Kisaamisen iloa ja haastetta.

Ne jotka minut tuntevat, eivät ole voineet välttyä huomaamasta sitä, että rakastan laulamista! Laulaminen on minulle kokonaisvaltainen ilon lähde ja itsensä ilmaisemisen väline, jota ilman en voisi elää. Jokainen, joka laulamista rakastaa, voi samaistua siihen mielihyvän tunteeseen, jota laulaminen aiheuttaa.

Osallistun harvoin karaokekisoihin, mutta aina silloin tällöin on hauska lähteä koettamaan onneaan erilaisiin kilpailuihin. Isoin kisa, johon olen osallistunut, oli Karaoken maailmanmestaruuskilpailu vuonna 2012 jossa pääsinkin erinäisten semifinaalien kautta Suomen finaaliin asti.

Koska Bar Ihku on kantapaikkani, jossa käyn laulamassa melko lailla joka tiistai ja jossa tunnen oloni erittäin kotoisaksi, päätin syksyllä osallistua Ihkun järjestämään karaokekilpailuun. Kilpailuun haettiin netissä lähettämällä ääninäyte sekä myös Radio Suomipopin kautta oli mahdollisuus päästä mukaan semifinaaleihin.

Semifinaalit järjestettiin Oulussa, Tampereella ja Helsingissä ja kuhunkin semifinaaliin valittiin mukaan 15 laulajaa. Jokaisesta semifinaalista kolme parasta pääsi finaaliin, joka pidettiin eilen Helsingissä. Pääpalkintona finaalissa oli muun muassa kiertue bilebändi Remixin kanssa.

Lähden yleensä kilpailuihin aika matalilla odotuksilla, enkä ajatellut pääseväni finaaliin. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt ollessani Oulun semifinaalin kolmen parhaan joukossa. Lauloin ensimmäisellä kierroksella Celine Dionin ja Barbara Streisandin Tell Him-kappaleen, joka on henkilökohtainen karaokesuosikkini. Sain kuitenkin laulaa kappaletta vain vähän matkaa, koska minut päästettiin suoraan jatkoon kesken kappaleen. Toisella kierroksella lauloin Evanescencen Bring me to life, jolla jatkoin finaalikierrokselle. Viimeisenä lauloin Celine Dionin I surrender, joka on myös yksi suosikkikappaleistani. Semifinaalin kohokohta oli ehdottomasti se, kun sain kehuja äänestäni tähtituomari Inga Söderiltä. Hän on kuitenkin pätevä arvostelemaan nimenomaan laulullista pätevyyttä ja teknistä suoritusta.

Kun tiesin pääseväni finaaliin Helsinkiin, alkoi päässäni muhia ongelma kilpailuun valittavista biiseistä. Tässä vaiheessa tajusin, että koska palkintona on kiertue bilebändin kanssa, etsitään kisassa tietysti yleisöä viihdyttävää ja tanssittavaa esiintyjää. Kaikki, jotka ovat koskaan kuulleet minun laulavan, tietävät minun olevan kaikkea muuta paitsi lavalla hyppivä bilehile. Viimeiseen asti yritin keksiä meneviä ja tanssittavia kappaleita, jotka olisivat kuitenkin laulullisesti vaativia, ja jossa korkea ääneni pääsisi parhaiten esille. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en lähde kilpailemaan bilelaulajien kanssa asialla, jossa en ole omimmillani. Päätin, että en lähde hakemaankaan tästä kisasta menestystä, vaan ihan vain nauttimaan laulamisesta ja esiintymisestä ja tuomaan tuomareille vähän vaihtelua tanssibiisien keskelle. 😁

Koska minua jäi ärsyttämään semifinaalissa se, että en saanut laulaa ensimmäistä kappaletta kokonaan, päätin laulaa sen uudestaan finaalissa. Tell him on lisäksi kappale, josta tulen itse aina hyvälle mielelle ja jossa ääneni pääsee hyvin esille. Toiselle kierrokselle päätin valita Evanescencen Lithium-kappaleen siksi, että halusin tuoda vähän pohjoissuomalaista synkkyyttä kaikkien energisten bile-esitysten keskelle. 😁 Koska tiesin, että tässä kisassa ei etsitä minunlaistani laulajaa, oli rentoa esiintyä ilman jännitystä jatkoon pääsystä.

Finaalin kärkikolmikkoon päässeet laulajat olivat monipuolisia ja taitavia esiintyjiä ja saivat yleisön ja tuomarit mukaansa ja olivat oikeutetusti paikkansa ansainneet. Omat suosikkini eivät kaikki päässeet kärkikolmikkoon, mutta laulukisoissa on aina kyse vahvasti myös makuasioista ja niistähän voi vain kiistellä. Kokonaisuutena Ihkun karaokeskaba oli erittäin hyvin järjestetty ja mukava kokemus, josta jäi positiivinen fiilis.

Oma yksipuolisuuteni laulajana tulee olemaan aina kompastuskiveni, jos aion tulevaisuudessa vielä osallistua kisoihin. Tykkään toki laulaa myös menevämpiä kappaleita, mutta koska oma vahvuuteni on nimenomaan laulamisessa, en koe itselleni järkeväksi lähteä kilpailemaan showlla. Olen hyväksynyt asian, että ääneni on klassisen sävytteinen ja tehty powerballadeihin ja koska koen oloni kaikkein kotoisammaksi laulaessani kovaa ja korkealta Celine Dionin, Whitney Houstonin tai Lara Fabianin kaltaisten upeiden naislaulajien kappaleita, en edes halua alkaa muuttamaan itseäni suuntaan, josta en nauti niin paljoa. Vaikka kisaamisessa on oma jännityksensä ja se on yleensä ihan hauskaa, nautin kuitenkin kaikkein eniten siitä, kun saan ihan tavallisena tiistai- tai lauantai-iltana laulaa Pataässän ja Ihkun asiakkaille ja työntekijöille ilman suorituspaineita ja jännitystä ja ajatella, että saatan jollekin ihmiselle tuoda laulullani iloa!

