Kävimme tänään Eeliksen nelivuotisneuvolassa. Aapon neuvola olisi ollut maanantaina, mutta olin vahingossa merkinnyt sen väärälle päivälle.😞 Saimme kuitenkin Eeliksen käynnillä myös Aapon keskustelun käytyä sekä rokotteet annettua. Päätin ottaa pojille vesirokkorokotteet, koska viime syksyinen enterorokko oli yhtä helvettiä. Ajattelin, että jos yhdenkin rokon saan rahalla estettyä, olen valmis maksamaan. Harmi vaan, että kukaan ei kertonut, että syyskuun alusta vesirokkorokotteen saa ilmaiseksi! Voin sanoa, että hieman harmitti 140 euron menetys! Yritän ajatella niin, että pojat olisivat varmasti saaneet rokon kahden viikon sisään, jos en nyt heti olisi rokotetta ottanut! Voin muuten kertoa, että ei ole helpoimmasta päästä saada rokotetta annettua kahdelle neljävuotiaalle samalla kerralla. Onneksi mieheni oli mukana, varsinkin Aapon pitämiseen paikallaan tarvitsi kaksi ihmistä.
Eelis teki kaikki tehtävät neuvolassa mallikkaasti, sekä on 96cm pitkä ja painaa 16,2 kiloa. Aapo on suunnilleen saman kokoinen, ehkä pari senttiä pitempi ja vähän painavampi. Annan poikien nyt itse kertoa kuulumisensa:
Lempiruokasi: A: makaronilaatikko E: pitsa ja leipä
Lempijuomasi: A: maito E: mehu
Mistä ruuasta et pidä?: A: sinapista E: aikuisten mustasta vissystä, tykkään siitä sitten kun olen vähän sitä juonut sormella!
Paras jäätelömaku?: A: mansikka E: mansikkajätski mikä on kupissa!
Lempilelusi: A: lentokone E: lauri kilpa-auto
Mitä tykkäät leikkiä eniten päiväkodissa: A: bätmänkissaa! E: Aapon kanssa ja Jooan ja Viivin kanssa työmaata!
Mitä tykkäät leikkiä eniten kotona: A: sillä lentokoneella! E: piilosta ja hippasta!
Mikä sinusta tulee isona?: A: poliisi E: enkeli
Miksi: A: se ottaa rosvoja kiinni! E: että voisin lentää!
Lempiunilelusi?: A: kettu repolainen E: unileopardi ja isijääkarhu repolainen
Lempieläimesi?: A: pikku kissat! E: pikku kissat!
Lempiohjelmasi?: A: Retki-roope E: joulupukkiohjelma (joulupukki ja noitarumpu)
Taas voin sanoa, että pojat ovat ihanassa iässä! Järkeä heillä on koko ajan enemmän ja keskustelut heidän kanssaan ovat entistä mielekkäämpiä. Pyöräilyä olemme harjoitelleet tänä kesänä ja se alkaa pikkuhiljaa jo varsinkin Aapolta sujua. Tavoitteena olisi, että ehkä jo ensi keväänä pojat pyöräilisivät itse päiväkotiin. Tänä kesänä olen vielä juossut aktiivisesti vaunujen kanssa, mutta ehkä jo ensi kesänä pojat voivat pyöräillä vieressä kun juoksen!
Elämä monikkoperheenä on nykyään jo melko helppoa! Toki tunteja on vuorokaudessa liian vähän työn, perheen ja parisuhteen yhdistämiseen ja kahdenkeskeistä aikaa minulla ja miehelläni on maksimissaan puoli tuntia päivässä poikien mentyä nukkumaan kymmen aikaan. Onneksi lastenhoitoapua on saatavilla, jos tarve tulee!😊
Kulunut kesä on ollut aivan ihana, täynnä häitä ja juhlia ja ilmatkin ovat suosineet! Nyt vietän viimeisen kesälomapätkän ja nautin täysillä poikien kanssa olemisesta, ulkoilusta ja herkuttelusta! Sittenhän se alkaakin pikkuhiljaa jo joulun odotus! :D Hyvää syksyä kaikille!
keskiviikko 16. elokuuta 2017
sunnuntai 28. toukokuuta 2017
Vanheneminen on väistämätöntä.
Nyt se sitten tapahtui minunkin kohdallani. Päiväni parikymppisenä ovat ohi ja astuin aikuisuuden maailmaan. Olen huomannut muutoksia itsessäni ja ajattelutavoissani, mitä vanhemmaksi olen tullut. Ehkä pientä kriiseilyäkin on huomattavissa.
Kolmenkympin kriisi ajatuksena juontaa juurensa varmasti siitä, että iän puolesta on jo oikeasti aikuinen ja yhteiskunta olettaa sinun myös elävän sen mukaisesti. Monet ajattelevat, että kolmekymppisenä opiskelut ovat takana, uraputki jo hyvällä mallilla, puoliso ja lapsia. Jos mikään näistä aikuisuuden merkeistä ei täyty, vaikka itse niin haluaisi, voi se johtaa ikäkriisiin.
Minulla henkilökohtaisesti ei ole aikuisuuden suhteen ongelmia, elämäni on juuri sellaista, kuin haluankin sen olevan tässä vaiheessa ikääni. Kriisini johtuu enemmänkin ikääntymisen fyysisistä tekijöistä. Vanhenemisen kyllä huomaan jo ihossani. Tuntuu siltä, että mihinkään ei enää kehtaa mennä ilman meikkiä ja aamulla herätessä näyttää kymmenen vuotta vanhemmalta, ennenkuin saa vähän meikattua. Iho ei siis enää näytä niin freesiltä aamuisin. Lisäksi esimerkiksi edellisillan mässäily, juominen tai yön valvominen näkyy kasvoissa ja kropassa turvotuksena paljon enemmän kuin nuorempana. Ryppyjä alkaa jo olla ja pitää oikeasti miettiä, mitä rasvaa käyttäisi niiden ennaltaehkäisyyn.
Olen myös alkanut entistä enemmän ajatella esimerkiksi pukeutumisessani sitä, onko jokin asia soveliasta vielä kolmekymppiselle. Rakastan tyttömäisiä juttuja pukeutumisessa, esimerkiksi rusetteja ja kukkia ja välillä mielessäni käy, voinko enää pukeutua niin tyttömäisesti, koska olen jo aikuinen. Toistaiseksi olen antanut itselleni luvan laittaa rusetteja hiuksiin vielä niin kauan, kuin se minusta tuntuu hyvältä.
Muutenkin kolmekymppisenä huomaan olevani itselleni armollisempi tietyissä asioissa, enkä enää niin paljon mieti sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Olen esimerkiksi kevään aikana lihonut kilon ja normaalisti olisin asiasta ihan stressissä. Nyt en ole niin vakavasti asiaa ottanut, yritän jossakin vaiheessa ottaa itseäni niskasta kiinni ja tiputtaa sen. Varmaan vasta sitten, kun synttärilahjaksi saamani kymmenen suklaalevyä ovat loppuneet kaapista..
Kolmekymppisenä alkoholin juomista saa jo miettiä tarkkaan. Krapula nimittäin tulee jo parista siideristä ja kestää selvästi kauemmin kuin ennen. Juomista tulee siis harrastettua huomattavasti vähemmän kuin nuorempana, totta kai lapsillakin on tähän oma osuutensa.
Ajatusmaailma on toinen asia, joka on kokenut muutoksen iän lähentyessä kolmeakymmentä. En tiedä johtuuko se enemmän äitiydestä vai iästä, mutta olen huomattavasti herkistynyt maailman ikäville uutisille. Yksittäiset uutiset traagisista tapahtumista saattavat jäädä päiviksi pyörimään päähäni ja ahdistaa. Olen siinä suhteessa pöljä, että luen kaikki kauheimmatkin uutisjutut, vaikka tiedän, ettei pitäisi. Muutenkin asioita katselee paljon laajemmin ja nuoruuden mustavalkoisuus alkaa häipyä kokonaan.
