Poikien 1v 9kk-kuulumisia ja vähän omiakin.

Onhan se jo taas aikakin päivitellä blogia, kun ei muutamaan kuukauteen ole tullut mitään kirjoitettua. Pojat täyttävät huomenna vuoden ja 9 kuukautta ja tänään kävimme neuvolassa tarkistamassa pituuskäyrän. Kuten itse ajattelinkin, seisaaltaan mitattuna mitta näytti kaksi senttiä vähemmän, kuin makuultaan mitattuna! Sen takia käyrä näytti viime neuvolassa menevän niin paljon alaspäin. Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, ettei 1,5-vuotias osaa vielä seistä niin ryhdikkäästi, että saataisiin luotettavia tuloksia. Nyt siis pojat mitattiin makuultaan ja Aapo oli 81,5cm pitkä ja Eelis 81,8cm. Painoakin oli molemmille tullut. Aapo painoi 11,4kg ja Eelis 11,6kg.

Kevät on mennyt aikailla sairastaessa. Ensin pojat sairastivat ensimmäisen mahatautinsa. Oli muuten juuri niin järkyttävää, kuin kuvitella saattaa. Pojat aloittivat oksentamisen klo 23 ja jatkoivat vartin tai puolen tunnin välein aamuviiteen. Seuraava päivä oli ihan kauhea, kun piti täysin ilman yöunia pestä 7 koneellista pyykkia samalla, kun pojat huusivat ja oksensivat ja ripuloivat. Mahatautia kesti vajaan viikon verran, jonka jälkeen iski suoraan kamala flunssavirus korkeine kuumeineen ja korvatulehduksineen. Flunssa iski myös minulle ja miehelleni ja sairastelua kesti yhteensä kuukauden päivät. Parannuttuaan pojat olivat kaksi viikkoa terveinä, kunnes uusi flunssa iski. Nyt onneksi molemmat ovat terveinä ja toivon sydämeni pohjasta, että tälle keväälle on sairastettu tarpeeksi.

Nyt operaationa on on unitutista vieroitus. Vieroitus aloitettiin vajaa viikko sitten ja nyt alkaa pikkuhiljaa jo illat helpottaa. Ensimmäiset neljä iltaa molemmat huusivat kurkku suorana tunnista kahteen ennen kuin nukahtivat silityksiin ja lauluihin. Eilen ei mennyt enää kuin vajaa tunti ja riitti, että istuin oven vieressä lukemassa lehteä. Eivätköhän pojat pikkuhiljaa taas opi nukahtamaan itsekseen, kun ovat täysin oppineet nukahtamaan ilman tuttia. Sinnikkäästi he kyllä pitävät rikkinäisiä tutteja sängyssä ja suussa, vaikkeivat niitä pystykään enää imemään.

Muuten ei poikien kuulumisissa ole ihmeitä tapahtunut sitten viime päivityksen. Pojat matkivat toisiaan ihan kaikessa, myös aivan typerissä asioissa. Esimerkiksi kun Aapo löi päänsä sängyn reunaan ja sai lohdutusta, Eeliskin alkoi lyödä itseään kädellä päähän, jotta saisi täysin saman huomion, kuin Aapo. Aaposta on myös tullut Elastisen fani. Hän haluaa joka päivä kuunnella lukuisia kertoja mieheni puhelimesta Elastisen "Eteen ja ylös"- kappaleen. Hän ilmoittaa sen alkamalla tanssia ja osoittaa mieheni taskua, jossa hän pitää puhelintaan.

Sitten hieman omista kuulumisistani. Olen tässä jo vähän aikaa stressannut työasioista. Rahat alkavat uhkaavasti loppua, mutta töihin paluu ei kiinnosta alkuunkaan. Niin paljon kuin rakastankin työtäni lastentarhanopettajana, ei tällä hetkellä motivoi tehdä töissä samaa hommaa kuin kotona. Tuntuu, että töissä minun täytyy päästä irtautumaan lapsiperheen arjesta, jotta jaksan vapaa-ajalla paremmin touhuta poikien kanssa ja kuunella kiukuttelua. Olen miettinyt, mitä muuta voisin tehdä työkseni?? Pidän todella paljon myyntityöstä ja koen olevani siinä hyvä. Rakastan myös muotia ja kauneutta. Onni suosikin minua, ja sain työpaikan osa-aikaisena työntekijänä Oululaisesta morsiuspukuliikkeestä! Työ ihanien hääpukujen keskellä on aivan unelmaa! Ja tosiaankin vastapainoa kakanhajuiselle arjelle lasten kanssa. :) Elämä siis hymyilee tällä hetkellä, kesä on tulossa, pojat ovat terveinä ja nukkuvatkin pääosin hyvin! Osa-aikaisen työn turvin voin mahdollisesti nauttia poikien kanssa kotona olemisesta vielä aiottua pitempäänkin! Ihanaa kesän odotusta kaikille!:)

Poikien 1,5v kuulumisia.

Kävimme tänään 1,5v neuvolassa. Aika oli vähän myöhässä, koska pojat täyttävät ensiviikolla jo vuoden ja 7 kuukautta. Joka tapauksessa kirjoitan nyt tuoreimmat kuulumiset. Aloitan tapani mukaan Aaposta.

Aapo on 76,8cm pitkä ja painaa 11,2 kiloa. Kolmen kuukauden päästä on uusi neuvola, koska pituus meni alakäyrillä. Uskon sen kylläkin johtuvan siitä, että pojat mitattiin ensimmäistä kertaa seisten eikä maakuullaan. Aapolla on 8 hammasta: neljä yläetuhammasta ja 4 alaetuhammasta. Aapo on motorisesti taitava ja reipas poika, joka osaa juosta ja kiipeillä menemään. Aapo osaa sanoa muutaman yksittäisen sanan sekä matkia koiraa, hevosta, käärmettä ja autoa. Aapo on kova jokeltelemaan ja Eeliksen kanssa heillä on ihan omat jutut. On uskomatonta katsella, miten pojat tuntuvat ymmärtävän toisiaan jokellellessaan. Aapo ymmärtää todella paljon ja hänestä onkin kova apu esimerkiksi tavaroiden paikoilleen viemisessä tai pyykkien laitossa.

Aapo on hyvä syömään eikä nirsoile millekkään. Äidin tekemä kinkkukiusaus tai lasagne ovat varmoja hittejä! Myös hedelmistä Aapo tykkää. Aapo syö itse lusikalla, mutta aamupuuron tai iltapuuron loput täytyy joskus auttaa syöttämällä.

Aapon lempipuuhaa on yleinen sähellys ja sohvalla ja sängyllä telmiminen (mielellään alasti). Aapo tykkää myös kovasti rakentaa dubloilla ja leikkiä lusikoilla ja kupeilla. Myös potkuauton kyydissä on kiva olla. Kaikki perässä vedettävät lelut ovat hauskoja, ja Aapo keksii vedettäviä leluja myös esimerkiksi kengistä tai pöytälampuista..mikä ei aina vanhemmista ole kauhean kivaa. Aapostakin on viime aikoina kehittynyt melkoinen lukutoukka! Aapo kiikuttaa monta kertaa päivässä kirjan minulle ja peruuttaa syliin sitä lukemaan. Aapo on luonteeltaan iloinen ja hänet saa todella helposti nauramaan kippurassa. Aapo nauttii myös aikuisten matkimisesta, mistä itse kyllä saa usein myös naurut aikaiseksi. :)

Aapolla oli vielä loppuvuodesta kummallinen vaihe, jolloin hän heräsi kuukausien ajan joka yö 3-4 välillä eikä pystynyt nukahtamaan kolmeen tuntiin. Uskon sen johtuvan painajaisista. Tämä on onneksi selkeästi vähentynyt viimeisen kuukauden aikana! Aapo heräilee yöllä 1-4 kertaa, mutta nukkuu entistä useammin myös täysiä öitä. Nykyään hän saattaa onneksi nukahtaa uudestaan jo puolessa tunnissa herättyään. Aapo nukahtaa itsestään yöunille 20.30-21välillä ja herää aamulla 07-07.45 välillä. Päiväunet Aapo nukkuu omassa sängyssään noin 13-14 (30) välillä.

Aapo on edelleen mitä suloisin pikku taapero, jonka valloittava nauru ja kuriton hiuspehko saavat kaikki hyvälle mielelle. Aapo on kova menemään, mutta muistaa aina käydä tasaisin väliajoin tankkaamassa läheisyyttä äidin sylistä. :)

Eelis on 77,5cm pitkä ja painaa 11,0 kiloa. Eeliksenkin mitat uusitaan kolmen kuukauden päästä, että saadaan tarkistettua pituuskäyrä. Eeliksellä on 4 yläetuhammasta ja 4 alaetuhammasta sekä yksi poskihammas. Kaksi poskihammasta on juuri puhkemassa ja puhkeavat luultavasti jo muutaman päivän aikana. Eeliskin osaa juosta ja kiipeillä, tosin hän ei ole motorisesti aivan yhtä taitava kuin Aapo. Eeliksen kognitiiviset taidot taas ovat Aapoa vahvemmat. Eelis osaa sanoa äiti, isi, Aapo, Eelis ja auto, sekä matkia hevosta, koiraa ja käärmettä. Eelis osaa myös sanoa ihan oikeasti r-kirjaimen! Hän ei osaa pärryyttää huulillaan, kuten Aapo, vaan muodostaa pärinän sanomalla ihan oikeasti rrrrrrr. Ystäväni, joka on puheterapeutti, ei tätä usko ja odotankin, että saisin videolle Eeliksen ärrän. :) Eeliskin jokeltaa menemään omalla kielellään ja keksii kyllä keinot kertoa osoittamalla ja vaativalla jokeltelullaan, mitä hän haluaa.

Eeliksen lempiruokaa on oikeastaan kaikki, mutta banaanistä hän tykkää ihan hirveästi. Eelis on todella hyvä syömään ja syö usein myös Aapon ruoan loput, jos Aapo ei ole kaikkea syönyt. Eelis osaa syödä itse lusikalla, tosin sotku on yleensä melkoinen.

Eeliksen lempipuuhaa on ehdottomasti tyhjien kuppien pinoaminen päällekkään ja sisäkkäin sekä dubloilla leikkiminen. Eelis on myös edelleen erittäin innokas kirjojen lukija ja jaksaa keskittyä todella pitkän aikaa istumaan sylissä ja lukemaan kirjaa. Eelis on myös todella kiinnostunut moottoriajoneuvoista ja ihmeissään osoittelee kaikki ulkona menevät rekat, aura-autot yms. Eelis muistaa myös lukuisia kertoja päivässä ilmoittaa, jos hänellä on traktorikuvioiset sukat jalassa. Eelis matkii Aapoa kaikessa ja tappeluja tuleekin usein aikaiseksi, kun sama lelu on ainoa kiinnostava asia.

Eeliskin on selkeästi parantanut nukkumistaan viimeisen kuukauden aikana. Eelis heräilee myös 1-4 kertaa yössä ja joskus rauhoittuu itsekseen, mutta joskus tarvii aikuisen rauhoittamaan. Eelis nukahtaa uudestaan joskus jopa puolessa tunnissa, mut valitettavasti Eeliksen kanssa täytyy edelleen joskus valvoa useita tunteja, koska väsymys menee hänellä niin helposti ohi. Eelis nukkuu myös täysiä öitä useammin kuin ennen, mutta vain harvoin samaan aikaan Aapon kanssa. Toivottavasti heillä pikkuhiljaa alkaisi kokonaiset yöt lisääntyä niin, että niitä osuisi enemmän myös yhtä aikaa. Eeliskin nukahtaa itsestään 20.30-21 välillä ja herää 06.30-07.30 välillä. Päiväunet hän nukkuu samaan aikaan Aapon kanssa.

Eelis on tomera pieni poika, joka osaa ilmaista tunteitaan selkeästi. Kun Eelis on pahalla päällä, sen kyllä kuulee ja huomaa, eikä häntä niin vain lepytetä. Eeliksellä on myös hyvä muisti ja senkin takia harmitukset yleensä kestävät pitkään. Yleisesti ottaen Eelis on kuitenkin ihana ja aurinkoinen poika, jonka suuria sinisiä silmiä tuntemattomatkin jaksavat ihmetellä ja kommentoida. :)

Tuntuu, että pojat ovat nyt juuri parhaassa iässä. He ovat niin mahdottoman suloisia pienia vaahtosammuttimia, mutta samalla jo niin isoja ja omatoimisia. Uhmaikäkään ei vielä ole iskenyt päälle ja arjesta selvitään pienillä kiukkukohtauksilla. Pojista on entistä enemmän seuraa toisilleen, mikä helpottaa kovasti minun elämääni. Heillä on aivan ihania yhteisiä leikkejä ja on niin hellyyttävää katsoa, kun he nauravat jollekkin yhdessä keksitylle jutulle tai halaavat ja silittävät toisiaan. Veljesrakkauden näkee heistä jo selvästi. <3

Joulu on taas!

