Olen nyt ollut töissä morsiuspukuliikkeessä muutaman kuukauden. Tykkään työstä ihan älyttömän paljon! Kaikista kivointa on tietysti hääpukujen myyminen, mutta myös miesten pukujen myyminen ja vuokraaminen on kivaa! Itsevarmuuteni on kasvanut hurjasti, kun ei enää tarvitse joka asiaa kysyä tai varmistaa muilta työntekijöiltä. Työkaveritkin ovat mukavia ja kannustavia! Ajattelin listata muutaman ohjeen kaikille, joilla hääpuvun etsiminen on edessä!
1. Tule ajoissa! Pukuja on liikkeessämme vain yksi kappale jokaista. Koko on yleisimmin 10-12, mikä vastaa noin kokoja 36-40. Kaikkia pukuja voidaan kyllä ompelijalla muokata koon verran suuntaan tai toiseen, mutta parhaiten taataan puvun istuvuus tilaamalla oikea koko! Puvut tehdään käsin, joten tilaamisessa menee 4-6 kuukautta. Myös ompelijan töihin kannattaa varata aikaa, joten suosittelen tulemaan hääpukuostoksille mielellään jo lähemmäs vuotta ennen häitä. Totta kai jokaiselle saadaan puku, vaikka häihin olisi vain viikko aikaa. Silloin vain valikoima ei ole niin laaja, koska tilauspuvut voidaan unohtaa. Hääpuku myös määrittää paljon häiden luonnetta ja vaikuttaa muutenkin moneen asiaan häiden järjestelyssä. Kun puvun ostaa aikaisin, voi häitä alkaa rakentaa puvun ympärille. Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta jos valitset kaikista suurimman ja kimaltavimman tylliunelman, et todennäköisesti voi pitää pieniä ja boheemeja rantahäitä ja niin
edelleen.
2. Älä pihistele. Kaikesta muusta voi häissä säästää, paitsi omaan ulkonäköön liittyvistä asioista! Häät ovat päivä, jolloin on mahdollisuus näyttää niin kauniilta tai komealta, kuin se koskaan on mahdollista. Monet ajattelevat, että eivät viitsi laittaa pukuun paljon rahaa, koska sitä pidetään vain kerran. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Tuijotat hääkuvaa seinälläsi lopun elämää, joten puku on oikeastaan ylläsi joka päivä! Jää varmasti harmittamaan, jos olet tehnyt kompromissin puvun ostamisessa hinnan takia. Et myöskään todennäköisesti muista kymmenen vuoden päästä, miltä ruoka häissänne maistui, mutta muistat varmasti miltä näytit! Hääpukuun uppoava raha kirpaisee vain kerran, eikä muutaman vuoden päästä enää näy elämässäsi tai tililläsi.
3. Tule avoimin mielin ja luota myyjien ammattitaitoon! Sovittamalla eri tyylisiä pukuja saat parhaiten selville mallin ja tyylin, joka on täydellinen juuri sinulle! Puvut näyttävät täysin erilaisilta hengarissa, kuin päällä, joten jos myyjä ehdottaa jotain pukua, kannattaa kokeilla. Myyjät pystyvät kuvittelemaan puvut päälläsi jo etukäteen ja auttavat löytämään juuri sinulle parhaiten imartelevan puvun!
4. Uskalla sitoutua! Päätöksen tekeminen voi tuntua vaikealta ja sitoutuminen yhteen mekkoon voi jännittää. Jossakin vaiheessa etsiminen vain kannattaa lopettaa. Jos vertaat kaikkia sovittelemiasi pukuja johonkin tiettyyn pukuun, se on todennäköisesti se oikea. Myyjät auttavat päätöksen tekemisessä. Olethan pystynyt sitoutumaan myös yhteen ihmiseen, ei tarvitse kaikkia maailman ihmisiä käydä läpi löytääkseen oikean! Monet miettivät sitä, uskaltavatko ostaa puvun jo vuotta ennen häitä, jos siitä ei enää vuoden päästä tykkääkkään. Tämä on todella epätodennäköistä. Jos olet vuosi sitten rakastunut pukuun, rakastat sitä vielä hääpäivänäsikin!
Työssäni parasta on se, että saan olla niin onnellisten asioiden kanssa tekemisissä. Kukaan ei yleensä tule ostamaan hääpukua pakotettuna ja pahalla tuulella. Yleensä morsiamet ovat innoissaan ja jännittyneitä ainutlaatuisesta tilaisuudesta! On ihana kuulla asiakkaiden hääsuunnitelmista ja nähdä, miten samakin puku näyttää täysin erilaiselta erilaisen persoonan ja vartalon päällä! Saan ainakin vuoden vielä nauttia työstäni, ensivuonna katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
perjantai 24. heinäkuuta 2015
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Euroviisujen jälkipyykkiä
Ruotsi teki sen taas. Täysin ansaitusti minun mielestäni. Ruotsi on yleensä joka vuosi yksi suosikeistani ja menestyy viisuissa hyvin. Tänä vuonna Ruotsilla sattui olemaan kaikki kohdallaan: komea ja karismaattinen laulaja, tarttuva kappale ja viimeisen päälle hiottu ja mieleenpainuva lavashow. Ei ihme, että Eurooppa tykkäsi.
Mitähän sitä Suomen kohtalosta sanoisi loukkaamatta ketään..kaikki kunnia PKN:lle, mutta olihan se nyt täysin odotettavissa, ettei finaalipaikkaa irtoa tänä vuonna. Suomi jäi peräti koko semifinaalin viimeiseksi. Äänestystuloksella ei ole mitään tekemistä Euroopan suvaitsemattomuuden tai kehitysvammaisiin kohdistuvan rasismin kanssa. Kilpailukappale ei vain yksinkertaisesti ollut hyvä. On hienoa, että kaikilla musiikin genreillä on yhtäläinen mahdollisuus osallistua viisuihin, mutta jos edustamaan lähetetään punk-kappale, joka toistaa muutamaa nuottia, ei voi odottaa, että valtavirta tykkäisi siitä.
Vaikka Euroviisuissa korostuu myös sanoma, jonka jokainen maa haluaa edustuskappaleellaan välittää, maailmanrauhan toivominen sekä suvaitsevaisuus ja yhteenkuuluvuus, ovat euroviisut kuitenkin ensisijaisesti biisikilpailu. Kappaleen sävellys, tarttuvuus, esiintyjän laulutaito ja shown kokonaisuus ratkaisevat voittajan. Varmasti on ihmisiä, joiden mielestä PKN toi kaivattua vaihtelua perinteisiin pop- kappaleisiin ja oikeasti tykkäävät biisistä, mutta kuten sanottua, valtavirtaan se ei uppoa.
Aina myös kitistään siitä, kuinka naapurimaat äänestävät toisiaan ja Suomi ei sen takia menesty viisuissa. On totta, että osa maista antaa korkeita pisteitä naapurimailleen, mutta koskaan se ei ratkaise voittajaa. Onhan Suomi jopa kerran voittanut viisut. Naapurisopu ei myöskään selitä juuri esimerkiksi Ruotsin menestystä viisuissa vuodesta toiseen.
