Sopeutumista.

Olemme nyt asuneet uudessa talossa kolme viikkoa ja pikkuhiljaa alan sopeutua uuteen asuinalueeseen sekä tietysti uuteen kotiin. Remontti on jo todella hyvällä mallilla! Keittiöstä puuttuu enää välitilan lasi, vaatekaappien ovet tulevat maanantaina ja listat täytyy vielä laittaa aika lailla joka paikkaan. Laitan kuvia kodista sitten, kun remontti on kokonaan valmis.

Omakotitalossa asuminen poikkeaa monelta osin rivitaloasumisesta. Ensiksikin tuntuu siltä, että kulutan 90% päivästä siivoamiseen! Kun tilaa on paljon, on paljon myös siivottavaa. Lisäksi tietenkin alkuhuumassa yritän vielä pitää uutta parkettia puhtaana ruokajäämistä, mikä tarkoittaa pöydän alla konttaamista pitkän aikaa viisi kertaa päivässä. Yksivuotiaat kun eivät vielä kauheasti ymmärrä siistin syömisen päälle. Aikaa kuluu myös huoneiden välillä kulkemiseen. Ennen pystyin muutamalla askeleella siirtymään joka huoneesta toiseen ja koko ajan pystyin samalla seuraamaan lasten leikkejä. Nyt esimerkiksi kodinhoitohuone ja keittiö ovat talon vastakkaisissa päissä ja aikaa kuluu yllättävän paljon vain niiden kahden huoneen välillä ravaamiseen. Toisaalta on kyllä aivan ihanaa, kun on paljon tilaa. Pojat tykkäävät, kun saavat vapaasti kulkea taaperokärryjen kanssa ilman, että koko ajan on seinä vastassa.

Olen myös löytänyt uudet lenkkireitit. Pääsen puolessa tunnissa vaunujen kanssa juosten Lidliin sekä Kaakkurin S-markettiin. Saan siis reilussa tunnissa tehtyä lenkin ja ostokset. Raksilan marketeille menee juosten 45min suuntaansa, mikä vaunujen ja ruokaostosten kanssa on jo hieman liian pitkä molempiin suuntiin. Marketeilta toisaalta menee bussi todella kätevästi Maikkulaan, joten voin juosta vaikka vain kauppaan ja tulla bussilla kotiin. Lähikauppa on ihan muutaman metrin päässä talostamme, joten pienemmät ostokset voin hoitaa siellä. Lähistöllä on kaksi leikkipuistoa, jotka molemmat olemme jo käyneet poikien kanssa testaamassa.

Vanhasta asuinalueestamme jäin kaipaamaan ulkoilureittien monipuolisuutta. En ole koskaan ollut metsäihminen, ja haluan ulkoillessani nähdä ihmisiä, elämää ja taloja. Nyt lenkkireittieni varrella on enimmäkseen puita. Tylsää. No, kaikkeen tottuu.

Pojat ovat tottuneet hienosti uuteen kotiin. Ensimmäisenä yönä he heräilivät vähän väliä tarkistamaan, onko äiti lähellä, mutta nyt he nukkuvat hienosti omassa huoneessaan heräten vain kerran-pari yössä. Viime viikko oli melko rankka, koska pojat sairastivat vauvarokon. Molemmat olivat 3-4 päivää todella korkeassa kuumeessa eivätkä nukkuneet viikkoon kunnolla. Ja kun sanon "kunnolla" tarkoitan oikeastaan, etteivät juuri ollenkaan. Vaikka olen joutunut yli vuoden kestämään katkonaisia öitä, tuntui muutama lähes kokonaan valvottu yö toiselta vuodelta! Onneksi vauvarokon voi sairastaa vain kerran.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa tuoreelta omakotitaloasukilta.