Kolmekymppisenä huomaan kauhukseni myös pienen kukkahattutädin minussa nostavan päätään. Päivittelen mielessäni teinien pukeutumista ja käytöstapoja ja tekisi mieli pyytää tuntemattomia nuoria laittamaan nilkat piiloon pakkasella, etteivät vilustu.
Mieheni oli järjestänyt minulle aivan mahtavan syntymäpäiväyllätyksen! Hän haki minut töistä ja vei suoraan Lapland Hotelsiin. Hän oli ostanut herkkuja ja kuoharia ja nautiskelimme niitä ihanassa saunallisessa hotellihuoneessa, kun seuraamme liittyi ystäväpariskuntamme. Tämäkin tietysti täytenä yllätyksenä! Lähdimme kaupungille, jossa minut johdatettiin Exit Oulun pakohuoneeseen. Rakastan pakopelejä ja salainen toiveeni olikin, että pääsisin synttäreillä pelaamaan! Pääsimme huoneesta ulos tunnin sisällä ja siirryimme syömään ravintola Hellaan. Tässä vaiheessa ystäväpariskuntamme joutui valitettavasti lähtemään, mutta jatkoimme iltaa kahden. Ruoka oli hyvää ja jatkoimme Pataässään, että pääsin laulamaan synttärikaraoket. Yhdeksän aikaan lähdimme takaisin hotellille, jossa saunoimme ja herkuttelimme ja katselimme telkkaria. Hyvin nukutun yön jälkeen kaiken kruunasi vielä aamusauna ja paras aamupalabuffetti, jonka olen koskaan nähnyt! Voin kyllä suositella Lapland Hotelsia kaikille! Ihanan miniloman jälkeen on mukava hakea lapset yökylästä ja kahvitella vielä merkkipäivää sukulaisten kanssa. Tämän viikonlopun jälkeen ei vanheneminen tunnu enää ollenkaan hullummalta!
Kolmenkympin kriisi ajatuksena juontaa juurensa varmasti siitä, että iän puolesta on jo oikeasti aikuinen ja yhteiskunta olettaa sinun myös elävän sen mukaisesti. Monet ajattelevat, että kolmekymppisenä opiskelut ovat takana, uraputki jo hyvällä mallilla, puoliso ja lapsia. Jos mikään näistä aikuisuuden merkeistä ei täyty, vaikka itse niin haluaisi, voi se johtaa ikäkriisiin.
Minulla henkilökohtaisesti ei ole aikuisuuden suhteen ongelmia, elämäni on juuri sellaista, kuin haluankin sen olevan tässä vaiheessa ikääni. Kriisini johtuu enemmänkin ikääntymisen fyysisistä tekijöistä. Vanhenemisen kyllä huomaan jo ihossani. Tuntuu siltä, että mihinkään ei enää kehtaa mennä ilman meikkiä ja aamulla herätessä näyttää kymmenen vuotta vanhemmalta, ennenkuin saa vähän meikattua. Iho ei siis enää näytä niin freesiltä aamuisin. Lisäksi esimerkiksi edellisillan mässäily, juominen tai yön valvominen näkyy kasvoissa ja kropassa turvotuksena paljon enemmän kuin nuorempana. Ryppyjä alkaa jo olla ja pitää oikeasti miettiä, mitä rasvaa käyttäisi niiden ennaltaehkäisyyn.
Olen myös alkanut entistä enemmän ajatella esimerkiksi pukeutumisessani sitä, onko jokin asia soveliasta vielä kolmekymppiselle. Rakastan tyttömäisiä juttuja pukeutumisessa, esimerkiksi rusetteja ja kukkia ja välillä mielessäni käy, voinko enää pukeutua niin tyttömäisesti, koska olen jo aikuinen. Toistaiseksi olen antanut itselleni luvan laittaa rusetteja hiuksiin vielä niin kauan, kuin se minusta tuntuu hyvältä.
Muutenkin kolmekymppisenä huomaan olevani itselleni armollisempi tietyissä asioissa, enkä enää niin paljon mieti sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Olen esimerkiksi kevään aikana lihonut kilon ja normaalisti olisin asiasta ihan stressissä. Nyt en ole niin vakavasti asiaa ottanut, yritän jossakin vaiheessa ottaa itseäni niskasta kiinni ja tiputtaa sen. Varmaan vasta sitten, kun synttärilahjaksi saamani kymmenen suklaalevyä ovat loppuneet kaapista..
Kolmekymppisenä alkoholin juomista saa jo miettiä tarkkaan. Krapula nimittäin tulee jo parista siideristä ja kestää selvästi kauemmin kuin ennen. Juomista tulee siis harrastettua huomattavasti vähemmän kuin nuorempana, totta kai lapsillakin on tähän oma osuutensa.
Ajatusmaailma on toinen asia, joka on kokenut muutoksen iän lähentyessä kolmeakymmentä. En tiedä johtuuko se enemmän äitiydestä vai iästä, mutta olen huomattavasti herkistynyt maailman ikäville uutisille. Yksittäiset uutiset traagisista tapahtumista saattavat jäädä päiviksi pyörimään päähäni ja ahdistaa. Olen siinä suhteessa pöljä, että luen kaikki kauheimmatkin uutisjutut, vaikka tiedän, ettei pitäisi. Muutenkin asioita katselee paljon laajemmin ja nuoruuden mustavalkoisuus alkaa häipyä kokonaan.
Kolmekymppisenä huomaan kauhukseni myös pienen kukkahattutädin minussa nostavan päätään. Päivittelen mielessäni teinien pukeutumista ja käytöstapoja ja tekisi mieli pyytää tuntemattomia nuoria laittamaan nilkat piiloon pakkasella, etteivät vilustu.
Mieheni oli järjestänyt minulle aivan mahtavan syntymäpäiväyllätyksen! Hän haki minut töistä ja vei suoraan Lapland Hotelsiin. Hän oli ostanut herkkuja ja kuoharia ja nautiskelimme niitä ihanassa saunallisessa hotellihuoneessa, kun seuraamme liittyi ystäväpariskuntamme. Tämäkin tietysti täytenä yllätyksenä! Lähdimme kaupungille, jossa minut johdatettiin Exit Oulun pakohuoneeseen. Rakastan pakopelejä ja salainen toiveeni olikin, että pääsisin synttäreillä pelaamaan! Pääsimme huoneesta ulos tunnin sisällä ja siirryimme syömään ravintola Hellaan. Tässä vaiheessa ystäväpariskuntamme joutui valitettavasti lähtemään, mutta jatkoimme iltaa kahden. Ruoka oli hyvää ja jatkoimme Pataässään, että pääsin laulamaan synttärikaraoket. Yhdeksän aikaan lähdimme takaisin hotellille, jossa saunoimme ja herkuttelimme ja katselimme telkkaria. Hyvin nukutun yön jälkeen kaiken kruunasi vielä aamusauna ja paras aamupalabuffetti, jonka olen koskaan nähnyt! Voin kyllä suositella Lapland Hotelsia kaikille! Ihanan miniloman jälkeen on mukava hakea lapset yökylästä ja kahvitella vielä merkkipäivää sukulaisten kanssa. Tämän viikonlopun jälkeen ei vanheneminen tunnu enää ollenkaan hullummalta!
sunnuntai 14. toukokuuta 2017
Euroviisujen 2017 jälkipyykkiä.
Taas on perinteisen euroviisupäivityksen aika. Euroviisufinaalin jälkeinen päivä on yleensä aika masentava (poikkeuksena tietysti se, että tänään on myös äitienpäivä). Kappaleet soivat päässä ja parhaat biisit on tallennettu spotify-soittolistaan, mutta ajatus siitä, että taas täytyy kokonainen vuosi odottaa kaikkien musiikillisten tapahtumien kunigasta, on raastava. Tässä mietteitä tämän vuoden viisuista.
Kokonaisuutena Ukrainan järjestämät viisut eivät päässeet lähellekään viime vuotista showta. Paitsi, että viime vuoden taso oli biisien osalta hyvä, oli Ruotsin järjestämä show parasta mitä Euroviisuissa on koskaan nähty. Tämän vuotinen show jäi laimeaksi sekä juontajien, että väliaikanumeroiden osalta. Myös kappaleiden taso oli tänä vuonna melko huono, vain muutama oikeasti hyvä kappale oli mukana.
Aloitetaan Suomen kappaleesta. Minusta Norma John veti esityksensä hyvin, eikä suomea todellakaan tarvinnut tänä vuonna hävetä. Leena lauloi virheettömästi ja tunteella. Lassen soitto taas valitettavasti ei kuulunut mihinkään, vaikka pianosoolo oli todella tärkeä osa kappaletta. Oliko se mahdollisesti syy, jonka takia Blackbird jäi tuomariäänien takia täpärästi finaalin ulkopuolelle? Kuten jo aiemmassa UMK-postauksessa sanoinkin, Blackbird on kaunis balladi, jonka teoriassa pitäisi koskettaa melodiansa ja sanoituksensa puolesta. Jostain kumman syystä kappale ei kuitenkaan nouse koskettavuuden tasolle, vaan jää hieman tasapaksuksi. En tiedä, onko tähän syynä juuri se, että pianoa ei korostettu tarpeeksi, vai mikä. Joka tapauksessa Eurooppa on saanut saman fiiliksen, kuin minä, koska ääniä ei tullut tarpeeksi. Olen kuitenkin ylpeä Suomen puolesta, koska tänä vuonna viisuihin lähetettiin aitoa osaamista ja lahjakkuutta.
Ruotsin jatkuva pärjääminen viisuissa ei oikeastaan yllätä minua ollenkaan, koska Ruotsi panostaa Euroviisuihin täysillä ja isolla rahalla. Kappaleet ovat aina viimeisen päälle hiottuja ja lavashow mietitty jokaista yksityiskohtaa ja esiintyjän ilmeitä myöten. Yleensä kannatan Ruotsia viisuissa, mutta minusta tämän vuoden kappale "I can't go on" oli huonoin Ruotsilta pitkästä aikaa. Kappale on tehty sata kertaa ennenkin eikä tuonut mitään uutta viisuihin. Olen todella pettynyt siitä, että Loreen ei päässyt edustamaan Ruotsia tänä vuonna. Statements on minusta jopa parempi, kuin Euphoria ja olisi tuonut jotain uutta perinteisiin ruotsalaisiin pop-kappaleisiin.
Omat suosikkini pääsivät finaaliin ja pärjäsivät myös ihan hyvin, paitsi Tanska. Tässä korostuu juuri ne kuuluisat makuasiat. Omasta mielestäni Tanskan "Where I am" oli ehdottomasti tämän vuoden paras kappale, sekä melodiansa, että Anjan laulutaidon ansiosta. Kappale tarttuu päähän ja Anjan esiintyminen ja laulaminen oli täysin virheetöntä. Eurooppalaiset eivät jakaneet kanssani tätä mielipidettä. Tässä minun tämän vuotiset suosikkini:
1. Tanska - Tarttuva ja kaunis melodia, biisi olisi ihan täydellinen karaokekappale! Kuten jo sanoin, huikeaa laulamista Anjalta.
2. Italia - Occidentalis Karma on kappale, joka jää soimaan päähän ensimmäisestä kuuntelukerrasta. Hyvän mielen biisi, jota kuunnellessa alkaa aina jalka vipattaa.
3. Bulgaria - Beautiful mess on loistava nykyaikainen kappale ja vain 17-vuotias esiintyjä laulaa upeasti ja esiintyi varmasti. Biisi, joka paranee joka kuuntelukerralla.
Vaikka Portugalin voittajakappale ei tänä vuonna päässyt omaan kolmen kärkeeni, olen silti iloinen Salvadorin voitosta. Hänellä on uskomattoman kaunis ääni ja täysin omalaatuinen esiintymistyyli. Kappale ei jostain syystä koskettanut minua samalla tavalla, kuin muuta eurooppaa, mutta olen onnellinen, että tänä vuonna voitettiin selvästi musiikilla. Amor pelos dois voisi olla miltä tahansa vuosikymmeneltä ja tuo mieleen Woody Allenin elokuvat. Herkkä ja romanttinen tunnelma, mikä laulusta välittyy on tervetullutta vaihtelua isoille lavaspektaakkeleille ja elektronisille taustoillle.
Mieheni sanoi minulle tänään kauneimman lauseen, jonka olen kuullut häneltä pitkään aikaan. Lause "en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät jaksa seurata Euroviisuja" on juron suomalaisen insinöörimiehen suusta yksinkertaisesti hunajaa korville ja sai minut rakastumaan häneen vielä entistä enemmän. Pienet sanat voivat luoda suuria tunteita. Tämä pätee myös viisukappaleisiin. Musiikki menee tunteisiin ja siitä koko Euroviisuissa on kyse.
Kokonaisuutena Ukrainan järjestämät viisut eivät päässeet lähellekään viime vuotista showta. Paitsi, että viime vuoden taso oli biisien osalta hyvä, oli Ruotsin järjestämä show parasta mitä Euroviisuissa on koskaan nähty. Tämän vuotinen show jäi laimeaksi sekä juontajien, että väliaikanumeroiden osalta. Myös kappaleiden taso oli tänä vuonna melko huono, vain muutama oikeasti hyvä kappale oli mukana.
Aloitetaan Suomen kappaleesta. Minusta Norma John veti esityksensä hyvin, eikä suomea todellakaan tarvinnut tänä vuonna hävetä. Leena lauloi virheettömästi ja tunteella. Lassen soitto taas valitettavasti ei kuulunut mihinkään, vaikka pianosoolo oli todella tärkeä osa kappaletta. Oliko se mahdollisesti syy, jonka takia Blackbird jäi tuomariäänien takia täpärästi finaalin ulkopuolelle? Kuten jo aiemmassa UMK-postauksessa sanoinkin, Blackbird on kaunis balladi, jonka teoriassa pitäisi koskettaa melodiansa ja sanoituksensa puolesta. Jostain kumman syystä kappale ei kuitenkaan nouse koskettavuuden tasolle, vaan jää hieman tasapaksuksi. En tiedä, onko tähän syynä juuri se, että pianoa ei korostettu tarpeeksi, vai mikä. Joka tapauksessa Eurooppa on saanut saman fiiliksen, kuin minä, koska ääniä ei tullut tarpeeksi. Olen kuitenkin ylpeä Suomen puolesta, koska tänä vuonna viisuihin lähetettiin aitoa osaamista ja lahjakkuutta.
Ruotsin jatkuva pärjääminen viisuissa ei oikeastaan yllätä minua ollenkaan, koska Ruotsi panostaa Euroviisuihin täysillä ja isolla rahalla. Kappaleet ovat aina viimeisen päälle hiottuja ja lavashow mietitty jokaista yksityiskohtaa ja esiintyjän ilmeitä myöten. Yleensä kannatan Ruotsia viisuissa, mutta minusta tämän vuoden kappale "I can't go on" oli huonoin Ruotsilta pitkästä aikaa. Kappale on tehty sata kertaa ennenkin eikä tuonut mitään uutta viisuihin. Olen todella pettynyt siitä, että Loreen ei päässyt edustamaan Ruotsia tänä vuonna. Statements on minusta jopa parempi, kuin Euphoria ja olisi tuonut jotain uutta perinteisiin ruotsalaisiin pop-kappaleisiin.
Omat suosikkini pääsivät finaaliin ja pärjäsivät myös ihan hyvin, paitsi Tanska. Tässä korostuu juuri ne kuuluisat makuasiat. Omasta mielestäni Tanskan "Where I am" oli ehdottomasti tämän vuoden paras kappale, sekä melodiansa, että Anjan laulutaidon ansiosta. Kappale tarttuu päähän ja Anjan esiintyminen ja laulaminen oli täysin virheetöntä. Eurooppalaiset eivät jakaneet kanssani tätä mielipidettä. Tässä minun tämän vuotiset suosikkini:
1. Tanska - Tarttuva ja kaunis melodia, biisi olisi ihan täydellinen karaokekappale! Kuten jo sanoin, huikeaa laulamista Anjalta.