Plagiointisyytteitäkin viisuissa kuullaan joka vuosi. Musiikkia on tehty vuosisatojen ajan ja nuottejakin on vain rajallinen määrä. On oikeastaan jo täysi mahdottomuus, ettei kaikissa biiseissä olisi jotain samaa, kuin jossain toisessa sävellyksessä koko maailman musiikillisen historian ajalta. Ei siitä kannata repiä stressiä, jos kappaleet kuulostavat tutuilta jo ensikuulemalta.
Voisin vielä lopuksi avata tämän vuoden viisujen suosikkibiisejäni:
1. Ruotsi- Tarviiko tätä nyt enempää selittää? Loistavaa kuunneltavaa ja katseltavaa!
2. Norja- A monster like me on mielestäni yksinkertaisuudessaan kaunis balladi, joka paranee joka kuuntelukerralla.
3. Belgia- Rhythm inside on mielenkiintoinen biisi ja esiintyjä nuoresta iästään huolimatta taitava ja omaa myös uniikin lauluäänen.
5. Israel- Golden boy, joka näyttää pikemminkin 30-vuotiaalta, kuin 16-vuotiaalta. Jalan alle menevä biisi joka jää soimaan päähän!
6. Australia- Tonight again. Australian Bruno Mars, joka toi viisuihin menoa ja meininkiä. Jos biisi lähtisi soimaan baarissa, ryntäisin tanssilattialle.
Kokonaisuudessaan tämän vuoden viisut olivat tasoltaan keskivertoa paremmat. Finaalissa oli monta oikeasti hyvää biisiä! Kehotan kaikkia aina kuuntelemaan biisit etukäteen ennen viisuja sekä seuraamaan semifinaalit. Suurin osa biiseistä paranee, mitä useammin niitä kuuntelee.
Nyt on hieman tyhjä olo. Koko kevään kohokohta on ohi..ei enää UMK:ta tai Euroviisaita joka sunnuntai. Vuoden kun jaksaa taas odottaa, niin pääsee nauttimaan viisuhuumasta ja kiistelemään makuasioista. Musiikin voima yhdistää taas koko Euroopan, tuulikoneet huutavat ja ledivalot välkkyvät. Sitä ennen annetaan kuitenkin Månsin nauttia vuodestaan voittajana ja esittää Heroes-kappaletta kyllästymiseen asti erinäisissä tapahtumissa ympäri Eurooppaa!
Mitähän sitä Suomen kohtalosta sanoisi loukkaamatta ketään..kaikki kunnia PKN:lle, mutta olihan se nyt täysin odotettavissa, ettei finaalipaikkaa irtoa tänä vuonna. Suomi jäi peräti koko semifinaalin viimeiseksi. Äänestystuloksella ei ole mitään tekemistä Euroopan suvaitsemattomuuden tai kehitysvammaisiin kohdistuvan rasismin kanssa. Kilpailukappale ei vain yksinkertaisesti ollut hyvä. On hienoa, että kaikilla musiikin genreillä on yhtäläinen mahdollisuus osallistua viisuihin, mutta jos edustamaan lähetetään punk-kappale, joka toistaa muutamaa nuottia, ei voi odottaa, että valtavirta tykkäisi siitä.
Vaikka Euroviisuissa korostuu myös sanoma, jonka jokainen maa haluaa edustuskappaleellaan välittää, maailmanrauhan toivominen sekä suvaitsevaisuus ja yhteenkuuluvuus, ovat euroviisut kuitenkin ensisijaisesti biisikilpailu. Kappaleen sävellys, tarttuvuus, esiintyjän laulutaito ja shown kokonaisuus ratkaisevat voittajan. Varmasti on ihmisiä, joiden mielestä PKN toi kaivattua vaihtelua perinteisiin pop- kappaleisiin ja oikeasti tykkäävät biisistä, mutta kuten sanottua, valtavirtaan se ei uppoa.
Aina myös kitistään siitä, kuinka naapurimaat äänestävät toisiaan ja Suomi ei sen takia menesty viisuissa. On totta, että osa maista antaa korkeita pisteitä naapurimailleen, mutta koskaan se ei ratkaise voittajaa. Onhan Suomi jopa kerran voittanut viisut. Naapurisopu ei myöskään selitä juuri esimerkiksi Ruotsin menestystä viisuissa vuodesta toiseen.
Plagiointisyytteitäkin viisuissa kuullaan joka vuosi. Musiikkia on tehty vuosisatojen ajan ja nuottejakin on vain rajallinen määrä. On oikeastaan jo täysi mahdottomuus, ettei kaikissa biiseissä olisi jotain samaa, kuin jossain toisessa sävellyksessä koko maailman musiikillisen historian ajalta. Ei siitä kannata repiä stressiä, jos kappaleet kuulostavat tutuilta jo ensikuulemalta.
Voisin vielä lopuksi avata tämän vuoden viisujen suosikkibiisejäni:
1. Ruotsi- Tarviiko tätä nyt enempää selittää? Loistavaa kuunneltavaa ja katseltavaa!
2. Norja- A monster like me on mielestäni yksinkertaisuudessaan kaunis balladi, joka paranee joka kuuntelukerralla.
3. Belgia- Rhythm inside on mielenkiintoinen biisi ja esiintyjä nuoresta iästään huolimatta taitava ja omaa myös uniikin lauluäänen.
5. Israel- Golden boy, joka näyttää pikemminkin 30-vuotiaalta, kuin 16-vuotiaalta. Jalan alle menevä biisi joka jää soimaan päähän!
6. Australia- Tonight again. Australian Bruno Mars, joka toi viisuihin menoa ja meininkiä. Jos biisi lähtisi soimaan baarissa, ryntäisin tanssilattialle.
Kokonaisuudessaan tämän vuoden viisut olivat tasoltaan keskivertoa paremmat. Finaalissa oli monta oikeasti hyvää biisiä! Kehotan kaikkia aina kuuntelemaan biisit etukäteen ennen viisuja sekä seuraamaan semifinaalit. Suurin osa biiseistä paranee, mitä useammin niitä kuuntelee.
Nyt on hieman tyhjä olo. Koko kevään kohokohta on ohi..ei enää UMK:ta tai Euroviisaita joka sunnuntai. Vuoden kun jaksaa taas odottaa, niin pääsee nauttimaan viisuhuumasta ja kiistelemään makuasioista. Musiikin voima yhdistää taas koko Euroopan, tuulikoneet huutavat ja ledivalot välkkyvät. Sitä ennen annetaan kuitenkin Månsin nauttia vuodestaan voittajana ja esittää Heroes-kappaletta kyllästymiseen asti erinäisissä tapahtumissa ympäri Eurooppaa!
torstai 16. huhtikuuta 2015
Poikien 1v 9kk-kuulumisia ja vähän omiakin.
Onhan se jo taas aikakin päivitellä blogia, kun ei muutamaan kuukauteen ole tullut mitään kirjoitettua. Pojat täyttävät huomenna vuoden ja 9 kuukautta ja tänään kävimme neuvolassa tarkistamassa pituuskäyrän. Kuten itse ajattelinkin, seisaaltaan mitattuna mitta näytti kaksi senttiä vähemmän, kuin makuultaan mitattuna! Sen takia käyrä näytti viime neuvolassa menevän niin paljon alaspäin. Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, ettei 1,5-vuotias osaa vielä seistä niin ryhdikkäästi, että saataisiin luotettavia tuloksia. Nyt siis pojat mitattiin makuultaan ja Aapo oli 81,5cm pitkä ja Eelis 81,8cm. Painoakin oli molemmille tullut. Aapo painoi 11,4kg ja Eelis 11,6kg.
Kevät on mennyt aikailla sairastaessa. Ensin pojat sairastivat ensimmäisen mahatautinsa. Oli muuten juuri niin järkyttävää, kuin kuvitella saattaa. Pojat aloittivat oksentamisen klo 23 ja jatkoivat vartin tai puolen tunnin välein aamuviiteen. Seuraava päivä oli ihan kauhea, kun piti täysin ilman yöunia pestä 7 koneellista pyykkia samalla, kun pojat huusivat ja oksensivat ja ripuloivat. Mahatautia kesti vajaan viikon verran, jonka jälkeen iski suoraan kamala flunssavirus korkeine kuumeineen ja korvatulehduksineen. Flunssa iski myös minulle ja miehelleni ja sairastelua kesti yhteensä kuukauden päivät. Parannuttuaan pojat olivat kaksi viikkoa terveinä, kunnes uusi flunssa iski. Nyt onneksi molemmat ovat terveinä ja toivon sydämeni pohjasta, että tälle keväälle on sairastettu tarpeeksi.
Nyt operaationa on on unitutista vieroitus. Vieroitus aloitettiin vajaa viikko sitten ja nyt alkaa pikkuhiljaa jo illat helpottaa. Ensimmäiset neljä iltaa molemmat huusivat kurkku suorana tunnista kahteen ennen kuin nukahtivat silityksiin ja lauluihin. Eilen ei mennyt enää kuin vajaa tunti ja riitti, että istuin oven vieressä lukemassa lehteä. Eivätköhän pojat pikkuhiljaa taas opi nukahtamaan itsekseen, kun ovat täysin oppineet nukahtamaan ilman tuttia. Sinnikkäästi he kyllä pitävät rikkinäisiä tutteja sängyssä ja suussa, vaikkeivat niitä pystykään enää imemään.
Muuten ei poikien kuulumisissa ole ihmeitä tapahtunut sitten viime päivityksen. Pojat matkivat toisiaan ihan kaikessa, myös aivan typerissä asioissa. Esimerkiksi kun Aapo löi päänsä sängyn reunaan ja sai lohdutusta, Eeliskin alkoi lyödä itseään kädellä päähän, jotta saisi täysin saman huomion, kuin Aapo. Aaposta on myös tullut Elastisen fani. Hän haluaa joka päivä kuunnella lukuisia kertoja mieheni puhelimesta Elastisen "Eteen ja ylös"- kappaleen. Hän ilmoittaa sen alkamalla tanssia ja osoittaa mieheni taskua, jossa hän pitää puhelintaan.
Sitten hieman omista kuulumisistani. Olen tässä jo vähän aikaa stressannut työasioista. Rahat alkavat uhkaavasti loppua, mutta töihin paluu ei kiinnosta alkuunkaan. Niin paljon kuin rakastankin työtäni lastentarhanopettajana, ei tällä hetkellä motivoi tehdä töissä samaa hommaa kuin kotona. Tuntuu, että töissä minun täytyy päästä irtautumaan lapsiperheen arjesta, jotta jaksan vapaa-ajalla paremmin touhuta poikien kanssa ja kuunella kiukuttelua. Olen miettinyt, mitä muuta voisin tehdä työkseni?? Pidän todella paljon myyntityöstä ja koen olevani siinä hyvä. Rakastan myös muotia ja kauneutta. Onni suosikin minua, ja sain työpaikan osa-aikaisena työntekijänä Oululaisesta morsiuspukuliikkeestä! Työ ihanien hääpukujen keskellä on aivan unelmaa! Ja tosiaankin vastapainoa kakanhajuiselle arjelle lasten kanssa. :) Elämä siis hymyilee tällä hetkellä, kesä on tulossa, pojat ovat terveinä ja nukkuvatkin pääosin hyvin! Osa-aikaisen työn turvin voin mahdollisesti nauttia poikien kanssa kotona olemisesta vielä aiottua pitempäänkin! Ihanaa kesän odotusta kaikille!:)
Kevät on mennyt aikailla sairastaessa. Ensin pojat sairastivat ensimmäisen mahatautinsa. Oli muuten juuri niin järkyttävää, kuin kuvitella saattaa. Pojat aloittivat oksentamisen klo 23 ja jatkoivat vartin tai puolen tunnin välein aamuviiteen. Seuraava päivä oli ihan kauhea, kun piti täysin ilman yöunia pestä 7 koneellista pyykkia samalla, kun pojat huusivat ja oksensivat ja ripuloivat. Mahatautia kesti vajaan viikon verran, jonka jälkeen iski suoraan kamala flunssavirus korkeine kuumeineen ja korvatulehduksineen. Flunssa iski myös minulle ja miehelleni ja sairastelua kesti yhteensä kuukauden päivät. Parannuttuaan pojat olivat kaksi viikkoa terveinä, kunnes uusi flunssa iski. Nyt onneksi molemmat ovat terveinä ja toivon sydämeni pohjasta, että tälle keväälle on sairastettu tarpeeksi.
Nyt operaationa on on unitutista vieroitus. Vieroitus aloitettiin vajaa viikko sitten ja nyt alkaa pikkuhiljaa jo illat helpottaa. Ensimmäiset neljä iltaa molemmat huusivat kurkku suorana tunnista kahteen ennen kuin nukahtivat silityksiin ja lauluihin. Eilen ei mennyt enää kuin vajaa tunti ja riitti, että istuin oven vieressä lukemassa lehteä. Eivätköhän pojat pikkuhiljaa taas opi nukahtamaan itsekseen, kun ovat täysin oppineet nukahtamaan ilman tuttia. Sinnikkäästi he kyllä pitävät rikkinäisiä tutteja sängyssä ja suussa, vaikkeivat niitä pystykään enää imemään.
Muuten ei poikien kuulumisissa ole ihmeitä tapahtunut sitten viime päivityksen. Pojat matkivat toisiaan ihan kaikessa, myös aivan typerissä asioissa. Esimerkiksi kun Aapo löi päänsä sängyn reunaan ja sai lohdutusta, Eeliskin alkoi lyödä itseään kädellä päähän, jotta saisi täysin saman huomion, kuin Aapo. Aaposta on myös tullut Elastisen fani. Hän haluaa joka päivä kuunnella lukuisia kertoja mieheni puhelimesta Elastisen "Eteen ja ylös"- kappaleen. Hän ilmoittaa sen alkamalla tanssia ja osoittaa mieheni taskua, jossa hän pitää puhelintaan.
Sitten hieman omista kuulumisistani. Olen tässä jo vähän aikaa stressannut työasioista. Rahat alkavat uhkaavasti loppua, mutta töihin paluu ei kiinnosta alkuunkaan. Niin paljon kuin rakastankin työtäni lastentarhanopettajana, ei tällä hetkellä motivoi tehdä töissä samaa hommaa kuin kotona. Tuntuu, että töissä minun täytyy päästä irtautumaan lapsiperheen arjesta, jotta jaksan vapaa-ajalla paremmin touhuta poikien kanssa ja kuunella kiukuttelua. Olen miettinyt, mitä muuta voisin tehdä työkseni?? Pidän todella paljon myyntityöstä ja koen olevani siinä hyvä. Rakastan myös muotia ja kauneutta. Onni suosikin minua, ja sain työpaikan osa-aikaisena työntekijänä Oululaisesta morsiuspukuliikkeestä! Työ ihanien hääpukujen keskellä on aivan unelmaa! Ja tosiaankin vastapainoa kakanhajuiselle arjelle lasten kanssa. :) Elämä siis hymyilee tällä hetkellä, kesä on tulossa, pojat ovat terveinä ja nukkuvatkin pääosin hyvin! Osa-aikaisen työn turvin voin mahdollisesti nauttia poikien kanssa kotona olemisesta vielä aiottua pitempäänkin! Ihanaa kesän odotusta kaikille!:)
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Poikien 1,5v kuulumisia.
Kävimme tänään 1,5v neuvolassa. Aika oli vähän myöhässä, koska pojat täyttävät ensiviikolla jo vuoden ja 7 kuukautta. Joka tapauksessa kirjoitan nyt tuoreimmat kuulumiset. Aloitan tapani mukaan Aaposta.
Aapo on 76,8cm pitkä ja painaa 11,2 kiloa. Kolmen kuukauden päästä on uusi neuvola, koska pituus meni alakäyrillä. Uskon sen kylläkin johtuvan siitä, että pojat mitattiin ensimmäistä kertaa seisten eikä maakuullaan. Aapolla on 8 hammasta: neljä yläetuhammasta ja 4 alaetuhammasta. Aapo on motorisesti taitava ja reipas poika, joka osaa juosta ja kiipeillä menemään. Aapo osaa sanoa muutaman yksittäisen sanan sekä matkia koiraa, hevosta, käärmettä ja autoa. Aapo on kova jokeltelemaan ja Eeliksen kanssa heillä on ihan omat jutut. On uskomatonta katsella, miten pojat tuntuvat ymmärtävän toisiaan jokellellessaan. Aapo ymmärtää todella paljon ja hänestä onkin kova apu esimerkiksi tavaroiden paikoilleen viemisessä tai pyykkien laitossa.
Aapo on hyvä syömään eikä nirsoile millekkään. Äidin tekemä kinkkukiusaus tai lasagne ovat varmoja hittejä! Myös hedelmistä Aapo tykkää. Aapo syö itse lusikalla, mutta aamupuuron tai iltapuuron loput täytyy joskus auttaa syöttämällä.
Aapon lempipuuhaa on yleinen sähellys ja sohvalla ja sängyllä telmiminen (mielellään alasti). Aapo tykkää myös kovasti rakentaa dubloilla ja leikkiä lusikoilla ja kupeilla. Myös potkuauton kyydissä on kiva olla. Kaikki perässä vedettävät lelut ovat hauskoja, ja Aapo keksii vedettäviä leluja myös esimerkiksi kengistä tai pöytälampuista..mikä ei aina vanhemmista ole kauhean kivaa. Aapostakin on viime aikoina kehittynyt melkoinen lukutoukka! Aapo kiikuttaa monta kertaa päivässä kirjan minulle ja peruuttaa syliin sitä lukemaan. Aapo on luonteeltaan iloinen ja hänet saa todella helposti nauramaan kippurassa. Aapo nauttii myös aikuisten matkimisesta, mistä itse kyllä saa usein myös naurut aikaiseksi. :)
Aapolla oli vielä loppuvuodesta kummallinen vaihe, jolloin hän heräsi kuukausien ajan joka yö 3-4 välillä eikä pystynyt nukahtamaan kolmeen tuntiin. Uskon sen johtuvan painajaisista. Tämä on onneksi selkeästi vähentynyt viimeisen kuukauden aikana! Aapo heräilee yöllä 1-4 kertaa, mutta nukkuu entistä useammin myös täysiä öitä. Nykyään hän saattaa onneksi nukahtaa uudestaan jo puolessa tunnissa herättyään. Aapo nukahtaa itsestään yöunille 20.30-21välillä ja herää aamulla 07-07.45 välillä. Päiväunet Aapo nukkuu omassa sängyssään noin 13-14 (30) välillä.
Aapo on edelleen mitä suloisin pikku taapero, jonka valloittava nauru ja kuriton hiuspehko saavat kaikki hyvälle mielelle. Aapo on kova menemään, mutta muistaa aina käydä tasaisin väliajoin tankkaamassa läheisyyttä äidin sylistä. :)
Eelis on 77,5cm pitkä ja painaa 11,0 kiloa. Eeliksenkin mitat uusitaan kolmen kuukauden päästä, että saadaan tarkistettua pituuskäyrä. Eeliksellä on 4 yläetuhammasta ja 4 alaetuhammasta sekä yksi poskihammas. Kaksi poskihammasta on juuri puhkemassa ja puhkeavat luultavasti jo muutaman päivän aikana. Eeliskin osaa juosta ja kiipeillä, tosin hän ei ole motorisesti aivan yhtä taitava kuin Aapo. Eeliksen kognitiiviset taidot taas ovat Aapoa vahvemmat. Eelis osaa sanoa äiti, isi, Aapo, Eelis ja auto, sekä matkia hevosta, koiraa ja käärmettä. Eelis osaa myös sanoa ihan oikeasti r-kirjaimen! Hän ei osaa pärryyttää huulillaan, kuten Aapo, vaan muodostaa pärinän sanomalla ihan oikeasti rrrrrrr. Ystäväni, joka on puheterapeutti, ei tätä usko ja odotankin, että saisin videolle Eeliksen ärrän. :) Eeliskin jokeltaa menemään omalla kielellään ja keksii kyllä keinot kertoa osoittamalla ja vaativalla jokeltelullaan, mitä hän haluaa.
Eeliksen lempiruokaa on oikeastaan kaikki, mutta banaanistä hän tykkää ihan hirveästi. Eelis on todella hyvä syömään ja syö usein myös Aapon ruoan loput, jos Aapo ei ole kaikkea syönyt. Eelis osaa syödä itse lusikalla, tosin sotku on yleensä melkoinen.
Eeliksen lempipuuhaa on ehdottomasti tyhjien kuppien pinoaminen päällekkään ja sisäkkäin sekä dubloilla leikkiminen. Eelis on myös edelleen erittäin innokas kirjojen lukija ja jaksaa keskittyä todella pitkän aikaa istumaan sylissä ja lukemaan kirjaa. Eelis on myös todella kiinnostunut moottoriajoneuvoista ja ihmeissään osoittelee kaikki ulkona menevät rekat, aura-autot yms. Eelis muistaa myös lukuisia kertoja päivässä ilmoittaa, jos hänellä on traktorikuvioiset sukat jalassa. Eelis matkii Aapoa kaikessa ja tappeluja tuleekin usein aikaiseksi, kun sama lelu on ainoa kiinnostava asia.