Poikien 6v-kuulumisia!

Tänään oli vuorossa poikien viimeinen neuvolakäynti! Taas yksi haikea muistutus siitä, että minun pienet vauvani ovat kasvaneet isoiksi kuusivuotiaiksi, jotka aloittavat ensiviikolla eskarin!

Neuvolakäynti meni hyvin siihen asti, kunnes tuli rokotteen aika. Pojat kysyivät matkalla neuvolaan, annetaanko tänään rokote ja minä luulin, että ei anneta, joten pojat olivat siinä uskossa. Voi sitä kauhua poikien kasvoilla, kun terveydenhoitaja ilmoitti, että on rokotteen aika. Siitähän se show vasta lähtikin, kun molemmat pojat ryntäsivät pöydän alle piiloon ja itkivät kurkku suorana. Yritin väkisin saada Ensin Eelistä pois pöydän alta ja sain revittyä hänet syliini, jolloin Eelis huusi hädissään "Aapo auta!" Aapo tarttui Eelistä jalasta kiinni ja yritti vetää häntä takaisin pöydän alle. Vihdoin sain pidettyä Eelistä paikoillaan rokotteen antamisen ajan ja alkoi taistelu Aapon kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja taistelusta väsyneet lapset ja äiti pääsivät neuvolasta kotiin. Tässäpä kuusivuotiaan Aapon kuulumisia!

Aapo on 111,1cm pitkä ja painaa 23,7kg. Aapo menee nukkumaan yleensä noin klo 22 ja herää 7-8 välillä, yleisimmin klo 7.30. Herättyään Aapo käpertyy sohvan nurkkaan peiton alle katsomaan lastenohjelmia. Aapo rakastaa Legoilla rakentamista, piirtämistä ja askartelua. Aapo on taitava rakentamaan erilaisia aluksia ja jaksaa keskittyä rakentaman ohjeista vaativiakin legorakennelmia. Aapo tykkää myös hurjista roolileikeistä, jossa hän yleensä on taisteleva hahmo, kuten Ninja, Optimus Prime tai Tyrannosaurus Rex. Aapo on herkkä lapsi, jota eskarin aloitus jännittää kovasti. Aapo ei äitinsä lailla pidä rutiinien muutoksista ja uudet asiat mietityttävät kovasti. Aapo osaa olla melkoinen draamakuningas ja hänen lausahduksensa saavat välillä hymyilyttämään. Kerran esimerkiksi laitoin yhden Aapon legorakennelman laatikkoon ja se meni rikki. Aapo alkoi itkemään lohduttomasti ja sanoi, että "minä niin rakastin sitä rakennusta, en enää koskaan saa tuntea sellaista rakkautta, mitä tunsin rakennustani kohtaan!" Tai kun pyysin Aapoa siivoamaan leluja lattialta ja hän tokaisi, että "musta tuntuu, että mää oon vaan joku sun palvelija!"
Aapo ei osaa vielä sanoa r-kirjainta, ja sitä yritämme nyt kovasti harjoitella. Pyöräily on myös asia, jota yritämme harjoitella, Aapolla ei vain kiinnostusta ole kyseiseen asiaan. Aapo osaa jo hienosti pyöräillä apurattaiden kanssa, mutta ei jaksa harjoitella ajamista ilman niitä. Aapo on kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi, joka osaa julkisilla paikoilla käyttäytyä hyvin ja jonka kanssa on kiva käydä esimerkiksi ravintolassa syömässä. Aapo saa kertoa itse lisää omista mieltymyksistään:

Lempiruoka?: Mummin makaronilaatikko, en tykkää siitä vaan rakastan sitä! Kuka ei voisi tykätä mummin makaronilaatikosta!
Inhokkiruoka?: Hernekeitosta en tykkää yhtään!
Lempijälkkäri? Sirkusjätski!
Lempiohjelma?: Lego Nexoknights, Lego Ninjago ja Transformers ja Pokemon.
Lempilelu?: Ninjago-pikkulegot.
Lempileikki?: Ninjago-legoilla leikkiminen,
Lempiunikaveri?: Leijonaperhe ja pikkuporo
Missä olet hyvä?: Rakentamaan siistejä aluksia ja isoja legopakkauksia ohjeiden mukaan. Minusta Eelis voisi vastata, että hän on hyvä veli! Ja minä olen hyvä kaveri Eelikselle!
Minkä asian haluaisit oppia kuusivuotiaana?: Oppia ajamaan ilman apurattaita!
Mitä et tykkää tehdä?: En tykkää rokotuksista! Enkä Eeliksen itkusta, se rikkoo mun korvat!
Mikä sinusta tulee isona? Helpompaa kuin heinänteko, musta tulee poliisi! Jahtaan roistoja ja lamautan jalkoja! Poliiseilla on lamauttimet, ettei roistot pääse karkuun!

Eelis on myös 111,1cm pitkä ja painaa 22,8 kiloa. Eelis menee nukkumaan myös noin kello 22 ja herää yleensä 7-7.30. Herättyään Eelis yleensä herättää myös Aapon ja he menevät yhdessä olohuoneeseen katsomaan lastenohjelmia. Eelis tykkää kovasti myös leikkiä legoilla, mutta ei ole ihan yhtä pitkäjänteinen niiden rakentamisessa, kuin Aapo. Jos pojat saavat lahjaksi jotkin vähän isommat legopaketit, Eelis yleensä odottaa, että Aapo on tehnyt omansa ja pääsee sitten auttamaan Eelistä kokoamisessa. Eelis tykkää kovasti myös leikkiä Transformers-leluilla sekä piirtää ja askarrella. Roolileikeistä Eelis tykkää myös kovasti, mutta useimmiten leikkii jotain söpöä ja pientä eläintä. Eelis tykkää aivan kauheasti vapaapäivisin aamulla käpertyä äidin viereen sänkyyn peiton alle leikkimään kissanpentua. Minusta on ihanaa, että vaikka pojat ovat jo niin isoja, ovat he silti vielä niin pieniä ja söpöjä, ja tykkäävät haleista ja pusuista.