2. Italia - Occidentalis Karma on kappale, joka jää soimaan päähän ensimmäisestä kuuntelukerrasta. Hyvän mielen biisi, jota kuunnellessa alkaa aina jalka vipattaa.
3. Bulgaria - Beautiful mess on loistava nykyaikainen kappale ja vain 17-vuotias esiintyjä laulaa upeasti ja esiintyi varmasti. Biisi, joka paranee joka kuuntelukerralla.
Vaikka Portugalin voittajakappale ei tänä vuonna päässyt omaan kolmen kärkeeni, olen silti iloinen Salvadorin voitosta. Hänellä on uskomattoman kaunis ääni ja täysin omalaatuinen esiintymistyyli. Kappale ei jostain syystä koskettanut minua samalla tavalla, kuin muuta eurooppaa, mutta olen onnellinen, että tänä vuonna voitettiin selvästi musiikilla. Amor pelos dois voisi olla miltä tahansa vuosikymmeneltä ja tuo mieleen Woody Allenin elokuvat. Herkkä ja romanttinen tunnelma, mikä laulusta välittyy on tervetullutta vaihtelua isoille lavaspektaakkeleille ja elektronisille taustoillle.
Mieheni sanoi minulle tänään kauneimman lauseen, jonka olen kuullut häneltä pitkään aikaan. Lause "en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät jaksa seurata Euroviisuja" on juron suomalaisen insinöörimiehen suusta yksinkertaisesti hunajaa korville ja sai minut rakastumaan häneen vielä entistä enemmän. Pienet sanat voivat luoda suuria tunteita. Tämä pätee myös viisukappaleisiin. Musiikki menee tunteisiin ja siitä koko Euroviisuissa on kyse.
maanantai 20. maaliskuuta 2017
Leikittelyä unelmilla
Elämäni on hyvin onnellista, eikä minulla oikeasti ole mitään valitettavaa. Minulla on ihana perhe, työpaikka, koti ja olen terve. Kaikki tarvehierarkian kohdat täyttyvät, ja olen tyytyväinen elämääni. Joskus kuitenkin on hauska leikkiä ajatuksella ideaalimaailmasta. Tällaista olisi minun unelmien maailmassani.
Töitä ei tarvitsisi tehdä kuin kolmena päivänä viikossa. Kolmen päivän työviikko olisi täysin optimi, koska tällöin vapaa-ajalle jää tarpeeksi aikaa, mutta töitä saa kuitenkin tehdä sen verran, että tuntee olevansa hyödyksi yhteiskunnalle ja saa toteuttaa itseään. Neljä päivää viikossa vapaata antaa tarpeeksi aikaa perheelle, harrastuksille ja kodinhoidolle, ilman, että tulee tekemisen puute.
Ideaalimaailmassani olisi aina kesä, paitsi joulukuussa, jolloin lumi sataisi kerralla maahan ja olisi vain pikkupakkasta. Lumi sulaisi pois yhden yön aikana joulun jälkeen. Jatkuva kesä mahdollistaisi stressittömät työmatkat ja tekisi liikkumisen joka paikkaan helpommaksi lasten kanssa.
Ideaalimaailmassa saisin nukkua joka yö katkeamattomat 9 tunnin yöunet ja herätä joka aamu pirteänä. Vuorokaudessa voisi myös olla yksi tunti enemmän, jotta nukkumiseen jäisi enemmän aikaa.
Ideaalimaailmassa minulla olisi niin paljon rahaa, että voisimme asua omakotitalossa Ranta-Kastellissa. Rahaa olisi niin paljon, että minun ei tarvitsisi koskaan kokata, vaan voisin aina ostaa ruuan valmiina tai käydä ravintolassa syömässä. Rahaa olisi niin paljon, että voisin järjestää illanistujaisia viikonloppuisin ja tarjota isolle määrälle ihmisiä hyvää ruokaa ja juomaa. Totta kai rahaa olisi myös niin paljon, että voisin surutta shoppailla vaatteita, kenkiä ja meikkejä sekä käydä useammin kampaajalla.
Ideaalimaailmassa voisin syödä niin paljon, kun haluan lihomatta. Tämä mahdollistaisi myöskin sen, että voisin liikkua vain sen verran, mikä minusta on kivaa, enkä joutuisi liikkumaan ainoastaan painonhallinnan takia.
Ideaalimaailmassa Aapo ja Eelis pysyisivät aina tällaisina maailman suloisimpina kolmevuotiaina. On ihanaa, kun pojat ovat jo niin isoja ja omatoimisia ja heidän kanssaan on oikeasti hauskaa, mutta samalla he ovat vielä niin suloisen pieniä ja mahtuvat vaunuihin ja pyöräkärryyn. Heidän kanssaan on siis helppo vielä mennä minne vain ja saada samalla liikuntaa. Ideaalimaailmassa Aapo ja Eelis pysyisivät myös aina terveinä ja päiväkoti olisi tien toisella puolella.
Ideaalimaailmassa osaisin ajaa autoa. Olen pärjännyt ajotaidottomana todella hyvin viimeiset kymmenen vuotta, mutta olisi ihan kiva omata ajotaito joitain tilanteita varten. Koska ideaalimaailmassa painonhallintaa ei olisi, voisin jopa ajaakin autolla jonnekin, eikä aina tarvitsisi väkisin kulkea pyörällä tai juosten ainoastaan energian kulutuksen vuoksi. Nykymaailmassa ajotaidottomuus on ihan positiivinen asia, koska se pakottaa liikkumaan lihasvoimin kaikkialle. Toisaalta olen kyllä täysin mieheni kyyditysten armoilla, kun minun tarvitsee mennä jonnekkin Oulun aluetta kauemmas.
Ideaalimaailmassa osaisin soittaa pianoa. Olisi helppoa, kun pystyisin säestämään itseäni, eikä aina tarvitsisi stressata siitä, mistä saan säestäjän tai taustat hääkeikoille. Pianonsoiton opettelu ei tietysti vieläkään ole liian myöhäistä, mutta aivan liian vaivalloista tässä elämäntilanteessa. Lisäksi vihaan musiikin teoriaa ja sormeni ovat liian lyhyet soittamiseen, joten pianon soittaminen taitaa toteutua vain ideaalimaailmassani.
Ideaalimaailmassani kesällä ei olisi ötököitä eikä siitepölyä (ei myöskään niiden puutoksesta johtuvia haittoja luonnolle) ja kaikki läheiseni pysyisivät terveinä.
Vaikka olisi ihanaa elää täydellisessä unelmamaailmassa, on epätäydellinen elämä loppujen lopuksi ihan mukavaa ja auttaa hahmottamaan oikeasti positiivisia asioita. Osaan olla aidosti kiitollinen ja onnellinen siitä, jos joskus saan nukkua kokonaisen yön, arvostan sitä, jos lapset ovat terveinä, hypin riemusta, kun pyörätiet talven jälkeen sulavat ja olen hyvässä kunnossa, koska joudun liikkumaan niin paljon autottomuuden takia ja koska lihon niin helposti. Viikon kahta vapaapäivää osaa arvostaa suunnattomasti ja koska rahaa ei ole kuin roskaa, joutuu oikeasti miettimään, mikä on tärkeää ja mihin ei kannata tuhlata. Aina, kun huomaan valittavani jostain, mietin kehitysmaissa ja sota-alueilla eläviä ihmisiä ja tajuan taas, kuinka hyvin minulla on asiat.
Millainen on sinun ideaalimaailmasi?
Töitä ei tarvitsisi tehdä kuin kolmena päivänä viikossa. Kolmen päivän työviikko olisi täysin optimi, koska tällöin vapaa-ajalle jää tarpeeksi aikaa, mutta töitä saa kuitenkin tehdä sen verran, että tuntee olevansa hyödyksi yhteiskunnalle ja saa toteuttaa itseään. Neljä päivää viikossa vapaata antaa tarpeeksi aikaa perheelle, harrastuksille ja kodinhoidolle, ilman, että tulee tekemisen puute.
Ideaalimaailmassani olisi aina kesä, paitsi joulukuussa, jolloin lumi sataisi kerralla maahan ja olisi vain pikkupakkasta. Lumi sulaisi pois yhden yön aikana joulun jälkeen. Jatkuva kesä mahdollistaisi stressittömät työmatkat ja tekisi liikkumisen joka paikkaan helpommaksi lasten kanssa.
Ideaalimaailmassa saisin nukkua joka yö katkeamattomat 9 tunnin yöunet ja herätä joka aamu pirteänä. Vuorokaudessa voisi myös olla yksi tunti enemmän, jotta nukkumiseen jäisi enemmän aikaa.
Ideaalimaailmassa minulla olisi niin paljon rahaa, että voisimme asua omakotitalossa Ranta-Kastellissa. Rahaa olisi niin paljon, että minun ei tarvitsisi koskaan kokata, vaan voisin aina ostaa ruuan valmiina tai käydä ravintolassa syömässä. Rahaa olisi niin paljon, että voisin järjestää illanistujaisia viikonloppuisin ja tarjota isolle määrälle ihmisiä hyvää ruokaa ja juomaa. Totta kai rahaa olisi myös niin paljon, että voisin surutta shoppailla vaatteita, kenkiä ja meikkejä sekä käydä useammin kampaajalla.
Ideaalimaailmassa voisin syödä niin paljon, kun haluan lihomatta. Tämä mahdollistaisi myöskin sen, että voisin liikkua vain sen verran, mikä minusta on kivaa, enkä joutuisi liikkumaan ainoastaan painonhallinnan takia.
Ideaalimaailmassa Aapo ja Eelis pysyisivät aina tällaisina maailman suloisimpina kolmevuotiaina. On ihanaa, kun pojat ovat jo niin isoja ja omatoimisia ja heidän kanssaan on oikeasti hauskaa, mutta samalla he ovat vielä niin suloisen pieniä ja mahtuvat vaunuihin ja pyöräkärryyn. Heidän kanssaan on siis helppo vielä mennä minne vain ja saada samalla liikuntaa. Ideaalimaailmassa Aapo ja Eelis pysyisivät myös aina terveinä ja päiväkoti olisi tien toisella puolella.
Ideaalimaailmassa osaisin ajaa autoa. Olen pärjännyt ajotaidottomana todella hyvin viimeiset kymmenen vuotta, mutta olisi ihan kiva omata ajotaito joitain tilanteita varten. Koska ideaalimaailmassa painonhallintaa ei olisi, voisin jopa ajaakin autolla jonnekin, eikä aina tarvitsisi väkisin kulkea pyörällä tai juosten ainoastaan energian kulutuksen vuoksi. Nykymaailmassa ajotaidottomuus on ihan positiivinen asia, koska se pakottaa liikkumaan lihasvoimin kaikkialle. Toisaalta olen kyllä täysin mieheni kyyditysten armoilla, kun minun tarvitsee mennä jonnekkin Oulun aluetta kauemmas.
Ideaalimaailmassa osaisin soittaa pianoa. Olisi helppoa, kun pystyisin säestämään itseäni, eikä aina tarvitsisi stressata siitä, mistä saan säestäjän tai taustat hääkeikoille. Pianonsoiton opettelu ei tietysti vieläkään ole liian myöhäistä, mutta aivan liian vaivalloista tässä elämäntilanteessa. Lisäksi vihaan musiikin teoriaa ja sormeni ovat liian lyhyet soittamiseen, joten pianon soittaminen taitaa toteutua vain ideaalimaailmassani.
Ideaalimaailmassani kesällä ei olisi ötököitä eikä siitepölyä (ei myöskään niiden puutoksesta johtuvia haittoja luonnolle) ja kaikki läheiseni pysyisivät terveinä.
Vaikka olisi ihanaa elää täydellisessä unelmamaailmassa, on epätäydellinen elämä loppujen lopuksi ihan mukavaa ja auttaa hahmottamaan oikeasti positiivisia asioita. Osaan olla aidosti kiitollinen ja onnellinen siitä, jos joskus saan nukkua kokonaisen yön, arvostan sitä, jos lapset ovat terveinä, hypin riemusta, kun pyörätiet talven jälkeen sulavat ja olen hyvässä kunnossa, koska joudun liikkumaan niin paljon autottomuuden takia ja koska lihon niin helposti. Viikon kahta vapaapäivää osaa arvostaa suunnattomasti ja koska rahaa ei ole kuin roskaa, joutuu oikeasti miettimään, mikä on tärkeää ja mihin ei kannata tuhlata. Aina, kun huomaan valittavani jostain, mietin kehitysmaissa ja sota-alueilla eläviä ihmisiä ja tajuan taas, kuinka hyvin minulla on asiat.
Millainen on sinun ideaalimaailmasi?
maanantai 30. tammikuuta 2017
UMK 2017 jälkipyykkiä.
Taas on euroviisuvuosi lähtenyt käyntiin UMK:n myötä. Suomen euroviisuedustaja valittiin lauantaina ja tässäpä tuttuun tapaan minun mietteitäni tämän vuoden UMK:n osallistujista.
Katsoin tietysti esikatseluvideot kaikilta osallistujilta ennen finaalia. Esikatseluissa mieleeni jäivät Emman Circle of light ja Zuhlken Perfect villain. Ajattelin, että heidän kappaleensa saattaisivat toimia myös livenä. Finaalissa kuitenkin petyin Emman esitykseen kovasti. Laulu ei kuulostanut vahvalta ja Emma lauloi paikoitellen jopa epätahtiin taustan kanssa. Myös itse show oli pettymys. Olisin toivonut esitykseen samaa draamaa, mitä musiikkivideollakin. Kappale sinänsä on ihan mukiinmenevä ja euroviisumateriaalia, mutta uskon ontuvan esityksen vähentäneen huomattavasti yleisön ääniä.
Zuhlke taas yllätti positiivisesti myös live-esityksellään. Laulu oli vahvaa ja esitys toimi kokonaisuudessaan. Biisi on myös tarttuva ja omaa hyvän melodian. Kappale taitaa päätyä omalle spotify-euroviisulistalleni!
Voittajakappale Blackbird ei sen sijaan ollut oma suosikkini, mutta listallani kuitenkin kolmantena. Kappaleessa on hyvä idea, Leena laulaa hyvin ja pianisti on taitava. Pettymyksekseni kuitenkin minusta tuntuu, että tämänkään kappaleen potentiaalia ei oltu täysin käytetty. Kappale on niin yksinkertainen, että siinä pitäisi selvästi tapahtua kasvua loppua kohden. Blackbird ei kasva powerballadiksi, vaikka se antaa sitä odottaa. Uskon, että itse lämpenisin kappaleelle huomattavasti enemmän, jos se ei olisi niin tasapaksu.
Muiden osallistujien kappaleet olivat mielestäni täysin mitäänsanomattomia, enkä enää edes muista miten ne menivät, vaikka finaalista on vain pari päivää. No Guntherin ja Danielin kappaleessa oli jollain tavalla myös potentiaalia ihan hyväksi euroviisupopkappaleeksi, mutta live-esitys jäi niin valjuksi, että ihan harmitti. Jos lähdetään tekemään edm-kappale, jota ihmisten on tarkoitus tanssia euroviisuklubeilla, on live-esitykseen myös saatava energiaa ja esiintyjien täytyy ottaa yleisö haltuun. Lauantain finaalissa tätä ei heidän kohdallaan tapahtunut, vaan esitys jäi hyvin latteaksi ja etäiseksi.
Pisteet annan sen sijaan tämän vuoden äänestyssysteemille! Jos viime vuoden raatiäänestys oli täysi floppi, oli tänä vuonna tajuttu hienosti ottaa muita maita mukaan äänestykseen! Finaalissa saimme kenties jo vähän osviittaa siitä, miten euroopassa mahdollisesti äänestetään toukokuussakin. Jos Blackbird upposi nyt jo osaan eurooppalaisista, saattaa sitä äänestää joku myös euroviisuissa. Kokonaisuutena tämän vuoden UMK oli tasoltaan huonompi kuin viime vuonna, sekä kappaleiden, että live-esitysten osalta. Ehkä kaksiosainen finaali olisi auttanut asiaa siinä, että semifinaalista jatkoon päässeet artistit olisivat voineet petrata esitystään finaalia varten. Tänä vuonna tuntui siltä, että monet kappaleet oli jätetty vähän puolitiehen ja budjetti tullut vastaan suurimalla osalla artisteista. Viime vuonna oli paljon enemmän hyvia kappaleita, joihin oli oikeasti panostettu. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että Mikael Saaren viime vuotinen On it goes on yksi historian parhaista euroviisukappaleista, eikä sitä varmasti tule vähään aikaan päihittämään kukaan.
Nyt kun UMK on takana, on aika keskittyä seuraamaan Ruotsin Melodifestivalenia ja jännittämään, kenen esiintyjän kampaus kestää tuulikoneita parhaiten! Ilon ja musiikin täyteistä Euroviisukevättä kaikille! :)
Katsoin tietysti esikatseluvideot kaikilta osallistujilta ennen finaalia. Esikatseluissa mieleeni jäivät Emman Circle of light ja Zuhlken Perfect villain. Ajattelin, että heidän kappaleensa saattaisivat toimia myös livenä. Finaalissa kuitenkin petyin Emman esitykseen kovasti. Laulu ei kuulostanut vahvalta ja Emma lauloi paikoitellen jopa epätahtiin taustan kanssa. Myös itse show oli pettymys. Olisin toivonut esitykseen samaa draamaa, mitä musiikkivideollakin. Kappale sinänsä on ihan mukiinmenevä ja euroviisumateriaalia, mutta uskon ontuvan esityksen vähentäneen huomattavasti yleisön ääniä.
Zuhlke taas yllätti positiivisesti myös live-esityksellään. Laulu oli vahvaa ja esitys toimi kokonaisuudessaan. Biisi on myös tarttuva ja omaa hyvän melodian. Kappale taitaa päätyä omalle spotify-euroviisulistalleni!
Voittajakappale Blackbird ei sen sijaan ollut oma suosikkini, mutta listallani kuitenkin kolmantena. Kappaleessa on hyvä idea, Leena laulaa hyvin ja pianisti on taitava. Pettymyksekseni kuitenkin minusta tuntuu, että tämänkään kappaleen potentiaalia ei oltu täysin käytetty. Kappale on niin yksinkertainen, että siinä pitäisi selvästi tapahtua kasvua loppua kohden. Blackbird ei kasva powerballadiksi, vaikka se antaa sitä odottaa. Uskon, että itse lämpenisin kappaleelle huomattavasti enemmän, jos se ei olisi niin tasapaksu.
Muiden osallistujien kappaleet olivat mielestäni täysin mitäänsanomattomia, enkä enää edes muista miten ne menivät, vaikka finaalista on vain pari päivää. No Guntherin ja Danielin kappaleessa oli jollain tavalla myös potentiaalia ihan hyväksi euroviisupopkappaleeksi, mutta live-esitys jäi niin valjuksi, että ihan harmitti. Jos lähdetään tekemään edm-kappale, jota ihmisten on tarkoitus tanssia euroviisuklubeilla, on live-esitykseen myös saatava energiaa ja esiintyjien täytyy ottaa yleisö haltuun. Lauantain finaalissa tätä ei heidän kohdallaan tapahtunut, vaan esitys jäi hyvin latteaksi ja etäiseksi.
Pisteet annan sen sijaan tämän vuoden äänestyssysteemille! Jos viime vuoden raatiäänestys oli täysi floppi, oli tänä vuonna tajuttu hienosti ottaa muita maita mukaan äänestykseen! Finaalissa saimme kenties jo vähän osviittaa siitä, miten euroopassa mahdollisesti äänestetään toukokuussakin. Jos Blackbird upposi nyt jo osaan eurooppalaisista, saattaa sitä äänestää joku myös euroviisuissa. Kokonaisuutena tämän vuoden UMK oli tasoltaan huonompi kuin viime vuonna, sekä kappaleiden, että live-esitysten osalta. Ehkä kaksiosainen finaali olisi auttanut asiaa siinä, että semifinaalista jatkoon päässeet artistit olisivat voineet petrata esitystään finaalia varten. Tänä vuonna tuntui siltä, että monet kappaleet oli jätetty vähän puolitiehen ja budjetti tullut vastaan suurimalla osalla artisteista. Viime vuonna oli paljon enemmän hyvia kappaleita, joihin oli oikeasti panostettu. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että Mikael Saaren viime vuotinen On it goes on yksi historian parhaista euroviisukappaleista, eikä sitä varmasti tule vähään aikaan päihittämään kukaan.
Nyt kun UMK on takana, on aika keskittyä seuraamaan Ruotsin Melodifestivalenia ja jännittämään, kenen esiintyjän kampaus kestää tuulikoneita parhaiten! Ilon ja musiikin täyteistä Euroviisukevättä kaikille! :)
tiistai 6. joulukuuta 2016
Laiskan äidin tunnustukset
Myönnän tulleeni äitinä laiskemmaksi sitä mukaa, kun lapset kasvavat. Ennen lasten syntymää ja vauva-aikana loin itselleni tiettyjä sääntöjä ja kasvatusperiaatteita, joiden mukaan toimia, jotta pojista kasvaisi kunnon kansalaisia. Aika monet näistä säännöistä olen viimeaikoina hylännyt ja mennyt sieltä, mistä aita on matalin. Tässäpä muutama esimerkki:
- En anna poikien tulla yöllä viereen nukkumaan. Nukun itse todella huonosti, jos minulla on lapsi vieressä. Sänkymme on vain 140cm leveä, joten yksikin lapsi välissämme tarkoittaa ahtautta ja huonoa asentoa, sekä kyynärpäitä tai jalkoja potkimassa minua. Viime aikoina jompi kumpi pojista on kuitenkin joka yö kipittänyt sänkyymme. Pojat ovat taas viimeiset kuukaudet heräilleet yöllä enemmän tai vähemmän, joten en yksinkertaisesti enää jaksa ylimääräisiä taisteluita yöllä. Eelis yleensä protestoi, jos yritän palauttaa hänet omaan sänkyynsä, joten annan suosiolla tulla väliimme nukkumaan. Aapon taas yleensä saa palauttaa omaan sänkyynsä ilman vastusteluita, joten suurimmaksi osaksi välissämme nukkuu öisin vain Eelis. Tiedän, että jos olisin heti ensimmäisinä öinä vain sinnikkäästi palauttanut Eeliksen sänkyynsä vastusteluista huolimatta, hän loppujen lopuksi sopeutuisi siihen, eikä enää edes yrittäisi tulla. Oman laiskuuteni takia joudun nyt nukkumaan ahtaammin.
-Lapset nukahtavat iltasin itsestään. Tässä suoriuduin todella hyvin siihen asti, kunnes pojat aloittivat päivähoidon ja otimme laidat pois pinnasängyistä. Päivähoidon alkaessa poikien iltanukahtaminen siirtyi myöhemmäksi ja aluksi yritin laittaa poikia nukkumaan samaan aikaan kuin ennenkin, vaikka he olivat nukkuneet päiväkodissa päiväunet. Tämä tarkoitti sitä, että pojat eivät olleet tarpeeksi väsyneitä nukahtaakseen itsestään, vaan aloittivat rallin makuuhuoneen ja olohuoneen välillä. Saadakseni pidettyä pojat sängyssä, jouduin itse istumaan sänkyjen vieressä. Tästä jäi sitten kierre ja nykyään ei ole toivoakaan siitä, että pojat alkaisivat itsestään nukkumaan. Nukuttamisessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta koska pojat nukahtavat vasta kymmenen aikaan, jää oma aika illasta vain puoleen tuntiin. Tämäkin on täysin oma vikani ja laiskuutta, että totutin pojat taas nukuttamiseen.