Eeliskin on selkeästi parantanut nukkumistaan viimeisen kuukauden aikana. Eelis heräilee myös 1-4 kertaa yössä ja joskus rauhoittuu itsekseen, mutta joskus tarvii aikuisen rauhoittamaan. Eelis nukahtaa uudestaan joskus jopa puolessa tunnissa, mut valitettavasti Eeliksen kanssa täytyy edelleen joskus valvoa useita tunteja, koska väsymys menee hänellä niin helposti ohi. Eelis nukkuu myös täysiä öitä useammin kuin ennen, mutta vain harvoin samaan aikaan Aapon kanssa. Toivottavasti heillä pikkuhiljaa alkaisi kokonaiset yöt lisääntyä niin, että niitä osuisi enemmän myös yhtä aikaa. Eeliskin nukahtaa itsestään 20.30-21 välillä ja herää 06.30-07.30 välillä. Päiväunet hän nukkuu samaan aikaan Aapon kanssa.
Eelis on tomera pieni poika, joka osaa ilmaista tunteitaan selkeästi. Kun Eelis on pahalla päällä, sen kyllä kuulee ja huomaa, eikä häntä niin vain lepytetä. Eeliksellä on myös hyvä muisti ja senkin takia harmitukset yleensä kestävät pitkään. Yleisesti ottaen Eelis on kuitenkin ihana ja aurinkoinen poika, jonka suuria sinisiä silmiä tuntemattomatkin jaksavat ihmetellä ja kommentoida. :)
Tuntuu, että pojat ovat nyt juuri parhaassa iässä. He ovat niin mahdottoman suloisia pienia vaahtosammuttimia, mutta samalla jo niin isoja ja omatoimisia. Uhmaikäkään ei vielä ole iskenyt päälle ja arjesta selvitään pienillä kiukkukohtauksilla. Pojista on entistä enemmän seuraa toisilleen, mikä helpottaa kovasti minun elämääni. Heillä on aivan ihania yhteisiä leikkejä ja on niin hellyyttävää katsoa, kun he nauravat jollekkin yhdessä keksitylle jutulle tai halaavat ja silittävät toisiaan. Veljesrakkauden näkee heistä jo selvästi. <3
Aapo on 76,8cm pitkä ja painaa 11,2 kiloa. Kolmen kuukauden päästä on uusi neuvola, koska pituus meni alakäyrillä. Uskon sen kylläkin johtuvan siitä, että pojat mitattiin ensimmäistä kertaa seisten eikä maakuullaan. Aapolla on 8 hammasta: neljä yläetuhammasta ja 4 alaetuhammasta. Aapo on motorisesti taitava ja reipas poika, joka osaa juosta ja kiipeillä menemään. Aapo osaa sanoa muutaman yksittäisen sanan sekä matkia koiraa, hevosta, käärmettä ja autoa. Aapo on kova jokeltelemaan ja Eeliksen kanssa heillä on ihan omat jutut. On uskomatonta katsella, miten pojat tuntuvat ymmärtävän toisiaan jokellellessaan. Aapo ymmärtää todella paljon ja hänestä onkin kova apu esimerkiksi tavaroiden paikoilleen viemisessä tai pyykkien laitossa.
Aapo on hyvä syömään eikä nirsoile millekkään. Äidin tekemä kinkkukiusaus tai lasagne ovat varmoja hittejä! Myös hedelmistä Aapo tykkää. Aapo syö itse lusikalla, mutta aamupuuron tai iltapuuron loput täytyy joskus auttaa syöttämällä.
Aapon lempipuuhaa on yleinen sähellys ja sohvalla ja sängyllä telmiminen (mielellään alasti). Aapo tykkää myös kovasti rakentaa dubloilla ja leikkiä lusikoilla ja kupeilla. Myös potkuauton kyydissä on kiva olla. Kaikki perässä vedettävät lelut ovat hauskoja, ja Aapo keksii vedettäviä leluja myös esimerkiksi kengistä tai pöytälampuista..mikä ei aina vanhemmista ole kauhean kivaa. Aapostakin on viime aikoina kehittynyt melkoinen lukutoukka! Aapo kiikuttaa monta kertaa päivässä kirjan minulle ja peruuttaa syliin sitä lukemaan. Aapo on luonteeltaan iloinen ja hänet saa todella helposti nauramaan kippurassa. Aapo nauttii myös aikuisten matkimisesta, mistä itse kyllä saa usein myös naurut aikaiseksi. :)
Aapolla oli vielä loppuvuodesta kummallinen vaihe, jolloin hän heräsi kuukausien ajan joka yö 3-4 välillä eikä pystynyt nukahtamaan kolmeen tuntiin. Uskon sen johtuvan painajaisista. Tämä on onneksi selkeästi vähentynyt viimeisen kuukauden aikana! Aapo heräilee yöllä 1-4 kertaa, mutta nukkuu entistä useammin myös täysiä öitä. Nykyään hän saattaa onneksi nukahtaa uudestaan jo puolessa tunnissa herättyään. Aapo nukahtaa itsestään yöunille 20.30-21välillä ja herää aamulla 07-07.45 välillä. Päiväunet Aapo nukkuu omassa sängyssään noin 13-14 (30) välillä.
Aapo on edelleen mitä suloisin pikku taapero, jonka valloittava nauru ja kuriton hiuspehko saavat kaikki hyvälle mielelle. Aapo on kova menemään, mutta muistaa aina käydä tasaisin väliajoin tankkaamassa läheisyyttä äidin sylistä. :)
Eelis on 77,5cm pitkä ja painaa 11,0 kiloa. Eeliksenkin mitat uusitaan kolmen kuukauden päästä, että saadaan tarkistettua pituuskäyrä. Eeliksellä on 4 yläetuhammasta ja 4 alaetuhammasta sekä yksi poskihammas. Kaksi poskihammasta on juuri puhkemassa ja puhkeavat luultavasti jo muutaman päivän aikana. Eeliskin osaa juosta ja kiipeillä, tosin hän ei ole motorisesti aivan yhtä taitava kuin Aapo. Eeliksen kognitiiviset taidot taas ovat Aapoa vahvemmat. Eelis osaa sanoa äiti, isi, Aapo, Eelis ja auto, sekä matkia hevosta, koiraa ja käärmettä. Eelis osaa myös sanoa ihan oikeasti r-kirjaimen! Hän ei osaa pärryyttää huulillaan, kuten Aapo, vaan muodostaa pärinän sanomalla ihan oikeasti rrrrrrr. Ystäväni, joka on puheterapeutti, ei tätä usko ja odotankin, että saisin videolle Eeliksen ärrän. :) Eeliskin jokeltaa menemään omalla kielellään ja keksii kyllä keinot kertoa osoittamalla ja vaativalla jokeltelullaan, mitä hän haluaa.
Eeliksen lempiruokaa on oikeastaan kaikki, mutta banaanistä hän tykkää ihan hirveästi. Eelis on todella hyvä syömään ja syö usein myös Aapon ruoan loput, jos Aapo ei ole kaikkea syönyt. Eelis osaa syödä itse lusikalla, tosin sotku on yleensä melkoinen.
