Eilen vietettiin isänpäivää. Uskallan väittää, että monikkoperheissä isän rooli korostuu, varsinkin vauva-aikana. Mieheni on joutunut alussa tasavertaisesti osallistumaan yösyöttöihin ja kotona ollessaan ottamaan jatkuvasti vastuun toisesta vauvasta minun huolehtiessani toisesta. Nostan hattua miehelleni siitä, että hän on valittamatta valvonut kanssani öisin huutavien vauvojen kanssa ilman mitään lepomahdollisuutta päivisin ja ilman hormonien antamaa energiaa.
Isän joutuminen olemaan tasavertainen hoitaja äidin kanssa on toisaalta myös ihan loistava asia. Side lapsiin on alusta asti voimakas ja äidin on helppo jättää vauvat yksin isänsä kanssa, kun tietää, että hän kyllä pärjää.
Vaikka mieheni on tasavertainen kasvattaja ja hoitaja perheessämme, on kuitenkin eroja siinä, miten hoidamme lapsiamme ja miten vietämme aikaa heidän kanssaan. Mieheni on lauantaisin lasten kanssa kotona, kun minä olen töissä ja minä taas maanantaisin kotona mieheni ollessa töissä. Nämä vapaapäivät käytämme aina täysin eri tavalla. Lauantaisin mieheni viettää rentoa päivää poikien kanssa. He katsovat lastenohjelmia eivätkä välttämättä käy koko päivänä missään. Jos pojat lähtevät suosiolla ulos, he menevät mieheni kanssa takapihalle ja tekevät joitain hyödyllisiä pihatöitä tai pesevät autoa. Nyt mieheni on hyvin tottunut olemaan lauantait yksin poikien kanssa, aluksi se tuntui olevan hänelle vähän rasittavaa. Mieheni ei kestä poikien kiukuttelua yhtä hyvin kuin minä, joten se tuntuu hänestä raskaammalta.
Maanantaisin päiväni poikien kanssa on toimintaa täynnä! Käymme usein juoksemassa, leikkipuistoissa, perhekahvilassa, kaupungilla, kirpputorilla tai kavereiden luona ja palaamme monesti kotiin vasta kun mieheni jo palaa töistä. Pojat ovat niin ihanassa iässä, kun heidän kanssaan voi käydä missä vain ja heistä on sosiaalista seuraa. Urheilukin onnistuu vielä samalla poikien kulkiessa mukana pyöräkärryssä tai vaunuissa. Olen aina ollut sellainen, että tykkään liikkua ihmisten ilmoilla poikien kanssa ja vauva-aikana tämä vaati vain oikeaa asennetta ja hyväksyntää tuplatyön määrästä.
Omaamme mieheni kanssa samat arvot kasvattajina ja olemme yleensä poikien elämään liittyvistä asioista samaa mieltä. Eroamme vanhempina toisistamme varmaan hyvin samalla tavalla kuin muutkin äidit ja isät. Minä olen poikien kanssa se aktiivisempi osapuoli viemään heitä kodin ulkopuolelle ja vietän heidän kanssaan aikaa askarrellen ja kirjoja lukien. Mieheni taas on se ihana luotettava miehen malli pojille, joka puuhaa heidän kanssaan kaikkia moottoriajoneuvoihin ja rakentamiseen liittyviä asioita. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että lapsillamme on isä, joka on heille paras mahdollinen! Pojat saavat kasvaa perheessä, joka on tasapainoinen ja jossa vanhemmat rakastavat toisiaan ja laittavat kaikessa lapsensa etusijalle. Samanlaisessa, kuin itsekin olen saanut kasvaa. Olen onnellinen, että saan viettää isänpäivää ja juhlistaa lasteni isää sekä myös omaa isääni, jota arvostan enemmän kuin osaan kuvailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti