaan aikaan kuin Aapo ja herää yleensä 06-07.30 välillä. Päiväunet hän nukkuu samaan aikaan Aapon kanssa. Eeliksellä on uhmaikä hiipimässä päälle ja tapella saa päivän aikana monista asioista. Onneksi harhauttaminen ja ajan antaminen auttavat monesti uhmatilanteissa. Eelis on edelleen mahdottoman suloinen ja kaikella tapaa niin aito lapsi. :)
Pojat aloittavat tällä viikolla taaperokerhon. Kerhoa on kahdesti viikossa kolmen tunnin ajan. Minulle on todella kova paikka jättää lapset kerhoon, koska siihen ei oikeastaan ole muuta syytä, kuin, että se on pehmeä lasku päivähoidon aloitukseen sekä pojille että minulle. Tuntuu ihan oudolta jättää pojat outojen ihmisten hoidettavaksi ja lähteä viettämään omaa aikaa. Kävimme tällä viikolla tutustumassa kerhoon ja onneksi se vaikutti todella mukavalta paikalta. Olen kyllä työssäni nähnyt, kuinka alle vuodenkin ikäiset lapset sopeutuvat päivähoitoon, mutta jotenkin omien lasten kohdalla en osaa olla ollenkaan objektiivinen. Ajattelen, etteivät he pärjää ilman minua ja heillä kestää pitkään sopeutua kerhoon. Todennäköisesti asia ei ole niin ja pojat sopeutuvat muutamassa kerrassa. Teen aluksi niin, että jätän pojat vain vähäksi aikaa ja haen sitten kotiin. Pikkuhiljaa pidennän aikaa, kun näyttää siltä, että he jäävät hyvillä mielin kerhoon.
Elämä on ihanasti tasapainossa töiden ja kotona olon välillä. Varsinkin näin kesällä on ihanaa touhuta poikien kanssa ulkona ja käydä joka päivä vaunujen kanssa juoksemassa. Toisaalta on myös ihanaa käydä pari kertaa viikossa töissä toteuttamassa itseään ja nauttimasta aikuisten seurasta. Toivottavasti kesäiset kelit jatkuvat vielä pitkälle syksyyn nyt, kun ne ovat viimein alkaneet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti