Kuukausi on taas kulunut edellisestä unipäiväkirjasta ja nyt tässä päiväkirjassa on oikeasti huomattavissa positiivinen muutos!! Kaikki kiitos kuuluu refluksilääkityksen aloitukselle. Tämän päiväkirjan aikana pojat ovat edelleen tehneet hampaita, joten valvomista silti on. Joka tapauksessa yöt ovat varsinkin Aapon kohdalla huomattavasti parempia kuin ennen. Olen huomannut, että nukkumiselle tulee ahneeksi. Ensimmäiset yöt refluksilääkkeen vaikutuksen alkamisen jälkeen olivat aivan mahtavia, kun tunnin välein nousemisen sijaan piti nousta vain pari kertaa. Nyt kun parempia öitä on pari viikkoa takana, alkaa muutama kerta nousemista yössä tuntua jo raskaalta ja olen alkanut haaveilla jopa kokonaisista öistä. Sitten kun pojat joskus nukkuvat täysiä öitä, alan varmasti ahnehtia ja toivoa saavani nukkua aamulla jopa seitsemään asti!:D Tähän unipäiväkirjaan olen kirjannut myös poikien päiväunet, jotta saisin selvyyden vuorokauden unen tarpeesta. Näyttäisi siltä, että unen tarve vaihtelee 11-13 tunnin välillä. Eelis muuten oppi tämän viikon torstaina sanomaan ensimmäisen sanansa, tietenkin sen kaikista parhaan: "äiti". <3 Aapo taas on oppinut hienosti kävelemään tukea vasten ja söpösti kulkee taaperokärryn kanssa!
Su 8.6.14
Aapo
nukahti klo 20.24
22.55
03.25
06.15 uusi päivä alkaa
Päiväunet: 08.35-10.07, 13.35-15-05, koko vuorokauden unen määrä 12t 45min
Eelis
nukahti klo 20.36
03.23
06.24 uusi päivä alkaa
päiväunet: 8.45-10.10, 13.35-15.05, koko vuorokauden unen määrä 13t
Ma 9.6.14
Aapo
nukahti klo. 20.35
04.07
05.47 uusi päivä
päiväunet: 08.00-09.30, 13.05-14.48, koko vuorokauden unen määrä 12t 45min
Eelis
nukahti klo 21.11
22.51
03.44
05.23 nukahti rinnalle
06.35 uusi päivä alkaa
päiväunet: 08.10-09.40, 13.05-15.05, koko vuorokauden unen määrä 13t
Ti 10.6.14
Aapo
nukahti klo 20.40
23.01
02.55
05.01 uusi päivä alkaa
päiväunet: 08.30-09.55, 13.15-14.55, koko vuorokauden unen määrä 11t 30min
Eelis
nukahti klo 21.11
21.54
05.19 uusi päivä alkaa
päiväunet: 08.30-09.55, 13.15-14.55, koko vuorokauden unen määrä 11t 10min
Ke 11.6.14
Aapo
nukahti klo 20.15
21.30
06.30 uusi päivä alkaa
päiväunet: 08.30-10.05, 13.30-14.50, koko vuorokauden unen määrä 13t 15min
Eelis
nukahti klo 20.40
04.01
05.56 nukahti rinnalle
06.30 uusi päivä alkaa
päiväunet: 08.40-10.05, 13.30-14.50, koko vuorokauden unen tarve 13t
To 12.6.14
Aapo
nukahti klo 20.25
00.26
04.32
04.40 (valvoi tunnin ja nukahti rinnalle)
06.45 uusi päivä alkaa
päiväunet: 08.00-09.30, 12.50-15.05, koko vuorokauden unen määrä 12t 35min
Eelis
nukahti klo 20.30
01.46
04.40 (valvoi puoli tuntia ja nukahti rinnalle)
06.45 uusi päivä alkaa
Päiväunet: 08.20-09.30, 12.55-15-05, koko vuorokauden unen määrä 12t 30min
Pe 13.6.14
Aapo
nukahti klo 20.25
04.48
06.25 uusi päivä alkaa
päiväunet: 09.10-10.10, 13.30-14.50, 18.25-18.45 nukahti pyöräkärryyn. Koko vuorokauden unen määrä 12t 45min
Eelis
nukahti klo 21.21
04.40 (nukahti rinnalle)
07.00 uusi päivä alkaa
päiväunet: 09.15-10.15, 13.45-14.50, koko vuorokauden unen määrä 11t 20min
La 14.6.14
Aapo
nukahti klo 20.50
22.00
23.00
23.47
Nukkui loppuyön Ilkan kanssa, heräili useasti.
06.30 uusi päivä alkaa
päiväunet: 08.15-09.53, 13.10-14.40, koko vuorokauden unen määrä 12t
Eelis
nukahti klo 21.00
22.00
22.25
22.50 (sai särkylääkkeen, nukahti rinnalle klo 23.30)
00.40 (pissannut ohi vaipasta, kamppeet vaihdettava)
02.30
03.30
06.10 uusi päivä alkaa
päiväunet: 08.20-10.14, 13.10-14.40, koko vuorokauden unen määrä 12t
Viimeisin yö oli kyllä ihan kauhea, Eelis heräsi aina huutamaan suoraa kurkkua kipuitkua eikä meinannut rauhoittua millään. :( Hampaiden tulo kiusaa molempia taas, tänään alkoi molemmilla nenäkin vuotaa ja mennä tukkoon. Toivottavasti kohta tulisi jonkinlainen tauko tähän hampaiden puhkeamisrumbaan.
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
Kaapatkaa keittiöni!
En ole ikinä pitänyt ruoanlaitosta. Johtuu varmaankin siitä, että voisin elää pelkillä jälkiruoilla ja näin ollen innostukseni keittiössä liittyy leipomiseen. Olen kyllä saanut kotoa hyvän pohjan terveellisen kotiruoan tekemiseen. Lapsuudessani vanhempani tekivät hyvää, helppoa, edullista ja terveellistä ruokaa. En vain koe kovin suurta intohimoa peruskotiruoan syömiseen, enkä näin ollen myöskään sen tekemiseen. Jos minulla olisi rajattomasti rahaa, kävisin joka päivä ulkona syömässä tai palkkaisin itselleni kokin tekemään maukasta ja monipuolista ruokaa.
Lasten saamisen myötä ruoanlaiton ongelma on korostunut. En voi näyttää lapsilleni esimerkkiä siitä, että on hyväksyttävää syödä joka päivä ruoaksi leipää tai jugurttia (tai suklaata), tai tehdä viikonloppuna iso satsi makaronilaatikkoa ja syödä sitä koko viikko. Aikuisena olossa on se hyvä puoli, että ei ole pakko syödä mitään, mistä ei niin kauheasti välitä. Minusta esimerkiksi peruna on maailman tylsin ruoka-aine, enkä ikinä tee itselleni ruuaksi perunaa. Peruna on hyvää ainoastaan uppopaistettuna ja kunnolla suolattuna, tai perunamuusina. Kauheinta peruna on kiusauksissa tai keitettynä. Sama pätee riisiin. Riisi on hyvää riisipuurossa, muuten se ei maistu miltään. Haluan kuitenkin näyttää lapsilleni esimerkkiä, että kaikkea kannattaa oppia syömään, myös perunaa. Hekin saavat sitten aikuisena päättää itse, mitä haluavat syödä.
Televisiossa pyörii tällä hetkellä Kaappaus keittiössä-sarja, jossa kokki kannustaa perheitä kotiruoan tekemiseen. Olisin täydellinen siihen ohjelmaan! Kokki todennäköisesti moittisi tekemääni ruokaa sieluttomaksi ja tunteettomaksi, ja sellaistahan se juuri onkin; mielikuvituksetonta ja mahdollisimman vaivatonta. Teen viikosta toiseen samoja ruokia, aina ison satsin, että sitä riittää mahdollisimman moneksi päiväksi. Yleisimmät ruoat ovat kaikki jauhelihan ja makaronin eri versiot (lasagne, makaronilaatikko, lihapullat, jauhelihakastike), uuniriisipuuro, makkarakeitto valmiista pakastekeittojuureksista tai pitsa.
