Kaikki, jotka eilen katsoivat UMK:ta, ovat varmasti ihan yhtä yllättyneitä kuin minäkin. Kappale, joka on täysin unohdettava ja mitäänsanomaton, edustaa Suomea toukokuussa viisuissa. Miten nyt näin pääsi käymään useamman erittäin laadukkaan viisuvuoden jälkeen?
Kun tämän vuoden UMK- biisit julkaistiin, olin erittäin pettynyt. Ei yhtään kappaletta, joka olisi ollut mieleeni tai edes erottunut joukosta selkeästi viisuaineksensa vuoksi. Totta kai tiesin, että uutta Käärijää on turha odottaa seuraavaan 20 vuoteen, mutta koska UMK:n taso on ollut viimeiset vuodet erittäin hyvä, odotin tämän vuoden kattaukselta selkeästi enemmän.
En voi sietää autotunen selkeää käyttöä biiseissä ja tuntui heti, että tänä vuonna ei päätetty ottaa kisaan yhtään oikeasti taitavaa laulajaa! Minulle Euroviisut on paitsi biisikilpailu, niin odotan jokaisen maan edustajalta erittäin hyvää laulutaitoa. Poikkeuksia toki löytyy silloin, kun itse kappale kantaa niin hyvin, ettei laulutaidolla ole merkitystä. Tässä esimerkkinä juuri Käärijän Cha Cha Cha. Kappale vangitsee alkurytmistä lähtien eikä vaadi laulutaidollisesti paljon. Tämän vuoden UMK: n yksikään kappale ei itsestään tehnyt minkäänlaista vaikutusta.
Olin ajatellut, että Sara Siipola todennäköisesti pääsee edustamaan Suomea, koska biisissä on erittäin samaistuttavat lyriikat ja helppo melodia, jota hyräillä mukana vaikka ei suomea osaisikaan. Biisillä ei kuitenkaan finaaliin asti päästäisi, koska kaikki muut maat osaavat tehdä tämän tyylisen biisin, mutta vain astetta paremmin. Myös laulullisesti kappale jää viisutasoon nähden vajaaksi. Mutta huonoista vaihtoehdoista tämä nyt olisi ehkä se vähiten huonoin.
Sitten viimeisenä lavalle pääsi Windows95man, jolle minulla ei ollut mitään odotuksia, koska kappale on niin unohdettava. Katsoin kuitenkin suu auki koko esityksen, olin erittäin viihdyttynyt ja samantien sitä mieltä, että se on ainoa oikea ratkaisu lähettää viisuedustajaksi.
Koska tänä vuonna millään biisillä ei olisi pärjätty, on parasta vain lähteä antamaan Euroopalle noin mahtava viihdepläjäys ja pitää hauskaa, yhtään edes yrittämättä päästä finaaliin tai saada pisteitä, varsinkaan tuomariääniltä. Ja Windows95manin esitys oli rehellisesti ainoa, joka herätti minussa tunteita eilen. Myötähäpeän, viihdytyksen ja epäuskon sekamelska oli tunneskaalana hyvin mielenkiintoinen ja uskon, että Eurooppa tuntee toukokuussa samoin. Suomen edustaja on jo nyt herättänyt paljon mielenkiintoa ja tunteita puolesta ja vastaan somessa ja minusta tämä on hyvä asia verrattuna siihen, että kukaan muu tämän vuoden kisaajista ei varmasti olisi herättänyt pahemmin tunteita ja olisi samantien jäänyt muiden maiden jalkoihin.
Ehkä tätä voidaan katsoa myös eräänlaisena henkisenä keskisormen näyttämisenä koko tuomariraatien painoarvolle viimevuotisen katkeran tappion jälkeen. Ja mistä sitä tietää, vaikka Euroopan kaikki Käärijää viime vuonna kannustaneet äänestäisivät ihan piruillakseen suomea tänä vuonna juurikin protestina noita tuomariraateja vastaan. Joka tapauksessa tänä vuonna ei lähdetä hakemaan voittoa vaan viihdyttämään ja ensi vuonna taas toivon, että palataan samaan vahvaan laatuun, mitä UMK on tarjonnut viimeiset vuodet.