Olen aina ollut jouluihminen. Rakastan jouluun liittyvää tunnelmaa, musiikkia, koristeita, ruokaa ja herkkuja.  Alan valmistautua jouluun hyvissä ajoin. Ennen lapsia minulla oli tapana katsoa mieheni kanssa joulukuussa jouluisia elokuvia glögiä nautiskellen ja kutoa sukulaisille ja ystäville lahjaksi sukkia. Nyt elokuvia ei enää kerkeä katsoa, kutomisesta puhumattakaan, mutta onneksi joululauluja voi kuunnella ja laulaa lastenhoidon lomassa! Kaikkien aikojen paras jouluelokuva on ehdottomasti Joulutarina. Katson sen joka vuosi ja itken aina samoissa kohdissa, vaikka osaan suurinpiirtein jo repliikit ulkoa. Rakastan joulua varmasti myös siksi, että se on itselleni nimenomaan perhejuhla. Lapsuuteni joulut ovat aina olleet raittiita ja koko perhe on onnellisesti ollut koolla viettämässä aattoa.

Perinteet ovat minulle tärkeitä ja lapsena ja nuorena minulle oli tärkeää, että jouluaatot vietetään aina samalla kaavalla! Heräsin aamulla aikaisin katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa (kyllä, teen sen edelleen). Sitten käytiin joulusaunassa ja katsottiin Lumiukko-animaatio. Sitten syötiin lounaaksi riisipuuro. Kun asuin kotona, kävimme aina joulukirkossa. En ole koskaan välittänyt kirkossa käymisestä, mutta joulukirkkoon aina lähdin mielelläni. Saihan siellä laulaa virsinä joululauluja! Joulukirkon jälkeen nautittiin tietenkin jouluateria sekä avattiin lahjat. Kun minä ja veljeni olivat vanhempia, aloimme aina pelata perheellä aattoiltana Trivial Pursuitia. Se perinne jatkuu edelleen, nykyään mukana ovat tietenkin myös puolisot.

Emme ole veljieni kanssa koskaan saaneet kalliita joululahjoja, joten lahjat eivät ole se tärkein asia joulussa. Nautin suuresti lahjojen antamisesta ja pyrin antamaan lahjoja, joista näkee, että olen ajatellut lahjan saajaa. Lapsuuteni paras joululahja oli ehdottomasti pehmokissa, joka osasi kehrätä, kun sitä harjasi ja kun ruoka-astiaa piti sen suun edessä, kuului syömisen ääni. Fanitin ala-asteella suuresti poikabändi Hansonia, joten nimesin kissan Hanson-kissaksi. Kissa oli lempileluni monen vuoden ajan. Lapsuuteni jouluista mieleen on jäänyt myös The Joulukalenteri, jota perheellä katsoimme. Odotimme veljieni kanssa innolla ohjelmaa joka päivä!

Rakkaudestani joululauluihin kertoo myös se, että minulla on jo monta vuotta ollut haave, että tekisin joskus oman joululevyn. Kaksi vuotta sitten toteutin tämän haaveen. Soitin ystävälleni, että voisiko hän tulla levylle säestämään pianolla. Sitten soitin paikalliseen levytysstudioon ja sovin ajan levyn äänittämiselle. Treenasimme pari kertaa ystäväni kanssa kappaleet läpi ja kävimme viettämässä yhden elämäni  hauskimmista päivistä studiossa. Studioaika on niin kallista, että kaikki kappaleet piti laittaa kerralla purkkiin. Isommalla rahalla ja enemmän ajan kanssa levystä olisi tietenkin tullut parempi, mutta olin lopputulokseen ihan tyytyväinen. En edelleenkään pysty kuuntelemaan levyä irvistelemättä, koska oma ääneni kuulostaa tietysti niin kummalliselta omaan korvaan, mutta on levy silti hauska muisto jälkipolville! Ja saivatpa sukulaiset hieman erilaisen joululahjan sinä vuonna.:)

Joulu saa tietenkin erilaisen merkityksen lasten myötä. Ensi vuonna meilläkin jo varmasti odotetaan joulupukkia innolla ja pojat ymmärtävät enemmän joulun päälle. Myös lahjavuori kuusen alla kasvaa kummasti...

Vaikka remontti ei olekaan vielä valmis, ajattelin laittaa muutaman kuvan kodistamme näin joulun kunniaksi. Hauskaa joulua kaikille!!!