Eeliksen kanssa harjoittelemme myös r-kirjainta kovasti. Eelis oppi kesäkuussa lomareissulla sanomaan r-kirjaimen aivan oikein, mutta Aapo tuli siitä todella mustasukkaiseksi, eikä Eelis halunnut pahoittaa Aapon mieltä sanomalla r-kirjainta. Nyt olen saanut Eeliksen taas opettelemaan kirjainta uudestaan, mutta tauon aikana hän kerkesi unohtaa, miten se sanotaan ja opettelu on taas alkanut alusta. Eeliksellä kyllä r tulee d-n kanssa jo välillä oikein, kun hän jaksaa keskittyä sen harjoitteluun. Eivätköhän molemmat pojat eskarivuoden aikana opi r-kirjaimen.

Eeliksen kanssa olemme myös harjoitelleet pyöräilyä, mutta Eelis ei ole vielä siinä niin taitava kuin Aapo, eikä apurattaita vielä voi ottaa pois vähään aikaan. Harjoittelua hankaloittaa se, että Eeliksen mielenkiinto pyöräilyä kohtaan on täysi nolla. Tiedän, että pakottamisestakaan ei ole mitään apua, sillä viimeisetkin motivaation rippeet saa karistettua. Toivon, että motivaatio vielä jostain löytyy tämän vuoden aikana. Eelis on myös kiltti ja hyväkäytöksinen lapsi ja hänen kanssaan on myös helppoa liikkua julkisilla paikoilla. Eelis on sosiaalinen ja tykkää selittää asioita ja saa minut nauramaan letkautuksillaan. Esimerkiksi kun katsoimme Selviytyjiä ja yhdellä kilpailijoista oli punaiset bikinit, Eelis tokaisi, että "äiti osta sinäkin tuommoset punaiset tissisuojat, kun sulla on vaan mustia ja värittömiä!" :D Tai kun harjoittelin uusia lauluja, Eelis sanoi, että "äiti älä enää laula, en mää koskaan jaksa kuunnella ku sää laulat. Pyydän, lopeta!" Minun ei siis kannata lähteä laulukilpailuihin, kun kotona on tarpeeksi kriittinen yleisö. :D
Eelis saa kertoa itse lisää omista mieltymyksistään:

Lempiruoka?: Mummin makaronilaatikko!
Inhokkiruoka?: En tykkää hernekeitosta ja punajuurisalaatista.
Lempijälkkäri?: Suklaakeksit ja minttusuklaajätski.
Lempiohjelma?: Lego chima, Pokemon, Lego Nexoknights ja Ninjago.
Lempilelut?: Helppoa, Ninjago-legot!
Lempileikki?: Ninjago-legoilla leikkiminen.
Lempiunikaveri?: Tiikeriperhe ja unileopardiperhe ja pikkuporo.
Missä olet hyvä?: Helppoa, leikkimisessä! Ja olen hyvä veli ja kaveri!
Minkä asian haluaisit oppia kuusivuotiaana?: oppimaan r-kirjaimen.
Mitä et tykkää tehdä?: Helppoa, pyöräily!
Mikä sinusta tulee isona? Helppoa, palomies! Sammutan tulipaloja ja autan ihmisiä ja eläimiä puista!

Mennyt vuosi on ollut poikien kanssa niin helppo, kuin kahden maailman ihanimman kuusivuotiaan kanssa vain voi. Pojat ovat isoja ja omatoimisia ja osaavat esimerkiksi tehdä itselleen jo aamupalaleivät ja leikkiä keskenään kotipihalla ilman valvontaa. Poikien kanssa on ilo keskustella ja he ymmärtävät jo vaikeitakin asioita. Toisaalta pojat ovat vielä ihanan pieniä ja edelleen kulkevat pyöräkärryssä joka paikkaan, kun juoksen ja pyöräilen! 45 kilon kanssa juokseminen tai pyöräileminen ei ole helppoa ja saan ihan mahtavan treenin jo esimerkiksi puolen tunnin juoksulenkistä. Odotan kauhulla taas tulevaa talvea, kun en enää pysty poikien kanssa menemään minnekkään pyöräkärryn kanssa ja olemme sidottuna kotiin ja lähimaastoon. Eskarin aloitus on iso muutos myös minulle, koska menetän toisen vapaapäivän, kun maanantaisinkin täytyy viedä pojat eskariin. :( Vapaapäiviemme juttu on poikien kanssa nimenomaan ne hitaat aamut ja yhdessä sängyssä pötköttely ja leikkiminen pitkälle aamupäivään, ennenkuin lähdemme minnekään. Kun vapaapäivänä täytyy laittaa herätyskello soimaan ja pitää kiirettä aamulla sekä lähteä räntäsateessa ja loskassa viemään ja hakemaan poikia eskarista, ei se vastaa minun käsitystäni vapaapäivästä. Tälle asialle en kuitenkaan voi mitään, täytyy vain henkisesti valmistautua ensiviikolla alkavaan lähes loppuelämän kestävään oravanpyörään. Tämän viikon olen vielä lomalla ja nautin täysillä ajasta Aapon ja Eeliksen kanssa ja ihmettelen heidän aivan liian nopeasti hupenevaa lapsuuttaan.

Euroviisujen 2019 jälkipyykkiä.

Olipahan taas viisut! Kun kuulin, että Darude edustaa Suomea tänä vuonna, ajattelin, että saatamme ehkä jopa pärjätä, jos kappale vain on uskollinen nimenomaan Daruden musiikkityylille ja fanit innostuvat äänestämään. Eipä ollut.