Eeliksen lempipuuhaa on ehdottomasti tyhjien kuppien pinoaminen päällekkään ja sisäkkäin sekä dubloilla leikkiminen. Eelis on myös edelleen erittäin innokas kirjojen lukija ja jaksaa keskittyä todella pitkän aikaa istumaan sylissä ja lukemaan kirjaa. Eelis on myös todella kiinnostunut moottoriajoneuvoista ja ihmeissään osoittelee kaikki ulkona menevät rekat, aura-autot yms. Eelis muistaa myös lukuisia kertoja päivässä ilmoittaa, jos hänellä on traktorikuvioiset sukat jalassa. Eelis matkii Aapoa kaikessa ja tappeluja tuleekin usein aikaiseksi, kun sama lelu on ainoa kiinnostava asia.
Eeliskin on selkeästi parantanut nukkumistaan viimeisen kuukauden aikana. Eelis heräilee myös 1-4 kertaa yössä ja joskus rauhoittuu itsekseen, mutta joskus tarvii aikuisen rauhoittamaan. Eelis nukahtaa uudestaan joskus jopa puolessa tunnissa, mut valitettavasti Eeliksen kanssa täytyy edelleen joskus valvoa useita tunteja, koska väsymys menee hänellä niin helposti ohi. Eelis nukkuu myös täysiä öitä useammin kuin ennen, mutta vain harvoin samaan aikaan Aapon kanssa. Toivottavasti heillä pikkuhiljaa alkaisi kokonaiset yöt lisääntyä niin, että niitä osuisi enemmän myös yhtä aikaa. Eeliskin nukahtaa itsestään 20.30-21 välillä ja herää 06.30-07.30 välillä. Päiväunet hän nukkuu samaan aikaan Aapon kanssa.
Eelis on tomera pieni poika, joka osaa ilmaista tunteitaan selkeästi. Kun Eelis on pahalla päällä, sen kyllä kuulee ja huomaa, eikä häntä niin vain lepytetä. Eeliksellä on myös hyvä muisti ja senkin takia harmitukset yleensä kestävät pitkään. Yleisesti ottaen Eelis on kuitenkin ihana ja aurinkoinen poika, jonka suuria sinisiä silmiä tuntemattomatkin jaksavat ihmetellä ja kommentoida. :)
Tuntuu, että pojat ovat nyt juuri parhaassa iässä. He ovat niin mahdottoman suloisia pienia vaahtosammuttimia, mutta samalla jo niin isoja ja omatoimisia. Uhmaikäkään ei vielä ole iskenyt päälle ja arjesta selvitään pienillä kiukkukohtauksilla. Pojista on entistä enemmän seuraa toisilleen, mikä helpottaa kovasti minun elämääni. Heillä on aivan ihania yhteisiä leikkejä ja on niin hellyyttävää katsoa, kun he nauravat jollekkin yhdessä keksitylle jutulle tai halaavat ja silittävät toisiaan. Veljesrakkauden näkee heistä jo selvästi. <3
tiistai 23. joulukuuta 2014
Joulu on taas!
Olen aina ollut jouluihminen. Rakastan jouluun liittyvää tunnelmaa, musiikkia, koristeita, ruokaa ja herkkuja. Alan valmistautua jouluun hyvissä ajoin. Ennen lapsia minulla oli tapana katsoa mieheni kanssa joulukuussa jouluisia elokuvia glögiä nautiskellen ja kutoa sukulaisille ja ystäville lahjaksi sukkia. Nyt elokuvia ei enää kerkeä katsoa, kutomisesta puhumattakaan, mutta onneksi joululauluja voi kuunnella ja laulaa lastenhoidon lomassa! Kaikkien aikojen paras jouluelokuva on ehdottomasti Joulutarina. Katson sen joka vuosi ja itken aina samoissa kohdissa, vaikka osaan suurinpiirtein jo repliikit ulkoa. Rakastan joulua varmasti myös siksi, että se on itselleni nimenomaan perhejuhla. Lapsuuteni joulut ovat aina olleet raittiita ja koko perhe on onnellisesti ollut koolla viettämässä aattoa.
Perinteet ovat minulle tärkeitä ja lapsena ja nuorena minulle oli tärkeää, että jouluaatot vietetään aina samalla kaavalla! Heräsin aamulla aikaisin katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa (kyllä, teen sen edelleen). Sitten käytiin joulusaunassa ja katsottiin Lumiukko-animaatio. Sitten syötiin lounaaksi riisipuuro. Kun asuin kotona, kävimme aina joulukirkossa. En ole koskaan välittänyt kirkossa käymisestä, mutta joulukirkkoon aina lähdin mielelläni. Saihan siellä laulaa virsinä joululauluja! Joulukirkon jälkeen nautittiin tietenkin jouluateria sekä avattiin lahjat. Kun minä ja veljeni olivat vanhempia, aloimme aina pelata perheellä aattoiltana Trivial Pursuitia. Se perinne jatkuu edelleen, nykyään mukana ovat tietenkin myös puolisot.
Emme ole veljieni kanssa koskaan saaneet kalliita joululahjoja, joten lahjat eivät ole se tärkein asia joulussa. Nautin suuresti lahjojen antamisesta ja pyrin antamaan lahjoja, joista näkee, että olen ajatellut lahjan saajaa. Lapsuuteni paras joululahja oli ehdottomasti pehmokissa, joka osasi kehrätä, kun sitä harjasi ja kun ruoka-astiaa piti sen suun edessä, kuului syömisen ääni. Fanitin ala-asteella suuresti poikabändi Hansonia, joten nimesin kissan Hanson-kissaksi. Kissa oli lempileluni monen vuoden ajan. Lapsuuteni jouluista mieleen on jäänyt myös The Joulukalenteri, jota perheellä katsoimme. Odotimme veljieni kanssa innolla ohjelmaa joka päivä!
Rakkaudestani joululauluihin kertoo myös se, että minulla on jo monta vuotta ollut haave, että tekisin joskus oman joululevyn. Kaksi vuotta sitten toteutin tämän haaveen. Soitin ystävälleni, että voisiko hän tulla levylle säestämään pianolla. Sitten soitin paikalliseen levytysstudioon ja sovin ajan levyn äänittämiselle. Treenasimme pari kertaa ystäväni kanssa kappaleet läpi ja kävimme viettämässä yhden elämäni hauskimmista päivistä studiossa. Studioaika on niin kallista, että kaikki kappaleet piti laittaa kerralla purkkiin. Isommalla rahalla ja enemmän ajan kanssa levystä olisi tietenkin tullut parempi, mutta olin lopputulokseen ihan tyytyväinen. En edelleenkään pysty kuuntelemaan levyä irvistelemättä, koska oma ääneni kuulostaa tietysti niin kummalliselta omaan korvaan, mutta on levy silti hauska muisto jälkipolville! Ja saivatpa sukulaiset hieman erilaisen joululahjan sinä vuonna.:)
Joulu saa tietenkin erilaisen merkityksen lasten myötä. Ensi vuonna meilläkin jo varmasti odotetaan joulupukkia innolla ja pojat ymmärtävät enemmän joulun päälle. Myös lahjavuori kuusen alla kasvaa kummasti...