 

Jouluinen karpalokakku

Vietimme eilen Aapon nimipäivää ja halusin leipoa sen kunniaksi kakun. Joulun aikaan syödään paljon raskasta ruokaa ja suklaata, joten halusin tehdä kakun, joka on raikkaan kirpeä, mutta maistuu silti jouluiselta. Jos käytät pakastekarpaloita, sulata ne yön yli jääkaapissa ensin, niin saat karpaloista lähtevän nesteen talteen ja voit käyttää sen kiilteeseen tuomaan väriä. Karpaloiden päälle kannattaa myös ripotella sokeria, jotta kakusta ei tule liian hapan. Kakku on helppo ja supernopea tehdä, valmistin sen alle puolessa tunnissa  samalla, kun pojat mutustivat riisikakkuja välipalaksi. Täytteeseen voi myös halutessaan sulattaa valkosuklaata tuomaan lisää makeutta ja makua. Reseptistä tuli tällainen:

400g pipareita
0,5dl juoksevaa rasvaa
5dl vaahtoutuvaa kermaa
250g rahkaa
1pss vanilijavanukasjauhetta
1,5dl sokeria
400g karpaloita
sokeria

Kiille:

2dl vettä
1 dl hyytelösokeria

Murskaa piparit, sekoita rasvan kanssa ja painele seos irtopohjavuoan pohjalle. Rasvaa ja pipareita voit lisätä, jos haluat pohjasta paksumman. Vaahdota kerma, lisää joukkoon rahka ja vanilijavanukasjauhe. Vatkaa tasaiseksi. Lisää täytteeseen sokeria maun mukaan. Karpalot ovat kirpeitä, joten kannattaa tehdä täytteestä aika makea. Levitä karpalot kakun päälle, ripottele päälle sokeria ja valmista kiille hyytelösokeripurkissa olevan ohjeen mukaisesti! Levitä kiille karpaloiden päälle. Anna tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Vanilijavanukasjauhe jähmettää täytteen, joten sen ei tarvitse hyytyä. Kakku on syömäkelpoista, kunhan kiille on jähmettynyt. Tarjoa ehdottomasti kinuskikastikkeen kera!!!

Hukuta mut unihiekkaan...

Viime yönä nukuin klo 22-00. Siinäpä se. Tästä inspiroituneena ajattelin jälleen kirjoittaa univelasta, silläkin uhalla, että toistan itseani. Pojat eivät tervettä päivää pahemmin ole nähneet tänä syksynä. Edellisessä postauksessa luettelinkin jo, mitä ihanuuksia tälle syksylle on koettu. No lista jatkuu taas järkyttävällä kurkunpääntulehdustaudilla, selittämättömillä yöllisillä kivuilla ja kauhukohtauksilla sekä flunssalla, joka seurasi heti edellisen perään.
Mistä sitten tietää, että olet valvonut vuoden ja neljä kuukautta?? No minäpä kerron:

- Lähimuistisi on lähestulkoon kadonnut, etkä pysty muistamaan asioita parin päivän takaa pidemmälle. Et enää muista, minkä takia lapset valvoivat muutama yö sitten, muistat vain, että he valvoivat.

- Alat olla järkyttävän kateellinen kavereillesi, joilla on vain yksi lapsi. Varsinkin, jos lapsi on vielä hyvä nukkumaan.

- Ahmit suklaata ihan vain saadaksesi energiaa ja piristyäksesi, et edes maun takia.

- Et enää ajattele, että "kyllä tämä kohta helpottaa", vaan hyväksyt sen tosiasian, ettei helpota. Pessimisti ei pety.

- Alat jo googlettaa valmiiksi lastentauteja, jotka voisivat vielä iskeä lapsillesi ja varautua siihen, mikä tauti tai vaihe heitä valvottaa seuraavaksi, kun edellisestä on päästy.

- Teet illalla olosi jo valmiiksi mahdollisimman epämukavaksi, jotta et kerkeäisi nukahtaa, ennen kuin valvominen alkaa. On kurjempaa aloittaa valvominen, jos olet jo saanut muistutuksen siitä, miten ihanaa lämpimän peiton alla nukkuminen on.

- Jokainen vähänkään parempi yö tuntuu joululta ja synttäreiltä yhtä aikaa ja hehkutat sitä kaikille kaupan kassalta bussin kanssamatkustajille.

- Yhden hyvin nukutun yön jälkeen näet ja kuulet kaiken kirkkaammin ja jaksaisit tehdä ihan mitä tahansa.