Harmitti kovasti se, että Darude oli lähtenyt tietentahtoen tekemään euroviisuihin sopivaa popmusiikkia sen sijaan, että olisi tehnyt menevän ja tanssittavan trancebiisin hyvillä lauluosuuksilla. Mielestäni Look away oli paras kolmesta vaihtoehdosta ja koska ensimmäisen semifinaalin taso oli surkein ikinä, toiveeni hieman nousivat tiistain aikana. Mielestäni Darude ja Sebastian vetivät semifinaalissa biisin paremmin, kuin aikaisemmin ja Sebastianin laulukin kulki hyvin! Olin erittäin ylpeä Suomen esityksestä.  En kuitenkaan pahasti pettynyt, kun suomi ei päässyt finaaliin, koska odotukset eivät olleet kovin korkealla. Sen sijaan olin erittäin pettynyt, kun Unkarin Joci Papai ei päässyt finaaliin! Tykkäsin Jocin edellisestäkin edustuskappaleesta ja myöskin tämän vuoden biisi oli hyvä! Varsinkin ottaen huomioon ensimmäisen semifinaalin surkean tason, olisi Unkari ehdottomasti kuulunut finaaliin.

Torstain semifinaali taas oli täysin eri maailmasta ensimmäiseen semifinaaliin verrattuna! Paljon hyviä kappaleita pääsi jatkoon ja tämän vuoksi oli lauantain finaali viihdyttävää seurattavaa! Tässä oma lempparikolmikkoni:
1. Venäjä : Scream on ihanan dramaattinen ja teatraalinen biisi, jonka melodia upposi minuun heti ensi kuulemalta. Sergey laulaa aina hyvin, eikä koskaan tarvitse jännittää, osuvatko korkeat nuotit kohdalleen.
2. Ruotsi: Too late for love on ihana hyvänmielen biisi, jonka tarttuva melodia jää soimaan päähän. Myös Johnin ääni on hunajaa korvilleni.
3. Alankomaat: voittajaviisu Arcade on kaunis kappale, joka kasvaa juuri oikealla tavalla loppua kohden. Laulajasta tulee mieleen Adam Levine sekä ulkonäön että äänen perusteella. Olen oikein iloinen Alankomaiden voitosta, biisi oli ansaitusti ennakkosuosikki.

Myös muita hyviä kappaleita mahtui finaaliin tänä vuonna, esimerkiksi Sveitsin ja Kyproksen menevät rallatukset ja Pohjois-Macedonian Proud, joka olisi aivan loistava karaokebiisi! Norja myös yllätti minut positiivisesti tänä vuonna. Kun ensimmäisen kerran kuulin ja näin heidän esityksensä esikatseluissa, joikhaaja aiheutti minussa lähinnä myötähäpeää. Kappale on kuitenkin kuuntelukertojen myötä parantunut huomattavasti ja kuului mielestäni eilisen finaaliin parhaimmistoon!

Omat inhokkini tänä vuonna olivat Islanti, slovenia ja San Marino. Minusta on hienoa, että euroviisuihin lähdetään erilaisilla musiikkigenreillä, mutta valitettavasti punk tai islannin edustajan kaltainen provosoiva ja aggressiivinen musiikkityyli ja lavashow ei vain ole minun makuuni. Slovenian unettava ja flegmaattinen kappale ja esitys nyt olisi voitu jättää kokonaan tekemättä ja San Marinon "pitbull kohtaa dr.albanin" epävireinen esitys nyt oli muuten vain tyhjänpäiväinen.

Täytyy antaa Israelille täydet pisteet viisujen järjestämisestä! Väliaikanumerot olivat oikeasti viihdyttäviä ja mentalisti hauska! Juontajatkin hoitivat hommansa hyvin. Minusta oli aivan loistava idea laittaa viisuvoittajia esittämään toistensa kappaleita! Kuin euroviisujen Vain Elämää konsanaan! Toivon, että tämän idean kopioivat muutkin viisujärjestäjät tulevaisuudessa. Ja sitten se shown odotetuin kohta, Madonna. Mitä ihmettä??? Miten joku niin kauan musiikkia tehneenä voi laulaa niin pieleen? Madonnan Like a prayer aiheutti ihan kauheaa myötähäpeää. En tiedä oliko korvanapissa tai äänentoistossa jotain vikaa, eikö hän kuullut itseään, vai miksi laulu oli koko ajan epävireessä. Seuraavassa kappaleessa laitettiin autotune täysillä päälle ja sen kyllä huomasi. Jäi todella hämmentynyt fiilis itselle. Tarviiko Madonnan kaltainen supertähti oikeasti autotunea pysyäkseen nuotissa? Onko ikä tehnyt jo äänelle tepposet? Joka tapauksessa on Israelilta hienoa saada tuollainen tähti esiintymään euroviisuihin, kyllä se tuo katsojia finaalille kummasti.

Täytyy myös jälleen kehua uutta pisteidenantosysteemiä. Kun tuomariäänet annetaan ensin ja sitten vasta yleisöäänet, pysyy jännitys loppuun asti! On hauskaa myös nähdä, miten suuresti tuomariäänet ja yleisöäänet eroavat toisistaan! Esimerkiksi Norja ei saanut tuomariääniä paljoa, mutta huikean määrän yleisöääniä ja hyppäsi niiden johdosta kärkimaiden joukkoon!

Kokonaisuutena tämän vuoden viisut olivat viihdyttävät ja jännityksellä odotamme, kuka maatamme edustaa ensi vuonna! Siihen saakka on jälleen aika kuunnella joka vuosi kasvavaa Euroviisut- spotifylistaani, josta kaikki parhaat biisit tietysti löytyvät!

Elämysten elämys!

Osasittekin varmaan jo odottaa tätä postausta. Koska blogini päivittyy nykyään hyvin harvoin, johtuen tapahtumaköyhästä elämästäni, on itsestään selvää, että näin isosta tapahtumasta ei voi olla kirjoittamatta.