- Ei televisio-ohjelmia syödessä. Tämäkin oli kaunis ajatus, joka toimi aika pitkään. Nykyään olen paljon laiskempi tässäkin asiassa ja pojat katsovat lastenohjelmia monesti samalla kun syövät. Joskus on vain helpompi laittaa ohjelma pyörimään ja syödä itsekin rauhassa, kuin kuunnella kitinää.
-Lelut siivotaan ennen nukkumaanmenoa. Tätäkin jaksoin tehdä poikien kanssa silloin kun he olivat noin kaksivuotiaita. Jossakin vaiheessa tulin laiskaksi tssäkin asiassa, enkä enää jaksanut patistaa poikia siivoamaan. Nyt tilanne on se, että pojat sotkevat ja minä pääosin siivoan. Olen kyllä viimeaikoina skarpannut tässä asiassa ja patistanut poikia taas itse siivoamaan, en tosin joka ilta vaan silloin, kun en enää jaksa sitä, että kaikki lelut ovat levällään.
Huomaan muuttuneeni laiskemmaksi äidiksi aloitettuani työt kokopäiväisesti. Se on kyllä ihan loogista, koska työ vie energiaa eri tavalla kuin kotona olo, eikä kotiin tullessa enää jaksa nipottaa kaikista asioista. Pojat ovat syksyn aikana sairastaneetkin kovasti, joka on tarkoittanut taas pitkää ajanjaksoa katkonaisia öitä. Väsyneenäkin sitä haluaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Nykyään olen myös alkanut ajatella sillä tavalla, että kaikki asiat, jotka nyt ärsyttävät lapsiperheen arjessa ovat sellaisia, mitä vielä joskus kaipaan. Kohta pojat eivät enää halua minua viereensä illalla, vaikka itse haluaisin heitä silitellä. Puhumattakaan siitä, että haluaisivat viereeni nukkumaan. Lapset ovat vain lainaa ja irtaantuvat liian nopeasti vanhemmistaan joka tapauksessa. Ehkä nyt vain annan itseni rauhassa olla laiska äiti, rakastava ja riittävän hyvä sellaisenaan.
- En anna poikien tulla yöllä viereen nukkumaan. Nukun itse todella huonosti, jos minulla on lapsi vieressä. Sänkymme on vain 140cm leveä, joten yksikin lapsi välissämme tarkoittaa ahtautta ja huonoa asentoa, sekä kyynärpäitä tai jalkoja potkimassa minua. Viime aikoina jompi kumpi pojista on kuitenkin joka yö kipittänyt sänkyymme. Pojat ovat taas viimeiset kuukaudet heräilleet yöllä enemmän tai vähemmän, joten en yksinkertaisesti enää jaksa ylimääräisiä taisteluita yöllä. Eelis yleensä protestoi, jos yritän palauttaa hänet omaan sänkyynsä, joten annan suosiolla tulla väliimme nukkumaan. Aapon taas yleensä saa palauttaa omaan sänkyynsä ilman vastusteluita, joten suurimmaksi osaksi välissämme nukkuu öisin vain Eelis. Tiedän, että jos olisin heti ensimmäisinä öinä vain sinnikkäästi palauttanut Eeliksen sänkyynsä vastusteluista huolimatta, hän loppujen lopuksi sopeutuisi siihen, eikä enää edes yrittäisi tulla. Oman laiskuuteni takia joudun nyt nukkumaan ahtaammin.
-Lapset nukahtavat iltasin itsestään. Tässä suoriuduin todella hyvin siihen asti, kunnes pojat aloittivat päivähoidon ja otimme laidat pois pinnasängyistä. Päivähoidon alkaessa poikien iltanukahtaminen siirtyi myöhemmäksi ja aluksi yritin laittaa poikia nukkumaan samaan aikaan kuin ennenkin, vaikka he olivat nukkuneet päiväkodissa päiväunet. Tämä tarkoitti sitä, että pojat eivät olleet tarpeeksi väsyneitä nukahtaakseen itsestään, vaan aloittivat rallin makuuhuoneen ja olohuoneen välillä. Saadakseni pidettyä pojat sängyssä, jouduin itse istumaan sänkyjen vieressä. Tästä jäi sitten kierre ja nykyään ei ole toivoakaan siitä, että pojat alkaisivat itsestään nukkumaan. Nukuttamisessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta koska pojat nukahtavat vasta kymmenen aikaan, jää oma aika illasta vain puoleen tuntiin. Tämäkin on täysin oma vikani ja laiskuutta, että totutin pojat taas nukuttamiseen.
- Ei televisio-ohjelmia syödessä. Tämäkin oli kaunis ajatus, joka toimi aika pitkään. Nykyään olen paljon laiskempi tässäkin asiassa ja pojat katsovat lastenohjelmia monesti samalla kun syövät. Joskus on vain helpompi laittaa ohjelma pyörimään ja syödä itsekin rauhassa, kuin kuunnella kitinää.
-Lelut siivotaan ennen nukkumaanmenoa. Tätäkin jaksoin tehdä poikien kanssa silloin kun he olivat noin kaksivuotiaita. Jossakin vaiheessa tulin laiskaksi tssäkin asiassa, enkä enää jaksanut patistaa poikia siivoamaan. Nyt tilanne on se, että pojat sotkevat ja minä pääosin siivoan. Olen kyllä viimeaikoina skarpannut tässä asiassa ja patistanut poikia taas itse siivoamaan, en tosin joka ilta vaan silloin, kun en enää jaksa sitä, että kaikki lelut ovat levällään.
Huomaan muuttuneeni laiskemmaksi äidiksi aloitettuani työt kokopäiväisesti. Se on kyllä ihan loogista, koska työ vie energiaa eri tavalla kuin kotona olo, eikä kotiin tullessa enää jaksa nipottaa kaikista asioista. Pojat ovat syksyn aikana sairastaneetkin kovasti, joka on tarkoittanut taas pitkää ajanjaksoa katkonaisia öitä. Väsyneenäkin sitä haluaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Nykyään olen myös alkanut ajatella sillä tavalla, että kaikki asiat, jotka nyt ärsyttävät lapsiperheen arjessa ovat sellaisia, mitä vielä joskus kaipaan. Kohta pojat eivät enää halua minua viereensä illalla, vaikka itse haluaisin heitä silitellä. Puhumattakaan siitä, että haluaisivat viereeni nukkumaan. Lapset ovat vain lainaa ja irtaantuvat liian nopeasti vanhemmistaan joka tapauksessa. Ehkä nyt vain annan itseni rauhassa olla laiska äiti, rakastava ja riittävän hyvä sellaisenaan.
maanantai 22. elokuuta 2016
Poikien 3v-kuulumisia.
Niin se on jälleen yksi vuosi poikien lapsuudesta ohi. Ja aivan ehdottomasti tähän asti kaikista helpoin. On ihanaa huomata, kuinka oma aika ihan huomaamatta lisääntyy poikien viihtyessä yhä enemmän keskenään. Joskus jopa kerkeää istua sohvalle hetkeksi! Kävimme tänään kolmevuotisneuvolassa. Tässäpä poikien tämän hetkisiä kuulumisia.
Aapo on 91,3 cm pitkä ja painaa 15 kiloa. Aapo osasi hienosti tehdä kaikki neuvolassa annetut tehtävät kuten pysty- ja vaakaviivan piirtämisen, korkin aukaisun, sekä värien ja kokojen hahmottamisen.
Aapon lempipuuhaa on sohvalla pomppiminen, dubloilla ja autoilla leikkiminen sekä eläinten matkiminen (useimmiten Aapo on dinosaurus). Aapo pelkää edelleen koiria ja hänestä on tullut hieman aikaisempaa varautuneempi uusia tilanteita ja asioita kohtaan. Esimerkiksi hammaslääkärissä Aapo ei suostunut yhteistyöhön ollenkaan.