- Kun joku kysyy, mitä kuuluu, aloitat automaattisesti kertomalla, montako tuntia lapset ovat taas viime yönä valvottaneet. Et muista kertoa, miten he ovat kasvaneet ja oppineet uusia asioita.

- Pelkäät oikeasti, että elimistösi pettää jossakin vaiheessa ja saat sydänkohtauksen alle 30-vuotiaana.

- Olosi on koko ajan niin kuin olisit krapulassa, vaikka et ole juonut alkoholia pariin vuoteen.

- Keksit jo valmiiksi itsellesi ajatuksellista viihdykettä öiden varalle, kun nukutat pimeässä huutavaa lasta. Näitä ovat esimerkiksi laulujen laulaminen päässäsi tai esimerkiksi seuraavan blogitekstin päässä kirjoittaminen valmiiksi.

Olemme viime aikoina saaneet lukea otsikoista järkyttäviä asioita äideistä, jotka ovat vahingoittaneet lapsiaan. Kohtuuton määrä univelkaa ja stressiä voi aiheuttaa täysin terveelle ihmiselle vakavan masennuksen, joka voi johtaa psykoosiin tai muihin vakaviin mielenterveyden häiriöihin. Olen itsekin sanonut useasti, että ilman tukiverkostoamme olisin jo suljetulla osastolla, Enkä edes vitsaile. Avun merkitystä ei voi väheksyä yhtään! Jaksamista ja voimia kaikille pienten lasten äideille, muistakaamme auttaa toinen toisiamme, ehkä valvominen tosiaan vielä joskus loppuu!

Maailman söpöin orjapiiskuri

Ihmiskunta on vuosisatojen ajan taistellut itsenäistymisen ja orjuudesta vapautumisen puolesta. Jokainen nuori tekee sitä nykypäivänäkin asuessaan kotona ja odottaessaan malttamattomana sitä, että pääsee muuttamaan pois kotoa ja päättämään täysin omasta elämästään. Laitamme vastaan vahvoille auktoriteeteille ja haluamme olla oman itsemme herroja. On hassua ajatella, että saadessamme lapsia palaamme takaisin lähes täydelliseen orjuuteen, jolloin pieni nyytti päättää täysin elämästämme.

Oman elämänhallinnan menetys on varmasti kaikille vanhemmille se kovin paikka ensimmäisen lapsen syntyessä. Yhtäkkiä et saakaan enää itse päättää siitä, milloin nukut ja milloin syöt, vaan menet täysin toisen ihmisen ehdoilla. Aikuinen ihminen on tehty nukkumaan yöllä ja valvomaan päivällä sekä syömään silloin, kun on nälkä. Olen aikaisemminkin verrannut väkisin valvomista kidutukseen, ja sitä se tosiaankin on. On aivan eri asia valvoa omasta tahdosta tai unettomuuden takia läpi yön, kuin valvoa väkisin silloin, kun elimistö kamppailee vastaan kaikin keinoin ja silmiin fyysisesti sattuu niiden auki pitäminen. Myöskin vauvan tahtoon alistuminen yön pimeinä tunteina on rankkaa. Kun istut pinnäsängyn vieressä keskellä yötä ja alistut ajatukseen, että tässä istutaan todennäköisesti vielä kolme seuraavaa tuntia. Myös epätietoisuus siitä, milloin yövalvomisen aika loppuu, on vaikeaa. Vasta lapsen saadessaan sitä ymmärtää, mitä oman elämänhallinnan menetys tarkoittaa, sitä on vaikea selittää lapsettomille ihmisille.

Itse olen huomannut imettämisen lopettamisen vaikuttaneen radikaalisti uneni laatuun. Tämä käy järkeen loppujenkin hormonien poistuessa elimistöstäni. Nukahdan helpommin illalla ja nukahtaminen myös yöheräämisten jälkeen on muuttunut hieman helpommaksi. Toisaalta taas surkeiden öiden jälkeen koen olevani entistä väsyneempi, koska hormonit eivät enää auta jaksamaan. En voisi edes kuvitella enää herääväni joka aamu viideltä ja nousevani joka yö tunnin välein, vaikka sitähän elämämme oli suurimman osan poikien vauva-ajasta! Pojat ovat nyt hieman armollisempia minulle ja nukkuvat aamulla jo seitsemään asti, vaikka valvovatkin yöllä.

