Vauvojen kuulumisia

Olen kirjoittanut paljon yleisesti monikkoasiaa, mutta tämän päivityksen ajattelin pyhittää omille rakkaille pojilleni, jotka täyttivät viikko sitten 8kk. Koska kaksoset ovat yksilöitä, kirjoitan molempien poikien kuulumiset erikseen. Ensiksi asiaa Aaposta.

Aapo on ollut kipeänä jo neljä viikkoa. Ensiksi kiusasi tavallinen flunssa, joka jossakin vaiheessa muuttui rs-virukseksi. Nyt onneksi alkaa tauti olla jo parempaan päin, mutta edelleen kova yskä ja hengenahdistus vaivaa. Aapo onneksi jaksaa jo leikkiä reippaasti ja olla oma iloinen itsensä! Tällä viikolla ollaan ravattu lääkärissä kolmeen otteeseen. Ensiksi käytimme Aapoa yksityisellä taudin pahenemisen takia, tiistaina oli 8kk neuvola ja tänään puolen vuoden keskoskontrolli. Neuvolassa Aapon mitat olivat 8220g ja 67,3cm. Ensimmäistä kertaa Aapo ohitti Eeliksen painossa! Johtuu varmaan siitä, että Aapo juo paljon enemmän maitoa kuin veljensä, ja pulauttelu on paljon vähentynyt kiinteiden aloittamisen myötä.

Aapo osaa ryömiä, kääntyä selältä mahalleen ja mahalta selälleen. Aapo on sosiaalinen ja iloinen luonne ja tykkää kovasti jutella, nauraa ja kiljua ilosta. Aapon lempipuuhia ovat peilistä katselu, juomapullon perässä ryömiminen ympäri olohuonetta, johtojen luo meneminen, Eeliksen lelujen varastaminen, sukkien syöminen ja leikkiminen helisevällä linnulla. Aapo ei tykkää nenäimurin tai astmapiipun käyttämisestä, oman vuoron odottamisesta ja väsymyksestä. Ensimmäiset elinkuukautensa Aapo oli itkuinen ja kärttyisä mahavaivojen vuoksi, mutta nykyään pieni päivänpaiste ilostuttaa kaikkia jatkuvalla hymyilyllään!

Eelis on myös rs-viruksen kourissa. Eelis kerkesi parantua flunssasta ja olla viikon terveenä, ennen kuin virus tarttui Aapolta. Eeliksellä on tällä hetkellä kuumetta ja kova yskä. Onneksi hengitys ei vielä pihise tai ole mennyt ahtaalle. Limaa on kyllä kovasti ja Eelis onkin aktiivisesti oksentanut ruokaa ulos liman kanssa. Aäni on myös mennyt jatkuvasta yskimisestä ja reppanalla kuuluu itkiessä vain lähinnä pihinää. Eeliksen mitat olivat neuvolassa 8130g ja 69,3cm.

Eelis osaa kääntyä molemmilta puolilta selältä mahalleen ja pyöriä paikallaan. Eelis on aika ujo ja varautunut tutkijaluonne ja osaa jo vierastaa. Eelis on aika rauhallinen ja jaksaa keskittyä pitkään esimerkiksi kuuntelemaan kirjaa tai leikkimään yhdellä lelulla. Rauhallisuus kylläkin vähenee, kun pitäisi mennä yöunille. Silloin kaikkein kivointa on touhuta sängyssä peiton, unilelun ja omien varpaiden kanssa. Eeliksen lempipuuhia ovat omilla varpailla leikkiminen, sukkien pois ottaminen ja niiden syöminen, puuhamatolla touhuaminen, Artun auto-kirjan lukeminen ja laulujen kuunteleminen. Eelis ei tykkää oudoista paikoista ja vieraista ihmisistä, nenäimurin käytöstä eikä nukkumaanmenosta. Eelis on valloittava persoona, jonka isot siniset silmät hurmaavat jokaisen.

Yöt pojat nukkuvat vielä pääsääntöisesti huonosti ja edelleen heräävät kukonlaulun aikaan, mutta muuten elämä heidän kanssaan on jo paljon helpompaa kuin ennen! Pojat jaksavat leikkiä lattialla pitkiäkin aikoja ja heidän keskinäistä vuorovaikutustaan on ihana katsella. Toivottavasti pojat kohta parantuvat eikä seuraavia tauteja tulisi pitkään aikaan.

Monikkoasiaa

Kävin vähän aikaa sitten kuuntelemassa luennon monikkolasten identiteetistä. Luennon piti lastenpsykiatrian professori Irma Moilanen ja luennosta jäi mieleen monta kiinnostavaa ja uuttakin seikkaa koskien kaksosia.