Ongelmani on juurikin se mielikuvituksen puute ruoanlaitossa. Maustan ruoat aina samalla tavalla, siksi ne maistuvat aina samalta. Ruoan täytyy olla mahdollisimman halpaa, mikä tekee siitä tylsaä. Ruoan täytyy valmistua niin nopeasti kuin mahdollista, joten käytän aina pakastevihanneksia. Pilkkomiseen ja kuorimiseen menee ikä ja terveys, vaikka tuoreilla kasviksilla ruoasta saisi huomattavasti parempaa. Ruoanlaitto on siis pakkopullaa, jota on tehtävä, että lapset kasvaisivat hyvin ja saisivat hyvän esimerkin. Minulle saakin ehdottaa ideoita hyviksi arkiruoiksi ja myös keinoja, joilla ruoanlaitosta saisi itselle mukavampaa.
Tätä tekstiä kirjoittaessani mieheni lauloi lapsillemme "Poika saunoo"-kappaleen sävelellä "Äiti bloggaa, se bloggaa ja bloggaa ja bloggaa, muttei kokkaa, me näännytään nälkään..."
Niinpä niin.
Lasten saamisen myötä ruoanlaiton ongelma on korostunut. En voi näyttää lapsilleni esimerkkiä siitä, että on hyväksyttävää syödä joka päivä ruoaksi leipää tai jugurttia (tai suklaata), tai tehdä viikonloppuna iso satsi makaronilaatikkoa ja syödä sitä koko viikko. Aikuisena olossa on se hyvä puoli, että ei ole pakko syödä mitään, mistä ei niin kauheasti välitä. Minusta esimerkiksi peruna on maailman tylsin ruoka-aine, enkä ikinä tee itselleni ruuaksi perunaa. Peruna on hyvää ainoastaan uppopaistettuna ja kunnolla suolattuna, tai perunamuusina. Kauheinta peruna on kiusauksissa tai keitettynä. Sama pätee riisiin. Riisi on hyvää riisipuurossa, muuten se ei maistu miltään. Haluan kuitenkin näyttää lapsilleni esimerkkiä, että kaikkea kannattaa oppia syömään, myös perunaa. Hekin saavat sitten aikuisena päättää itse, mitä haluavat syödä.
Televisiossa pyörii tällä hetkellä Kaappaus keittiössä-sarja, jossa kokki kannustaa perheitä kotiruoan tekemiseen. Olisin täydellinen siihen ohjelmaan! Kokki todennäköisesti moittisi tekemääni ruokaa sieluttomaksi ja tunteettomaksi, ja sellaistahan se juuri onkin; mielikuvituksetonta ja mahdollisimman vaivatonta. Teen viikosta toiseen samoja ruokia, aina ison satsin, että sitä riittää mahdollisimman moneksi päiväksi. Yleisimmät ruoat ovat kaikki jauhelihan ja makaronin eri versiot (lasagne, makaronilaatikko, lihapullat, jauhelihakastike), uuniriisipuuro, makkarakeitto valmiista pakastekeittojuureksista tai pitsa.
Ongelmani on juurikin se mielikuvituksen puute ruoanlaitossa. Maustan ruoat aina samalla tavalla, siksi ne maistuvat aina samalta. Ruoan täytyy olla mahdollisimman halpaa, mikä tekee siitä tylsaä. Ruoan täytyy valmistua niin nopeasti kuin mahdollista, joten käytän aina pakastevihanneksia. Pilkkomiseen ja kuorimiseen menee ikä ja terveys, vaikka tuoreilla kasviksilla ruoasta saisi huomattavasti parempaa. Ruoanlaitto on siis pakkopullaa, jota on tehtävä, että lapset kasvaisivat hyvin ja saisivat hyvän esimerkin. Minulle saakin ehdottaa ideoita hyviksi arkiruoiksi ja myös keinoja, joilla ruoanlaitosta saisi itselle mukavampaa.
Tätä tekstiä kirjoittaessani mieheni lauloi lapsillemme "Poika saunoo"-kappaleen sävelellä "Äiti bloggaa, se bloggaa ja bloggaa ja bloggaa, muttei kokkaa, me näännytään nälkään..."
Niinpä niin.
Tilaa:
Kommentit (Atom)