Palataan ajassa vuoteen 1997, kun Music Television näytti vielä musiikkivideoita ja ysäridiscomusiikki  ja pophitit hallitsivat listoja. Silloin kuulin ensimmäistä kertaa tarttuvan kappaleen nimeltä Mmmbop ja se oli menoa! Kolme musikaalisesti lahjakasta veljestä Oklahomasta varastivat pienen tytön sydämen ja ovat siitä asti pitäneet siitä tiukasti kiinni. Hansonin Middle of nowhere oli ensimmäinen saamani c-kasetti ja muistan kuinka onnellinen olin sen saadessani. Yksi kaikkein aikojen lempikappaleistani, Yearbook, on tuolta albumilta ja muistan, kuinka soitin Kiss Fm- radiokanavan toiveohjelmaan ja toivoin sitä soitettavaksi. Olin pettynyt, kun juontaja ei tuntenut kyseistä kappaletta eikä myöskään soittanut sitä. Fanitukseni oli monta vuotta niin suurta, kuin ala-asteelaisen musiikkia rakastavan tytön fanitus vain voi olla ja muistan, että huoneeni seinillä oli yhteensä 100 erilaista Hanson-julistetta. Siellä ei paljon tapettia julisteiden välistä näkynyt. :D Suurin osa kavereistani fanitti Britney Spearsia, Spice Girlsiä tai Backstreet Boysiä, mutta minuun vetosi Hansonissa musiikin lisäksi se, että he soittavat ja tekevät itse myös kappaleensa.

Fanitin Hansonia hyvin avoimesti yläasteelle saakka, kunnes musiikkimakuni alkoi kehittyä enemmän myös soulin, hiphopin ja R&B-musiikin suuntaan ja kun Alicia Keys julkaisi Fallin'-kappaleensa vuonna 2001, rakastuin täysin ja suurempi fanitus kääntyi Aliciaan. Vaikka kaikki suosikkiartistini ovat enemmän soulin ja r&b-musiikin saralta, on Hanson pysynyt lempibändinäni kaikki nämä vuodet ja heidän taidokas ja positiivinen pop rock-musiikkinsa saa minut aina hyvälle tuulelle.

Totta kai seuraan Hansonia sosiaalisessa mediassa ja kun viime vuonna näin, että he julkaisevat bändinsä 25-vuotisen taipaleen kunniaksi sinfoniaorkesterin kanssa yhteistyössä tehdyn String Theory-albumin sekä lähtevät maailmankiertueelle, aloin toivoa, josko pohjoismaat olisivat mukana esiintymispaikoissa. Eivät olleet, mutta Euroopassa konsertteja oli sovittu useampaan maahan ja kaupunkiin ja katsoin, että Bryssel olisi aika lähellä. Ehdotin miehelleni vähän puoliksi vitsaillen, että lähdetäänkö katsomaan Helmikuussa Hansonia Brysseliin ja yllätyksekseni mieheni oli suunnitelmassa ihan mukana, vaikka ei itse ole koskaan Hansonia pahemmin kuunnellut!

String Theory on kokoelma vanhoja kappaleita kaikilta julkaistuilta levyiltä sekä uusia, pelkästään tätä levyä varten tehtyjä kappaleita sovitettuna sinfoniaorkesterille. Levyllä on selkeä teema yrittämisestä, epäonnistumisesta ja itseensä uskomisesta ja kaikki kappaleet seuraavat sanomaltaan johdonmukaisesti toisiaan.

Kun kerroin ihmisille lähteväni katsomaan Hansonin konserttia, oli kaikkien reaktio poikkeuksetta sama: "Ai niitä pikkupoikia? Onko niillä muita biisejä kuin mmmbop?" :D Pikkupojat Taylor, Isaac ja Zac ovat kasvaneet kolmekymppisiksi miehiksi ja ovat julkaisseet yhteensä 15 albumia mukaanlukien kaksi omakustannetta, kaksi livealbumia ja kokelmalevyn. Hanson ei enää vuosiin ole ollut mainstream-bändi, jota Suomen radioissa soitettaisiin, mutta maailmalla he ovat edelleen iso nimi ja sen kertovat myös loppuunmyydyt konsertit ympäri maailmaa myös tällä String Theory-kiertueella.

Keskiviikkona 20.2.2019 lapsuudenunelmani vihdoin toteutui ja pääsin katsomaan Hansonia livenä Brysselin Circue Royalissa. Sali oli aivan täynnä ja lähes koko katsomo koostui juuri minun ikäisistäni 80-luvulla syntyneistä ihmisistä, jotka ovat kasvaneet Hansonin musiikin parissa aikuisiksi. Kun bändi astui lavalle sinfoniaorkesterin kanssa, tunsin oloni aivan epätodelliseksi ja kun Taylor alkoi laulaa ensimmäistä kappaletta, Reaching for the sky, kyyneleet tulivat silmiini ja tunsin oloni taas 10-vuotiaaksi superfaniksi.

On vaikea nimetä yhtä kappaletta, joka olisi ollut konsertin kohokohta, koska rakastin niitä kaikkia. Totta kai nostalgia oli huipussaan Mmmbopin, Where's the loven ja Yearbookin aikana, mutta nautin uskomattoman paljon myös esimerkiksi No rest for the weary- ja Joyful Noise-kappaleista. String Theory on siitä mahtava albumi, että vanhat ja uudet biisit ovat sulassa sovussa ja konsertissa pääsi kuulemaan koko albumin. :) On uskomatonta katsoa, miten sulavasti veljekset vaihtavat roolejaan joka biisille. Hansonin ensimmäisillä albumeilla on selkeä järjestys siinä, että Taylor laulaa ja soittaa koskettimia, Isaac soittaa kitaraa ja Zac rumpuja. Vuosien saatossa myös Isaac ja Zac ovat alkaneet ottaa enemmän lauluosuuksia ja myös soittimia vaihdeltiin konsertissa sujuvasti keskenään.