Aapo oppi nukkumaan pääsääntöisesti täysiä öitä muutama kuukausi sitten ja nukkuu yleensä noin 11 tuntia vuorokaudessa. Päiväunet Aapo nukkuu päiväkodissa ja se monesti venyttää Aapon yöunille nukahtamista kymmeneen asti. Nyt kun pojat ovat niin isoja, että osaavat kertoa itse asioistaan, annan puheenvuoron Aapolle. Kyselin Aapolta hänen lempiasioistaan ja näin hän vastasi:
Lempiohjelmasi? Dinojuna
Lempiruokasi? Vain jätski!
Paras jätskimaku? Suklaa
Lempilelusi? Legot
Lempieläimesi? En tykkää eläimistä, vain Eeliksestä!
Paras kaveri? Eelis ja äiti
Tärkein unikaverisi? Iso nalle
Eelis on 90,6 cm pitkä ja painaa 14,6 kiloa. Eelis osasi myös tehdä neuvolassa kaikki annetut tehtävät hienosti! Eeliksen lempipuuhaa on lastenohjelmien katselu, autoilla ja traktoreilla leikkiminen sekä leikkiruoan valmistaminen. Eelis pelkää ampiaisia, koska häntä pisti ampiainen korvaan viikko sitten. Muuten Eelis ei oikeastaan pelkää mitään. Eeliskin oppi nukkumaan loppukeväästä ja nukkuu pääsääntöisesti terveenä ollessaan läpi yön. Eeliksen unentarve vuorokaudessa on edelleen Aapoa pienempi ja päiväkodissa nukutut päiväunet vaikuttavat kyllä selvästi illalla nukahtamiseen ja Eelis saattaa nukahtaa vasta yhdeltätoista. Tämä tietysti ärsyttää, mutta tiedän kyllä, ettei päiväkodissa voida nukkarissa pitää ketään väkisin hereillä. Eeliskin sai vastata kysymyksiin lempiasioistaan.
Lempileikkisi? Lehmä
Lempieläimesi? Lehmä
Lempilelusi? Maitoauto
Lempiruokasi? Porkkana
Lempijälkkärisi? Appelsiinijätski!
Lempijuomasi? Maito
Paras kaverisi? Aapo
Lempivärisi? Punainen, keltainen ja oranssi
Lempipuuhaa äidin kanssa? Pukeminen (tätä ei kyllä usko kukaan!!! Toim.huom.)
Lempiohjelmasi? Ryhmä hau
Paras koira Ryhmä haussa? Samppa!
tärkein unikaverisi? Possu
Päivähoito on pojilla lähtenyt hienosti käyntiin eivätkä he ole siihen pahemmin kotona reagoineet. Totta kai pojat ovat kärttyisiä iltapäivisin kotiin haettaessa, koska he purkavat ikävää. Olin itse kuitenkin odottanut paljon voimakkaampaa reagointia.On vaikeaa uskoa, miten nopeasti tämäkin vuosi on hujahtanut ohi. Kohta oikeasti on jo se aika, kun vauvani lähtevät kouluun! Nyt kuitenkin nautin ihanien kolmevuotiaiden mielikuvituksesta ja ajatuksen juoksusta. Tämä teksti on hyvä lopettaa Aapon ajatukseen, joka kiteyttää aika hyvin koko leikki-ikäisen maailmaa. Yritin harjoitella lauluja hääkeikkaa varten ja pojat kielsivät minua laulamasta. Otin Aapon syliin ja kysyin, miksi äiti ei saa laulaa? Aapo vastasi, että "sinä et saa laulaa, koska sinun pitää rakastaa minua ensin." <3
Aapo on 91,3 cm pitkä ja painaa 15 kiloa. Aapo osasi hienosti tehdä kaikki neuvolassa annetut tehtävät kuten pysty- ja vaakaviivan piirtämisen, korkin aukaisun, sekä värien ja kokojen hahmottamisen.
Aapon lempipuuhaa on sohvalla pomppiminen, dubloilla ja autoilla leikkiminen sekä eläinten matkiminen (useimmiten Aapo on dinosaurus). Aapo pelkää edelleen koiria ja hänestä on tullut hieman aikaisempaa varautuneempi uusia tilanteita ja asioita kohtaan. Esimerkiksi hammaslääkärissä Aapo ei suostunut yhteistyöhön ollenkaan.
Aapo oppi nukkumaan pääsääntöisesti täysiä öitä muutama kuukausi sitten ja nukkuu yleensä noin 11 tuntia vuorokaudessa. Päiväunet Aapo nukkuu päiväkodissa ja se monesti venyttää Aapon yöunille nukahtamista kymmeneen asti. Nyt kun pojat ovat niin isoja, että osaavat kertoa itse asioistaan, annan puheenvuoron Aapolle. Kyselin Aapolta hänen lempiasioistaan ja näin hän vastasi:
Lempiohjelmasi? Dinojuna
Lempiruokasi? Vain jätski!
Paras jätskimaku? Suklaa
Lempilelusi? Legot
Lempieläimesi? En tykkää eläimistä, vain Eeliksestä!
Paras kaveri? Eelis ja äiti
Tärkein unikaverisi? Iso nalle
Eelis on 90,6 cm pitkä ja painaa 14,6 kiloa. Eelis osasi myös tehdä neuvolassa kaikki annetut tehtävät hienosti! Eeliksen lempipuuhaa on lastenohjelmien katselu, autoilla ja traktoreilla leikkiminen sekä leikkiruoan valmistaminen. Eelis pelkää ampiaisia, koska häntä pisti ampiainen korvaan viikko sitten. Muuten Eelis ei oikeastaan pelkää mitään. Eeliskin oppi nukkumaan loppukeväästä ja nukkuu pääsääntöisesti terveenä ollessaan läpi yön. Eeliksen unentarve vuorokaudessa on edelleen Aapoa pienempi ja päiväkodissa nukutut päiväunet vaikuttavat kyllä selvästi illalla nukahtamiseen ja Eelis saattaa nukahtaa vasta yhdeltätoista. Tämä tietysti ärsyttää, mutta tiedän kyllä, ettei päiväkodissa voida nukkarissa pitää ketään väkisin hereillä. Eeliskin sai vastata kysymyksiin lempiasioistaan.
Lempileikkisi? Lehmä
Lempieläimesi? Lehmä
Lempilelusi? Maitoauto
Lempiruokasi? Porkkana
Lempijälkkärisi? Appelsiinijätski!
Lempijuomasi? Maito
Paras kaverisi? Aapo
Lempivärisi? Punainen, keltainen ja oranssi
Lempipuuhaa äidin kanssa? Pukeminen (tätä ei kyllä usko kukaan!!! Toim.huom.)
Lempiohjelmasi? Ryhmä hau
Paras koira Ryhmä haussa? Samppa!
tärkein unikaverisi? Possu
Päivähoito on pojilla lähtenyt hienosti käyntiin eivätkä he ole siihen pahemmin kotona reagoineet. Totta kai pojat ovat kärttyisiä iltapäivisin kotiin haettaessa, koska he purkavat ikävää. Olin itse kuitenkin odottanut paljon voimakkaampaa reagointia.On vaikeaa uskoa, miten nopeasti tämäkin vuosi on hujahtanut ohi. Kohta oikeasti on jo se aika, kun vauvani lähtevät kouluun! Nyt kuitenkin nautin ihanien kolmevuotiaiden mielikuvituksesta ja ajatuksen juoksusta. Tämä teksti on hyvä lopettaa Aapon ajatukseen, joka kiteyttää aika hyvin koko leikki-ikäisen maailmaa. Yritin harjoitella lauluja hääkeikkaa varten ja pojat kielsivät minua laulamasta. Otin Aapon syliin ja kysyin, miksi äiti ei saa laulaa? Aapo vastasi, että "sinä et saa laulaa, koska sinun pitää rakastaa minua ensin." <3
Tilaa:
Kommentit (Atom)