Suomessa syntyy vuosittain noin 850 kaksoset ja noin kymmenet kolmoset. 20-30% kaksosraskauksista saa alkunsa hedelmöityshoidoilla. Monikkosynnytysten määrä on vähentynyt hedelmöityshoitojen kehittymisen johdosta. Esimerkiksi koeputkihedelmöityksissä alkioita ei koskaan istuteta kahta enempää kerralla ja jo pelkissä hormonihoidoissa ollaan tarkkana yksilöllisten annostusten kanssa. Monikkoraskaus on kuitenki aina riski äidille ja lapsille, joten hoidoillakin pyritään aina saamaan aikaiseksi yksösraskaus. Kaksosista identtisiä on 1/3 ja epäidenttisiä 2/3.

Olen kyllä tiennyt sen, että kaksosilla puheenkehitys voi viivästyä. Olen kuitenkin luullut sen johtuvan siitä, että vanhemmat joutuvat jakamaan huomion, eikä yksittäiselle lapselle keretä puhua niin paljon. Puheenkehityksen viivästyminen johtuukin siitä, että kaksoset eivät tarvitse aikuisen puhetta niin paljon, koska heillä on toisensa! Monikkolapset monesti kehittävät oman kielensä, jota puhuvat keskenään. Myös minulla oli lapsena oma kieli veljieni kanssa ennen kuin opimme puhumaan. Tosin opin puhumaan aikaisemmin kuin veljeni, ja tulkkasin sitten vanhemmilleni veljieni omaa puhetta.:)

Isän on koettu olevan monikkolapsille yhtä tärkeä kuin äidin. Yksöslapsilta kysyttäessä äiti on yleensä aina se tärkein, mutta monikkoperheissä isän rooli korostuu ja vaikuttaa siihen, että isästä tulee lapsille tärkeämpi. Muutenkin on lohduttavaa tietää, että monikkolapsilla on yhtä usen turvallinen kiintymyssuhde kuin yksösillä. Vaikka monikkolapset joutuvat odottamaan tarpeidensa täyttymistä pitempään kuin muut, ei se kuitenkaan vaikuta haitallisesti kiintymyssuhteen muodostumiseen. Syynä tähän on ilmeisesti myös turva toisistaan.

Kiintoisa tutkimustulos oli myös se, että kaksosilla on nuorina terveemmät elämäntavat kuin muilla. Aikuisilla miehillä on myös todettu vähemmän humalahakuista juomista. Tämä luultavasti johtuu siitä, että kun on tarpeeksi läheinen ihminen, jolle jakaa kaikki elämän asiat, ei tarvitse hukuttaa murheita alkoholiin. Elämän luonnollisissa kriisitilanteissa monikot löytävät turvan toisistaan, elämänsä pitkäaikaisimmasta ihmissuhteesta.

Menen tällä viikolla monikkovalmennukseen vauvojen kanssa puhumaan monikkoarjesta tuleville vanhemmille. Ajattelin tehdä heille listan tarvikkeista, jotka mielestäni ovat olleet korvaamattomia vauva-arjessa.

Sähkökäyttöinen rintapumppu. Maitoa joutuu pumppaamaan niin paljon, että olisin saanut jännetuppitulehduksen käsikäyttöisestä pumpusta.

Mikrosterilisoija. Aivan ehdoton, että välttyy tuttipullojen ja tuttien keittämiseltä! Pulloja menee päivässä paljon!

Imetystyynyt. Sekä isälle että äidille. Isojen imetystyynyjen avulla voi myös imettää molempia vauvoja yhtä aikaa.

Sitterit. Tarviiko edes perustella? Kun toinen vauva on sylissä, voi toista heilutella sitterissä.

Kasapäin vaatteita, pyllypyyhkeitä ja harsoja. Sekä rajaton varasto pyykinpesuainetta ja roskapusseja.

Paras neuvo, jonka itse sain monikkovalmennuksesta oli mennä aina sieltä, mistä aita on matalin. Kestovaipat ja luomuruoat voi suosiolla jättää niille, joilla on aikaa. Koskaan ei myöskään saa verrata itseä yhden lapsen vanhempiin. Kaikkia sukulaisia ja ystäviä saa myös käyttää häikäilettömästi hyväksi hoito- ja siivousapuna, yksin ei tarvitse pärjätä!:)

Laulamisen iloa

Olen laulanut niin kauan kuin muistan. Minulle laulettiin paljon koko lapsuuteni ajan ja opin itse laulamaan ennen kuin opin puhumaan. Kun aloitimme veljieni kanssa päivähoidon kaksivuotiaina, työntekijät kyselivät vanhemmiltani, että miten nuo teidän lapset laulavat koko ajan. Tämä kertoo siitä, miten uskomattoman tärkeä asia laulu minulle on ollut koko elämäni.