Minua säälittää lasteni puolesta, koska heillä ei ole ollut yhtään muutamaa yötä pitempää pätkää elämänsä aikana, jolloin heillä olisi ollut hyvä nukkua. Ensimmäiset kymmenen kuukautta he kärsivät refluksitaudista. Tähän aikaan sisältyy myös ensimmäiset kuukaudet, jolloin vauvat tietenkin heräsivät yöllä nälkään eivätkä omanneet vuorokausirytmiä.  Mahakivut kiusasivat myös ensimmäiset kuukaudet. Puolen vuoden kieppeillä sairastettiin useampi flunssa sekä rs-virus. Kun refluksitauti saatiin kuriin, alkoi hampaiden puhkeaminen. Se valvotti seuraavat kaksi kuukautta. Sitten tuli molemmille vauvarokko, sen jälkeen Aapolle korvatulehdus ja rokotteen jälkiseuraukset, sitten molemmille kurkunpääntulehdus. Kävimme viikko sitten lääkärissä, koska olin varma, että Aapo oli saanut korvatulehduksen kurkunpääntulehduksen jälkitautina. Lääkäri sanoi, että ei täällä korvatulehdusta ole, mutta kaksi poskihammasta ja yksi kulmahammas ovat juuri puhkeamassa, siitä siis öinen kipuitku ja valvominen. Nyt pojat ovat siis viikon ajan joka ilta joutuneet tankkaamaan särkylääkettä, että saisivat yöllä nukuttua hammaskipujen takia. Pari yötä he ovatkin nukkuneet hyvin, mutta suurimmaksi osaksi he heräilevät vielä kovasti särkylääkkeestä huolimatta. Lääkäri sanoi kannustavasti, että yhden poskihampaan puhkeamiseen voi mennä 3-4 viikkoa. Valvomiselle ei siis näy loppua. Jotkut lapset ovat sellaisia, että pystvät nukkumaan kivusta huolimatta hyvin. Aapo ja Eelis ovat sellaisia, että jos joku asia on vähänkään huonosti, he eivät saa nukuttua. Eelis on vielä lisäksi sellainen, että jos hän herää yöllä, eikä heti saa unta uudestaan, hän piristyy ja saattaa valvoa seuraavat viisi tuntia.

Miksi sitten vapaaehtoisesti palaamme takaisin orjuuteen, kun ensin olemme taistelleet siitä irti päästäksemme?? Senkin tajuaa vasta oman lapsen saaneena. Rakkaus omaa lasta kohtaan vain yksinkertaisesti on niin suurta, että se korvaa vapauden menettämisen. Joka yö väkisin valvoessa tuntuu siltä, että ei tätä yksinkertaisesti enää jaksa. Päivisin kuitenkin lapset antavat niin paljon energiaa, että sitä jaksaa kaikesta huolimatta.

Kun tulin raskaaksi, en voinut kuvitellakkaan, mitä tulevaisuus on. Kuten sanoin, elämänhallinnan menetys iskee vasta, kun lapsi syntyy. Ihmiskunnan lisääntymisen takia evoluutio on kuitenkin tehnyt vauvoista ja lapsista niin uskomattoman suloisia, että heille antaa kaiken anteeksi, eikä voi olla vihainen, vaikka kuinka väsyttäisi. Lapset ovat yksinkertaisesti maailman söpöimpiä orjapiiskureita!

Poikien 1v 2kk kuulumisia.

Kävimme eilen viimeisessä keskoskontrollissa. Lääkäri sanoi, että tarvettä kontrolleille ei jatkossa enää ole, vaan normaalit neuvolakäynnit riittävät! Pojat ovat todella hienosti kasvaneet ja kehittyneet, eikä merkkejä keskosuudesta enää ole. Tässäpä taas molempien poikien kuulumisia!

Aapon mitat ovat 1v 2kk iässä 9830g ja 74,5cm. Olin ihan varma, että olisimme ylittäneet kymmenen kilon rajapyykin, mutta vähän alle vielä jäätiin. On käsittämätöntä, miten Aapo voi painaa enemmän, kuin veljensä, vaikka hän syö Eelistä vähemmän ja liikkuu enemmän! Aapo on aivan mahtava, iloinen ja huumorintajuinen pieni poika. Hän nauraa ihan kaikelle ja viihdyttää esimerkiksi kaupan kassajonossa muita sattumanvaraisella naureskelullaan. Aapo on koko ajan menossa ja posket punaisina taaperokärryä työntämässä edestakaisin kotimme käytäviä. Aapon lempipuuhaa onkin juuri kärryn kanssa juokseminen, uusien asioiden ja paikkojen tutkiminen sekä hakkalelulla ja legoilla leikkiminen. Aapo on sosiaalinen persoona, joka kaipaa muiden huomiota ja yleisöä tempuilleen ja höpötyksilleen. Aapo ei tykkää väsymyksestä ja oman vuoron odottamisesta.