Istumakonserteissa on se huono puoli, että ei voi tanssia ja liikkua, vaikka kuinka haluaisi, mutta onneksi viimeisimmissä kappaleissa ihmiset rohkaistuivat nousemaan penkeiltä ylös tanssimaan ja laulamaan mukana. Yleisö oli muutenkin todella hyvin mukana ja loi energiaa koko saliin. Yhteisöllisyyden tunne oli myös ihana, kun kävelimme tapahtumapaikalta hotellille ja ympärillä olevat ihmiset rallattivat vielä konsertin kappaleita.

Nyt on yksi asia bucket listiltä raksittu pois ja elämään hankittu elämys vailla vertaa. Fanitus jatkuu ja toivon, että Hanson jatkaa musiikin tekemistä vielä seuraavat 25 vuotta! <3

Isovanhempien merkityksestä.

Eilen, isovanhempien päivänä, rakas ukkini laskettiin haudan lepoon. Ukki kuoli 86-vuotiaana vain kolme viikkoa sairastettuaan, joten hän sai elää täyttä elämää lähestulkoon loppuun asti. Muistan ukin aina sotilaallisen jämeränä ja asiallisena, mutta erittäin lempeänä ja viisaana miehenä joka teki todella hyvää ruokaa ja tyrnimehua! Ukki oli ensimmäinen isovanhemmistani, joka menehtyi ja sai kovasti ajattelemaan isovanhempien tärkeyttä.

Omat isovanhempani ovat olleet minulle aina tärkeitä ja rakkaita ja auttaneet kovasti vanhempiani silloin, kun minä ja veljeni olemme olleet pieniä. Isovanhempani ovat halunneet olla aktiivisesti mukana elämässäni ja luoda läheisen suhteen lapsenlapsiinsa. Suhde suvun vanhempien ja nuorimpien välillä on erityinen juurikin siksi, että vuosikymmenten elämänkokemus ja hiljainen tieto on parasta välittää juuri lapsille, jotka omaksuvat vanhan kansan tarinoita ja oppeja loistavasti! Itsekin olen aina arvostanut isovanhempiani senkin takia, että he ovat vielä eläneet aikana, jolloin elämä ei ole ollut helppoa ja kaiken eteen on saanut tehdä paljon töitä.

Isovanhempien merkitys on tuonut aivan uuden ulottuvuuden lasteni syntymän myötä. Olen todella onnellinen siitä, että ukki sai nauttia lapsenlapsenlapsista viisi vuotta ja lapseni oppivat tuntemaan isoukkinsa. Ukki oli koiraihminen ja monesti kylään tullessaan laittoi päällensä villapaidan, jossa oli koiran kuva, koska tiesi Aapon ja Eeliksen pitävän siitä.

Aapolla ja Eeliksellä on mielestäni maailman parhaat isovanhemmat! Omat vanhempani ja mieheni vanhemmat ovat olleet enemmän kuin kultaakin kalliimpia poikien hoitoapuna ja säästäneet minut mielenterveyden ongelmilta poikien vauva-aikana. Parasta poikien isovanhemmissa on se, että he oikeasti haluavat olla apuna ja rakastavat poikia selvästi todella paljon. Minun ei siis tarvitse ikinä pelätä sitä, että poikien hoitaminen tarvittaessa olisi heille vain välttämätön paha ja he tekisivät sitä ainoastaan velvollisuuden tunteesta. On ihanaa nähdä, miten tärkeitä isovanhemmat ovat Aapolle ja Eelikselle ja tietää, että suhde pysyy läheisenä ja tiiviinä varmasti aikuisikään asti.

Ukin hautajaiset olivat todella tunteelliset ja kirkossa olevien ihmisten määrästä pystyi kertomaan, että ukki oli todella pidetty mies ja tärkeä kaikille sukulaisille ja ystäville. Kaikkein hienoin hetki oli se, kun kesken Maa on niin kaunis-virren, kanttori lopetti soittamisen ja koko seurakunta lauloi virren loppuun moniäänisesti. Tämä on varmaan mahdollista ainoastaan meidän yltiömusikaalisessa suvussamme, :D Ukin viimeisiä sanoja kuolinvuoteellaan olivat: "elämä jatkuu, menkää eteenpäin". Näin teemme, ukista jää ainoastaan hyviä muistoja, joita vaalia ja joiden avulla surusta selviää.

Lepää rauhassa

Juhani Antti Sakari Kauppinen

5.5.1933-2.10.2018

Aapon ja Eeliksen viisivuotiskuulumisia.

Vaikeahan tuota on uskoa, että meidän pienet vauvat ovat jo viisivuotiaita ja toiseksi viimeinen neuvola oli tänään! Blogi on pitänyt hiljaiseloa, koska elämäni on tällä hetkellä niin helppoa ja tasaista, että aiheita on todella vaikea keksiä! Pojat ovat jo niin isoja, omatoimisia ja helppoja, että vauva-ajan valituspostauksia ei enää voi kirjoittaa. :D Elämä koostuu siitä, että käydään töissä, iltaisin touhutaan lasten kanssa ja muutaman kerran kuukaudessa yritän päästä laulamaan karaokea, eipä siitä kauheasti draamaa saa aikaiseksi. Nyt kuitenkin Aapon ja Eeliksen kuulumisia!

