Tasapainoilua

En tiedä, miksi päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. En edes lue blogeja. Sain vain päähänpiston, että olisi kivaa alkaa kirjoittaa päiväkirjaa omaksi iloksi. Haitanneeko tuo, jos muutkin saavat tietää, mitä minun pienessä päässäni liikkuu. Päätin antaa blogilleni nimeksi kakso(i)selämää, koska yritän tällä hetkellä yhdistää elämäni eri osa-alueita tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Olen ensisijaisesti äiti pienille kaksospojilleni, ja he rytmittävät ja määräävät hyvin pitkälti päiväni ja ovat elämässäni tärkeintä. Toisaalta taas koitan löytää aikaa itselleni ja harrastuksilleni ja pystyä säilyttämään identiteettini Tiinana, etten hukkuisi täysin äitiyden maailmaan. Vaikka päivitykseni koskevat varmasti suurilta osin monikkoperheen arjen iloja ja haasteita, merkittävänä osana blogiani tulevat olemaan myös leivonta ja reseptit sekä päivitykset muista harrastuksistani ja intohimoistani, kuten laulamisesta, shoppailusta ja juoksemisesta.

Pienten lasten äitinä on helppo omaksua rooli ainoastaan äitinä ja määritellä itsensä sen kautta. Totta kai äitiys on niin suuri asia, ettei sitä voi koskaan jättää taka-alalle, eikä se lopu koskaan. Lapset ovat mielessä koko ajan. Ei kuitenkaan ole valehtelua kun sanotaan, että jos äiti ottaa itselleen omaa aikaa välillä, jaksaa hän olla paremmin läsnä lapsilleen heidän kanssa ollessaan. Laulaminen on ollut aina keskeinen osa elämääni ja päätin jo raskausaikana, että tulen jatkamaan harrastustani myös lasten synnyttyä. Nykyään en tietenkään pääse laulamaan joka viikonloppu, mutta kun pääsen, jaksan siitä saadulla henkisellä pääomalla monta viikkoa! On myös ihanaa laittaa jotkin muut, kuin imetykseen sopivat vaatteet päälle, meikata ja lähteä karaokebaariin ihmisen näköisenä tuoksuen muulta, kuin vauvojen eritteiltä.

Lopuksi vielä vähän asiaa vauvoista. Kuuden kuukauden neuvolakäynti oli pari päivää sitten ja hienosti olivat pojat taas kasvaneet! Aapo painoi 7070g ja oli 65,5cm pitkä. Eelis painoi 7300g ja oli 66,3cm pitkä. Viikko on nyt menty ilman yösyöttöjä, helpottaa kyllä elämää kummasti! Pojat saavat illalla riisivelliä maidon seassa ja se näköjään pitää nälkää jo ihan hyvin. Puuroja heidän suolistonsa ei vielä kestä, aloitellaan rauhallisesti tuolla vellillä. Kummatkin ovat olleet flunssassa viikon ajan, mutta onneksi nyt molemmat alkavat olla jo terveitä, Aapolla on vielä vähän yskää. Toivottavasti alkaisivat taas nukkua paremmin, kun eivät enää ole niin nuhaisia.