Aapo osaa liikkua ketterästi kontaten, karhukävelyllä sekä tukea vasten kävellen. Hän osaa syödä itse ruoan lusikalla lautaselta ja juoda nokkamukista. Aapo myös tekee useasti kakan tai pissan pottaan ruoan jälkeen. Aapo nukkuu edelleen hieman huonosti, keskimäärin 1-3 kertaa yössä heräillen. Yöunille hän nukahtaa itsestään omaan sänkyyn 20.30-21.00 välillä ja herää aamulla seitsemän aikaan. Päiväunet Aapo nukkuu yleensä klo. 12.00-14 (14.30). Aapo jokeltelee monipuolisesti tykkää eritoten pärryyttämisestä sekä hassusta niiskutuksesta.  Aaposta on kasvanut ihana ja pääosin helppo lapsi, joka osaa kiukutella, mutta avoimesti osoittaa rakkautensa läheisiä ihmisiä kohtaan!

Eeliksen mitat ovat 1v 2kk iässä 9410g ja 75,5cm. Eelis on saanut viime aikoina kovasti omaa tahtoa ja temperamenttia! Hän osaa kiukutella melkoisesti, eikä rauhotu kovin helposti. Jos häntä yrittää harhauttaa esimerkiksi leluilla, hän vain heittää lelut lattialle ja heittäytyy itse perässä. Monesti Eeliksen kiukut kuitenkin laantuvat itsestään. Hyvällä tuulella Eelis on maailman suloisin ja valloittavin poika! Hän hymyilee koko olemuksellaan ja ihanat isot, siniset silmät loistavat! Eelistä ei myöskään ole ihan yhtä helppo saada nauramaan, kuin Aapoa, joten, kun Eelis nauraa räkättää, silloin on jonkun oltava todella hauskaa! Eelis on hieman ujo ja varautunut tutkijaluonne edelleen ja tykkää kohdata uudet asiat ja ihmiset äidin sylistä käsin. Eeliksen lempipuuhaa on legoilla leikkiminen, palapelin tekeminen sekä edelleen kirjojen lukeminen ja laulujen kuunteleminen. Eeliksen lempiruokaa on ehdottomasti leipä, mitä hän ahmii silmät suurina ja suu maiskuttaen. Kun Eelis on syönyt oman leipänsä, hän yleensä vielä yrittää päästä Aapon osuuteen käsiksi. Ruoan jälkeistä pastillia Eelis ei myöskään anna unohtaa, sen verran käskevästi hän pastillirasiaa osoittaa. Eelis ei tykkää siitä, jos joku ei mene hänen mielensä mukaan. Silloin kiukku iskee päälle.

Eelis liikkuu myös ketterästi kontaten ja tukea vasten kävellen. Eelis syö itse lusikalla lautaselta ja juo nokkamukista. Eelis nukkuu samalla tavalla, kuin veljensä, eli keskimäärin 1-3 kertaa yössä heräten. Eelis nukahtaa itsestään sänkyyn 20.30-21.00 välillä ja herää kuuden ja seitsemän välillä aamulla. Päiväunet hän nukkuu ulkona vaunuissa Aapon kanssa yhtä aikaa. Eeliksen jokeltelu on todella monipuolista ja äiti-sana tulee selvästi. Vuoden ikäinen Eelis on mahtava persoona, joka ei pelkää näyttää tunteitaan. Eeliksen mielestä äidin syli on maailman paras paikka ja hän osaa sen myös osoittaa nostamalla kädet ilmaan jo kaukaa äidin nähdessään.

On uskomatonta ajatella, että taloudessamme ei asu enää kahta vauvaa, vaan kaksi oman yksilöllisen persoonansa omaavaa taaperoa. Pojat osaavat jo kommunikoida ja osoittaa, mitä tahtovat sekä leikkivät jo ihanasti yhdessä! Edelleen jaksan ihmetellä joka päivä, miten kahta noin pientä voi rakastaa niin paljon!