Vaikka laulaminen on ollut suurin intohimoni ja harrastukseni aina, vasta aikuisiällä olen oppinut laulamaan muiden kuullen tai yleisön edessä. Kun lauloin teini-iässä omassa huoneessani, uskottelin itselleni, etteivät muut kuule, koska ovi on kiinni. Laulaminen on minulle niin henkilökohtainen ja tärkeä asia, että olen pelännyt negatiivisen kritiikin pilaavan minulta laulamisen ilon. Nuorena pelkäsin negatiivista kritiikkiä niin kovasti, etten sen takia uskaltanut esiintyä muille ollenkaan. Muistan, kun kuudennella luokalla voitin Kalevalanpäivän laulukilpailun ja minun piti Kalevalanpäivän juhlassa laulaa koulun edessä. Itkin harjoituksissa, koska jännitin ja pelkäsin esiintymistä niin kovasti. Lopuksi suostuin esiintymään niin, että lauloin kilpailun toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneiden kanssa yhdessä. On erikoista, miten jännitin laulamista niin kovasti, koska muuten en jännitä esiintymistä ollenkaan. Koko peruskoulun ajan juonsin kaikki koulun kevät- ja joulujuhlat ja muutenkin olin joka ikisessä näytelmässä keskeisessä osassa. Rakastin puhumista yleisön edessä, mutta kuten sanoin, laulamiseen kohdistuvaa kritiikkia pelkäsin liikaa.

Aloin saada itseluottamusta laulamisen suhteen parikymppisenä, kun Singstar-pelit tulivat markkinoille. Pelasin peliä yksin ja huomasin saavani hyviä pisteitä. Ajattelin, että en minä nyt kauhean huonosti laula, kun pelissäkin pärjään. Pikkuhiljaa aloin uskaltaa laulaa ensin mieheni edessä ja sitten pelatessani peliä kavereiden kanssa. Karaokea lauloin ensimmäistä kertaa 23-vuotiaana, kun kaverit veivät minut yllätykseksi Karjasillan karjatupaan laulamaan. Paikan karaokelaitteiden taso ei päätä huimannut, mutta siitä se kipinä lähti. Elämäni ensimmäinen karaokekappale oli Abban Chiquitita. Jännitin uskomattoman paljon, mutta yleisö ilmeisestikin piti esityksestä. Ensimmäisen karaokekokemukseni jälkeen loppu onkin historiaa. Nyt olen koukussa karaokeen ja ennen poikien syntymää kävin laulamassa joka viikko. Nykyään pääsen laulamaan pari kertaa kuussa ja otan kerrasta kyllä kaiken irti. Minusta on ihanaa, kun ihmiset tulevat kertomaan, että he nauttivat laulustani. On mukava ajatella, että voin tuottaa muille ihmisille iloa keinolla, joka tuottaa itselleni niin paljon iloa.

Laulaminen on minulle myös paras terapia- ja rentoutumiskeino. Kun elämässäni on ollut vaikeaa, laulamisen avulla olen helpottanut oloani. Kun laulan, en mieti mitään muuta. Keskityn ainoastaan kappaleeseen, ja kaikki stressi ja murheet unohtuvat. Kävin 13-vuotiaana muutamalla laulutunnilla, mutta en pitänyt siitä, koska jouduin keskittymään oikein hengittämiseen ja siihen, miten laulaisin teknisesti oikein. Laulaessani en halua miettiä hengittämistä tai muuta, haluan vain laulaa sydämeni pohjasta niin, miten ääni minusta luonnollisesti lähtee.

Laulan pojilleni joka päivä. On ihana nähdä, miten jo pieni vauva voi eläytyä musiikkiin ja laulamiseen. Pojat reagoivat ilmeillään laulun kulkuun ja jaksavat kuunnella pitkiäkin aikoja. Toivon kovasti, että he perivät saman intohimon musiikkiin kuin äidillänsä. Odotan kovasti sitä, että pojat oppivat itse laulamaan ja saamme laulaa yhdessä. Kenties parinkymmenen vuoden päästä kaikki kolme nojailemme Night bar 7:kan tiskiin ja odotamme malttamattomina lauluvuoroamme.:)