Vaikka remontti ei olekaan vielä valmis, ajattelin laittaa muutaman kuvan kodistamme näin joulun kunniaksi. Hauskaa joulua kaikille!!!
Perinteet ovat minulle tärkeitä ja lapsena ja nuorena minulle oli tärkeää, että jouluaatot vietetään aina samalla kaavalla! Heräsin aamulla aikaisin katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa (kyllä, teen sen edelleen). Sitten käytiin joulusaunassa ja katsottiin Lumiukko-animaatio. Sitten syötiin lounaaksi riisipuuro. Kun asuin kotona, kävimme aina joulukirkossa. En ole koskaan välittänyt kirkossa käymisestä, mutta joulukirkkoon aina lähdin mielelläni. Saihan siellä laulaa virsinä joululauluja! Joulukirkon jälkeen nautittiin tietenkin jouluateria sekä avattiin lahjat. Kun minä ja veljeni olivat vanhempia, aloimme aina pelata perheellä aattoiltana Trivial Pursuitia. Se perinne jatkuu edelleen, nykyään mukana ovat tietenkin myös puolisot.
Emme ole veljieni kanssa koskaan saaneet kalliita joululahjoja, joten lahjat eivät ole se tärkein asia joulussa. Nautin suuresti lahjojen antamisesta ja pyrin antamaan lahjoja, joista näkee, että olen ajatellut lahjan saajaa. Lapsuuteni paras joululahja oli ehdottomasti pehmokissa, joka osasi kehrätä, kun sitä harjasi ja kun ruoka-astiaa piti sen suun edessä, kuului syömisen ääni. Fanitin ala-asteella suuresti poikabändi Hansonia, joten nimesin kissan Hanson-kissaksi. Kissa oli lempileluni monen vuoden ajan. Lapsuuteni jouluista mieleen on jäänyt myös The Joulukalenteri, jota perheellä katsoimme. Odotimme veljieni kanssa innolla ohjelmaa joka päivä!
Rakkaudestani joululauluihin kertoo myös se, että minulla on jo monta vuotta ollut haave, että tekisin joskus oman joululevyn. Kaksi vuotta sitten toteutin tämän haaveen. Soitin ystävälleni, että voisiko hän tulla levylle säestämään pianolla. Sitten soitin paikalliseen levytysstudioon ja sovin ajan levyn äänittämiselle. Treenasimme pari kertaa ystäväni kanssa kappaleet läpi ja kävimme viettämässä yhden elämäni hauskimmista päivistä studiossa. Studioaika on niin kallista, että kaikki kappaleet piti laittaa kerralla purkkiin. Isommalla rahalla ja enemmän ajan kanssa levystä olisi tietenkin tullut parempi, mutta olin lopputulokseen ihan tyytyväinen. En edelleenkään pysty kuuntelemaan levyä irvistelemättä, koska oma ääneni kuulostaa tietysti niin kummalliselta omaan korvaan, mutta on levy silti hauska muisto jälkipolville! Ja saivatpa sukulaiset hieman erilaisen joululahjan sinä vuonna.:)
Joulu saa tietenkin erilaisen merkityksen lasten myötä. Ensi vuonna meilläkin jo varmasti odotetaan joulupukkia innolla ja pojat ymmärtävät enemmän joulun päälle. Myös lahjavuori kuusen alla kasvaa kummasti...
Vaikka remontti ei olekaan vielä valmis, ajattelin laittaa muutaman kuvan kodistamme näin joulun kunniaksi. Hauskaa joulua kaikille!!!
perjantai 19. joulukuuta 2014
Jouluinen karpalokakku
Vietimme eilen Aapon nimipäivää ja halusin leipoa sen kunniaksi kakun. Joulun aikaan syödään paljon raskasta ruokaa ja suklaata, joten halusin tehdä kakun, joka on raikkaan kirpeä, mutta maistuu silti jouluiselta. Jos käytät pakastekarpaloita, sulata ne yön yli jääkaapissa ensin, niin saat karpaloista lähtevän nesteen talteen ja voit käyttää sen kiilteeseen tuomaan väriä. Karpaloiden päälle kannattaa myös ripotella sokeria, jotta kakusta ei tule liian hapan. Kakku on helppo ja supernopea tehdä, valmistin sen alle puolessa tunnissa samalla, kun pojat mutustivat riisikakkuja välipalaksi. Täytteeseen voi myös halutessaan sulattaa valkosuklaata tuomaan lisää makeutta ja makua. Reseptistä tuli tällainen:
400g pipareita
0,5dl juoksevaa rasvaa
5dl vaahtoutuvaa kermaa
250g rahkaa
1pss vanilijavanukasjauhetta
1,5dl sokeria
400g karpaloita
sokeria
Kiille:
2dl vettä
1 dl hyytelösokeria
Murskaa piparit, sekoita rasvan kanssa ja painele seos irtopohjavuoan pohjalle. Rasvaa ja pipareita voit lisätä, jos haluat pohjasta paksumman. Vaahdota kerma, lisää joukkoon rahka ja vanilijavanukasjauhe. Vatkaa tasaiseksi. Lisää täytteeseen sokeria maun mukaan. Karpalot ovat kirpeitä, joten kannattaa tehdä täytteestä aika makea. Levitä karpalot kakun päälle, ripottele päälle sokeria ja valmista kiille hyytelösokeripurkissa olevan ohjeen mukaisesti! Levitä kiille karpaloiden päälle. Anna tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Vanilijavanukasjauhe jähmettää täytteen, joten sen ei tarvitse hyytyä. Kakku on syömäkelpoista, kunhan kiille on jähmettynyt. Tarjoa ehdottomasti kinuskikastikkeen kera!!!
400g pipareita
0,5dl juoksevaa rasvaa
5dl vaahtoutuvaa kermaa
250g rahkaa
1pss vanilijavanukasjauhetta
1,5dl sokeria
400g karpaloita
sokeria
Kiille:
2dl vettä
1 dl hyytelösokeria
Murskaa piparit, sekoita rasvan kanssa ja painele seos irtopohjavuoan pohjalle. Rasvaa ja pipareita voit lisätä, jos haluat pohjasta paksumman. Vaahdota kerma, lisää joukkoon rahka ja vanilijavanukasjauhe. Vatkaa tasaiseksi. Lisää täytteeseen sokeria maun mukaan. Karpalot ovat kirpeitä, joten kannattaa tehdä täytteestä aika makea. Levitä karpalot kakun päälle, ripottele päälle sokeria ja valmista kiille hyytelösokeripurkissa olevan ohjeen mukaisesti! Levitä kiille karpaloiden päälle. Anna tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Vanilijavanukasjauhe jähmettää täytteen, joten sen ei tarvitse hyytyä. Kakku on syömäkelpoista, kunhan kiille on jähmettynyt. Tarjoa ehdottomasti kinuskikastikkeen kera!!!
torstai 4. joulukuuta 2014
Hukuta mut unihiekkaan...
Viime yönä nukuin klo 22-00. Siinäpä se. Tästä inspiroituneena ajattelin jälleen kirjoittaa univelasta, silläkin uhalla, että toistan itseani. Pojat eivät tervettä päivää pahemmin ole nähneet tänä syksynä. Edellisessä postauksessa luettelinkin jo, mitä ihanuuksia tälle syksylle on koettu. No lista jatkuu taas järkyttävällä kurkunpääntulehdustaudilla, selittämättömillä yöllisillä kivuilla ja kauhukohtauksilla sekä flunssalla, joka seurasi heti edellisen perään.
Mistä sitten tietää, että olet valvonut vuoden ja neljä kuukautta?? No minäpä kerron:
- Lähimuistisi on lähestulkoon kadonnut, etkä pysty muistamaan asioita parin päivän takaa pidemmälle. Et enää muista, minkä takia lapset valvoivat muutama yö sitten, muistat vain, että he valvoivat.
- Alat olla järkyttävän kateellinen kavereillesi, joilla on vain yksi lapsi. Varsinkin, jos lapsi on vielä hyvä nukkumaan.
- Ahmit suklaata ihan vain saadaksesi energiaa ja piristyäksesi, et edes maun takia.
- Et enää ajattele, että "kyllä tämä kohta helpottaa", vaan hyväksyt sen tosiasian, ettei helpota. Pessimisti ei pety.
- Alat jo googlettaa valmiiksi lastentauteja, jotka voisivat vielä iskeä lapsillesi ja varautua siihen, mikä tauti tai vaihe heitä valvottaa seuraavaksi, kun edellisestä on päästy.
- Teet illalla olosi jo valmiiksi mahdollisimman epämukavaksi, jotta et kerkeäisi nukahtaa, ennen kuin valvominen alkaa. On kurjempaa aloittaa valvominen, jos olet jo saanut muistutuksen siitä, miten ihanaa lämpimän peiton alla nukkuminen on.
- Jokainen vähänkään parempi yö tuntuu joululta ja synttäreiltä yhtä aikaa ja hehkutat sitä kaikille kaupan kassalta bussin kanssamatkustajille.
- Yhden hyvin nukutun yön jälkeen näet ja kuulet kaiken kirkkaammin ja jaksaisit tehdä ihan mitä tahansa.
- Kun joku kysyy, mitä kuuluu, aloitat automaattisesti kertomalla, montako tuntia lapset ovat taas viime yönä valvottaneet. Et muista kertoa, miten he ovat kasvaneet ja oppineet uusia asioita.
- Pelkäät oikeasti, että elimistösi pettää jossakin vaiheessa ja saat sydänkohtauksen alle 30-vuotiaana.
- Olosi on koko ajan niin kuin olisit krapulassa, vaikka et ole juonut alkoholia pariin vuoteen.
- Keksit jo valmiiksi itsellesi ajatuksellista viihdykettä öiden varalle, kun nukutat pimeässä huutavaa lasta. Näitä ovat esimerkiksi laulujen laulaminen päässäsi tai esimerkiksi seuraavan blogitekstin päässä kirjoittaminen valmiiksi.
Olemme viime aikoina saaneet lukea otsikoista järkyttäviä asioita äideistä, jotka ovat vahingoittaneet lapsiaan. Kohtuuton määrä univelkaa ja stressiä voi aiheuttaa täysin terveelle ihmiselle vakavan masennuksen, joka voi johtaa psykoosiin tai muihin vakaviin mielenterveyden häiriöihin. Olen itsekin sanonut useasti, että ilman tukiverkostoamme olisin jo suljetulla osastolla, Enkä edes vitsaile. Avun merkitystä ei voi väheksyä yhtään! Jaksamista ja voimia kaikille pienten lasten äideille, muistakaamme auttaa toinen toisiamme, ehkä valvominen tosiaan vielä joskus loppuu!
Mistä sitten tietää, että olet valvonut vuoden ja neljä kuukautta?? No minäpä kerron:
- Lähimuistisi on lähestulkoon kadonnut, etkä pysty muistamaan asioita parin päivän takaa pidemmälle. Et enää muista, minkä takia lapset valvoivat muutama yö sitten, muistat vain, että he valvoivat.
- Alat olla järkyttävän kateellinen kavereillesi, joilla on vain yksi lapsi. Varsinkin, jos lapsi on vielä hyvä nukkumaan.
- Ahmit suklaata ihan vain saadaksesi energiaa ja piristyäksesi, et edes maun takia.
- Et enää ajattele, että "kyllä tämä kohta helpottaa", vaan hyväksyt sen tosiasian, ettei helpota. Pessimisti ei pety.
- Alat jo googlettaa valmiiksi lastentauteja, jotka voisivat vielä iskeä lapsillesi ja varautua siihen, mikä tauti tai vaihe heitä valvottaa seuraavaksi, kun edellisestä on päästy.
- Teet illalla olosi jo valmiiksi mahdollisimman epämukavaksi, jotta et kerkeäisi nukahtaa, ennen kuin valvominen alkaa. On kurjempaa aloittaa valvominen, jos olet jo saanut muistutuksen siitä, miten ihanaa lämpimän peiton alla nukkuminen on.
- Jokainen vähänkään parempi yö tuntuu joululta ja synttäreiltä yhtä aikaa ja hehkutat sitä kaikille kaupan kassalta bussin kanssamatkustajille.
- Yhden hyvin nukutun yön jälkeen näet ja kuulet kaiken kirkkaammin ja jaksaisit tehdä ihan mitä tahansa.
- Kun joku kysyy, mitä kuuluu, aloitat automaattisesti kertomalla, montako tuntia lapset ovat taas viime yönä valvottaneet. Et muista kertoa, miten he ovat kasvaneet ja oppineet uusia asioita.
- Pelkäät oikeasti, että elimistösi pettää jossakin vaiheessa ja saat sydänkohtauksen alle 30-vuotiaana.
- Olosi on koko ajan niin kuin olisit krapulassa, vaikka et ole juonut alkoholia pariin vuoteen.
- Keksit jo valmiiksi itsellesi ajatuksellista viihdykettä öiden varalle, kun nukutat pimeässä huutavaa lasta. Näitä ovat esimerkiksi laulujen laulaminen päässäsi tai esimerkiksi seuraavan blogitekstin päässä kirjoittaminen valmiiksi.
Olemme viime aikoina saaneet lukea otsikoista järkyttäviä asioita äideistä, jotka ovat vahingoittaneet lapsiaan. Kohtuuton määrä univelkaa ja stressiä voi aiheuttaa täysin terveelle ihmiselle vakavan masennuksen, joka voi johtaa psykoosiin tai muihin vakaviin mielenterveyden häiriöihin. Olen itsekin sanonut useasti, että ilman tukiverkostoamme olisin jo suljetulla osastolla, Enkä edes vitsaile. Avun merkitystä ei voi väheksyä yhtään! Jaksamista ja voimia kaikille pienten lasten äideille, muistakaamme auttaa toinen toisiamme, ehkä valvominen tosiaan vielä joskus loppuu!
Tilaa:
Kommentit (Atom)