Aapo on 105,8cm pitkä ja painaa 19,7 kiloa. Aapo on ihana ja aktiivinen poika, jonka mielikuvitus on vailla vertaa ja mahdollistaa mahtavat leikit Eeliksen ja muiden kavereiden kanssa. Aapo rakastaa piirtämistä ja piirtää hienosti esimerkiksi erilaisia dinosauruksia hyvin yksityiskohtaisesti. Aapo on myös hyvin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista ja sataan laskeminen onnistuu hienosti, kuten myös helpot päässälaskut. Transformers ja Batman ovat nyt leikeissä in ja dinosaurukset kiinnostavat myös kovasti. Leikeissä Aapo on yleensä jokin hurja eläin tai robotti ja äänitehosteet ovat sen mukaisia. Aapo osaa olla leikeissä pitkäjänteinen ja keskittyy esimerkiksi tunneiksi rakentamaan legoilla yksin pöydän ääressä. Aapo on oppinut hienosti ajamaan myös pyörällä apurattaiden kanssa. Aapo tarvitsee noin 10-10,5 tuntia unta vuorokaudessa ja nukkuu yleensä 22-08. Usein Aapo tulee yöllä minun ja mieheni viereen nukkumaan, mutta muuten ei turhaan yöllä heräile. Aapo ei osaa sanoa vielä r-kirjainta eikä d-kirjainta, mutta varmasti jossakin vaiheessa ne oppii. Lopuksi Aapon haastattelu:

Lempiruokasi? Mummin tekemä makaronilaatikko.
Paras jälkiruoka? Jos äiti tekee omenapiirakkaa, niin minä syön sitä perheen kanssa jälkiruoaksi!
Lempijuoma? Mehu, vesi ja maito.
Lempiohjelma? Transformers.
Lempileikki? Jos Eelis halluu mun kanssa Transformers-leikkiä leikkiä, mää leikin sitä. Ja pomppia trampoliinillä!
Lempilelu? Optimus Prime (Transformersista).
Mikä sinusta tulee isona? Noooo....leipuri. Leipomossa kaikki sannoo mitä halluu, niin minä teen sen. Sitten ei tarvitse surkutella, ettei oo sitä mitä halluu. Ja jos ei oo aineksia, niin ostetaan aineksia!
Mitä et tykkää tehdä? NO SIIVOTA!
Mitä pelkäät? Isoja koiria jotka tullee lähelle ilman äitiä ja iskää.
Kuka on paras kaverisi? No Aaron ja Eelis ja Jooa.
Lempiunikaverisi? Pikku susi!
Lempieläin? Heppa ja T-rex!

Eelis on 104,6cm pitkä ja painaa 18,5 kiloa. Huomaa kyllä, että pojat ovat vuodessa kasvaneet hurjasti! Alkaa oikeasti käydä työstä vetää heitä pyöräkärryssä pitkiä matkoja tai juosta vaunujen kanssa, kun kyydissä on 40 kiloa pelkkää lasta. :D Eelis on ihana, aito ja avoin lapsi, joka näyttää tunteensa selkeästi niin hyvässä kuin pahassa. Eelis ei ole yhtä aktiivinen kuin Aapo, mutta lähtee innokkaasti mukaan liikunnallisiin leikkeihin toisten mukana. Eelis tykkää myös piirtää ja värittää ja on kehittynyt siinä huimasti viimeisen vuoden aikana. Eelis tykkää kovasti leikkiä Transformers-leluilla Aapon kanssa ja he saattavat uppoutua leikkiin kahdestaan todella pitkäksi aikaa! Eelis ei ole yhtä pitkäjänteinen ja kärsivällinen kuin Aapo, jonka takia hän monesti delegoi esimerkksi vaativien legoaluksien tms, rakentamisen Aapolle, vaikka itsekin osaisi niitä tehdä. Eelis rakastaa söpöjä eläimiä ja onkin monesti leikeissä kissanpentu tai muu eläinten poikanen. On hellyyttävää, kun Aapo leikkii dinosaurusleikeissä aina kaikkein hurjinta tyrannosaurusta ja Eelis usein on suloinen pieni triceratopsin poikanen. :) Eelis nauttii kovasti sylistä ja läheisyydestä ja peiton alla pötköttäminen äidin kanssa on hänestä ihanaa. Eelis osaa ajaa pyörällä apurattaiden kanssa, mutta häntä ei yksinkertaisesti pyöräily kiinnosta yhtään. On välillä turhauttavaa, kun haluaisin niin kovasti, että pojat oppisivat kunnolla ajamaan, jotta heitä ei jokapaikkaan tarvitsisi kuljettaa pyöräkärryllä, mutta pakottamalla tapan vain viimeisetkin motivaation rippeet eivätkä pojat varmasti opi. Olen yrittänyt lahjontaa ja saanut heidät pyöräilemään lähikauppaan lupaamalla kaupasta herkkuja, mutta tätä tekniikkaa ei joka päivä viitsisi käyttää. Ehkä täytyy vain kestää ja antaa innostuksen pyöräilyyn kasvaa itsestään. Eelis nukkuu vuorokaudessa 9-9,5 tuntia, yleensä klo 22-7.30 ja tulee myös monesti yöllä viereen. Muuten Eelis ei yleensä turhaan heräile. Eelis ei osaa vielä sanoa l-kirjainta eikä r-kirjainta, mutta d-kirjaimen osaa. En jaksa stressata asiasta, kyllä pojat vielä oppivat sanomaan puuttuvat äänteet kun aika on kypsä. Tässä vielä Eeliksen haastattelu:

Lempiruokasi? Tortillat!
Lempijälkiruokasi?: Suklaakakku.
Lempijuoma? Mehukattimehu.
Lempiohjelma? Palomies Sami ja Bubble gubbies.
Lempileikki? Leikkiä aapon kanssa ulkona hiekkalaatikolla työmaata!
Lempilelu? Ukkoskavio (Thunderhoof Transformersista).
Mikä sinusta tulee isona? Roskamies.
Mitä et tykkää tehdä? En tykkää jääkylmästä vedestä, tykkään vain mökin kylmästä vedestä.
Mitä pelkäät? Pelkään pelottavia tauluja.
Kuka on paras kaverisi? Aaron ja myöskin Aapo.
Lempiunikaveri? Kaikki unikaverini.
Lempieläin? Annan vihjeen: se syö salaattia ja porkkanaa! Pupu, ne on niin söpöjä!

Viisivuotias on kyllä aivan mahtavassa iässä. Samalla pojat ovat vielä niin pieniä ja söpöjä, mutta samalla niin isoja ja järkeviä! Itsesuojeluvaistoa on jo kertynyt ja omalle pihalle pojat voi jo jättää keskenään leikkimään. Poikia ei oikeastaan enää tarvitse hoitaa, ainoastaan kasvattaa! Oma aika on viimeisen parin vuoden aikana lisääntynyt huimasti eikä lasten kanssa yksin oleminen ole enää mikään rangaistus, vaan useimmiten rentoa yhdessäoloa. Pojat tappelevat aika vähän keskenään ja kiukuttelua tulee yleensä tavanomaisista asioista, kuten siivoamisesta ja pukemisesta. Kaikin puolin elämä on ihanaa ja tavallista lapsiperheen arkea. Tällä hetkellä nautin poikien kanssa viimeisestä lomaviikostani, joka tähän asti on kulunut siinä, että olemme joka päivä pyöräilleet keskustaan, Kärkkäiselle tai markettiin katselemaan leluja. :D Siinä on asia, johon pojat eivät koskaan kyllästy ja aina vapaapäivänä toivovat, että voisimme mennä kaupungille. Mikäs siinä, pojat pyöräkärryyn ja reisilihakset laulamaan. :D Mamban sanoin: vielä on kesää jäljellä! Nauttikaamme siitä! :)

Euroviisujen 2018 jälkipyykkiä.

Jälleen se on ohi. Jokavuotinen jännitysnäytelmä, jossa makuasioista ei voi kuin kiistellä! On aina yhtä ihmeellistä ajatella, että jollekin toiselle kappale, joka minusta on täysin karmea, voi olla maailman paras ja toisinpäin. Tänä vuonna odotin viisuja enemmän kuin koskaan, koska täysin objektiivisesti voin sanoa, että pidin Suomen edustuskappaleesta! Halusin oikeasti, että Monsters menestyy, koska se on hyvä kappale. Finaaliin pääsy oli itsessään jo riemuvoitto, mutta totta kai olisin suonut Suomelle parempaa menestystä myös finaalissa.

Paljon on taas spekuloitu sitä, miksi Saara ei saanut finaalissa pisteitä tuomaristoilta eikä myöskään yleisöltä. Toimittajat ovat kirjoittaneet, että biisi ei ollut tarpeeksi omaperäinen tai koskettanut yleisöä. Tällä perusteella ei myöskään Ruotsin olisi pitänyt saada yhtään pisteitä, joten noiden asioiden piikkiin ei huonoa menestystä voi laittaa. Omasta mielestäni Saaran esitys meni niin hyvin, kuin se vain voi mennä. Saara lauloi hyvin ja esitys itsessään oli virheetön ja kappale tarttuva ja hyvin tehty. Jää siis ikuiseksi mysteeriksi, miksi muu maailma ei ajatellut samoin kuin minä. Nämä ovat juuri niitä kuuluisia makuasioita, joita joka vuosi saa viisuissa ihmetellä.
Seuraavaksi jälleen esittelyssä omat suosikkini tämän vuoden finaalista:
1. Bulgaria- Bones oli heti ensikuulemalta mielestäni aivan loistava kappale ja vastaa täysin musiikkimakuani yleisestikin. Hyvät harmoniat ja tasaisesti kasvava draamankaari kappaleessa tekevät siitä mielenkiintoisen ja tarttuvan.
2. Itävalta- Nobody but you on loistava ja tarttuva gospelhenkinen biisi, joka saa minut heilumaan sen tahdissa jokaisella kuuntelukerralla.
3. Suomi- Monsters on ensimmäinen Suomen edustuskappale, josta ihan oikeasti pidän. Pitäisin kappaleesta ihan yhtä paljon, vaikka se olisi jonkin toisen maan edustuskappale. Biisi jäi soimaan päähäni ensimmäisestä kuuntelukerrasta ja Saara laulaa aina hyvin.
4. Tsekki- Lie to me on menevä bilebiisi ja täytyy ehkä myöntää, että osittain jopa häpeän sitä, että pidän kappaleesta niin paljon. 😀 Biisin esittäjä kuitenkin on omahyväinen teinipoika, eikä kappaleessa muutenkaan ole mitään uutta ja erikoista. Kertosäe menee jalan alle ja biisi kokonaisuudessaan tuo hyvän mielen ja laittaa tanssijalan vipattamaan. Mitäpä muuta hyvältä kappaleelta toivoisikaan.

Erityispisteet omaperäisyydestä annan myös Viron oopperaesitykselle. Vaikka kappale ei omiin suosikkeihini mahtunutkaan, kuulostaa se paremmalta jokaisella kuuntelukerralla ja laulajan ääniala on aivan huikea.
Omiin inhokkeihini tänä vuonna kuuluivat Liettuan, Irlannin ja Espanjan balladit, jotka tihkuivat yli-imelää korniutta. Tänä vuonna ei viisuissa ollut yhtään balladia, josta olisin pitänyt, kaikki olivat mielestäni unettavan tylsiä.

Minun ja mieheni oli tarkoitus mennä tänä vuonna Portugaliin katsomaan finaalia, mutta peruimme matkan alkuvuodesta. Ajattelimme, että Ruotsi kuitenkin voittaa muutaman vuoden sisään, joten parempi mennä sinne. Ruotsi on mukavan lähellä ja fakta on, että mikään muu maa ei osaa järjestää viisuja yhtä hyvin. Taas on pitkä aika odottaa ensi vuoteen, mutta jälleen muutamalla hyvällä biisillä täydentynyttä spotify-listaani parhaimmista euroviisuista voi onneksi kuunnella sillä välin!