Viisuhuumaa!

 En tiedä edes miten aloittaisin tämän postauksen. Olo on vieläkin epätodellinen ja yhtä aikaa maailman onnellisin eilisillasta sekä surullinen siitä, että viisut ovat ohi. Kahden vuoden viisupatoutuma pääsi eilen vihdoin purkautumaan ja finaali oli kyllä kaiken odotuksen arvoinen. 

Olen niin onnellinen siitä, että viisut päätettiin tänä vuonna järjestää, tavalla tai toisella! Tämä viikko on luonut toivoa, valoa ja iloa koko Euroopan kansalle pandemian keskellä, ja sen vaikutus omalle mielenterveydellenikin on ollut kiistaton. Aivan liikutun ajatellessani, miten valtava voima musiikilla on, ja miten tällainen tapahtuma yhdistää koko Euroopan pitämään hauskaa juuri nyt, kun sitä eniten kaipaamme. 

Entistä paremmaksi tämän vuoden viisut teki tietenkin Suomen oma Blind Channel, jonka matkaa viisuissa on saanut jännityksellä ja innolla seurata. Kerrankin Suomi lähetti viisuihin oman maansa näköistä musiikkia, ja vielä laadukasta sellaista. 

Torstain semifinaali oli sellainen, jota en hetkeen unohda. Heti oman esityksensä jälkeen Suomi pomppasi vedonlyöntitilastoissa ylöspäin ja jo yleisön reaktio näytti sen, että Dark side uppoaa valtaväestöön! Kun finalisteja julkistettiin, tuntui, että sydän pomppaa rinnasta ulos jännityksestä. Kun viimeinen paikka oli jäljellä ja yleisö alkoi huutaa "Finland, Finland", tuntui aivan pakahduttavan ylpeältä oman maan puolesta. Finaaliin pääseminen oli jo voitto itsessään, mutta olin aivan varma, että tämä vuonna pärjäämme myös finaalissa. 

Lauantain finaali oli kokonaisuudessaan huikea. Tämän vuoden biisikattaus on ollut paras moneen vuoteen. Maat ovat selkeästi halunnenet panostaa musiikkiin tänä vuonna ja paljon tanssittavia hyvän mielen kappaleita oli mukana. Suomella oli selkeästi kilpailuasetelma Italian Måneskinin kanssa, koska kyseessä olivat koko kisan ainoat rokkikappaleet. Siinä missä Måneskin on modernia glamrockia ja vetoaa varmasti kaiken ikäisiin rockmusiikin ystäviin, tuo Blind Channel varsinkin meille milleniaaleille nostalgisia nuoruusmuistoja 2000-luvun alun rockmusiikista kuten Linkin Parkista. 

Italian voitto tuli minulle kuitenkin hieman yllätyksenä. Olin aivan varma Sveitsin tai Ranskan voitosta. Suomen sijoitus kuudenneksi on aivan huikea, mutta samalla hieman harmittaa se, että periaatteessa Suomi olisi voinut olla Italian tilalla jos tuomariääniä olisi tullut enemmän. Syy, miksi tuomaristo äänesti nimenomaan Italian kappaletta on varmasti kiinni sanoituksista. Dark Siden sanoitus on aika synkkä ja raaka euroviisumaailmaan, kun taas Zitti e buoni kannustaa jokaista olemaan oma itsensä ja hyväksymään erilaisuutensa. Sanoma on siis hyvinkin euroviisumainen. Suuri yleisö ei niinkään pittaa sanoituksista, jos kappale itsessään on tarttuva. 

Minulla oli ennen finaalia omat suosikkini, mutta finaalin edetessä lista muuttui hieman. Tässä tämän vuoden suosikkini:

Sveitsi: Gjon's Tearsin Tout l'univers on aivan upea kappale ja laulajan ääni on mielettömän hieno. Gjon's Tearsin viime vuoden edustuskappale oli myös suosikkini, joten olen onnellinen, että hän pääsi uudestaan edustamaan Sveitsiä. Live-esityksessä laulajan ei olisi tarvinnut heilua ollenkaan, se hieman ärsytti. Kappale on niin hyvä, että se kantaa ilman mitään ylimääräistä lavashowta. 

Ranska: Barbara Pravin Voila ei ensikuulemalla päässyt kolmen parhaan joukkoon, mutta kappaletta useasti kuunneltuani siitä on tullut yksi suosikeistani. Kappaleen musiikkivideo on vangitseva ja vähän mietin, miten live-esitys toimii ilman videota. Finaalin live-esitys oli kuitenkin henkeäsalpaavan hieno ja kun tekstin näki suomennettuna, toi se kyyneleet silmiin. Aivan huikea kappale ja esitys, joka iski syvälle niin, että en pystynyt keskittymään enää seuraavaan esitykseen ollenkaan. Todella ansaittu toinen sija tämän vuoden viisuissa. 

Suomi: Blind Channelin Dark side on iskevä kipale, jota kuunnellessa ei vain voi olla heiluttamatta päätään. Bändin pojat ovat taitavia ammattilaisia eikä live-esityksiä ole tarvinnut jännittää ollenkaan, on vain voinut nauttia hyvästä menosta. 

Malta: Destinyn Je me casse on ihanan menevä pop-kappale ja laulaja on todella taitava! Biisi meni jalan alle ensikuulemalla ja pysyi yhtenä suosikeistani loppuun asti. 

Kreikka: Stefanian Last dance on 80-lukua henkivä menevä kappale, josta tykkäsin myös heti ensikuulemalta. Live-esitys oli omaan makuuni liian tekninen ja sekava, biisi olisi toiminut ilman greensscreeniäkin. Laulaja on taitava ja biisi olisi oiva karaokekappalekin! 

Azerbaidzhan : Efendin Mata Hari ei vakuuttanut ensikuulemalla, mutta on kasvanut varsinkin live-esitysten myötä paremmaksi. Finaalissa esityspaikka juuri Ranskan jälkeen oli todella harmi, kun en pystynyt keskittymään tähän ollenkaan vaikka Mata Hari oli yksi finaalin lempikappaleistani. Biisi jota tanssisin baarin tanssilattialla aivan varmasti. 

Kokonaisuudessaan finaali oli loistava ja jännitys voittajasta säilyi loppuun asti. Miten taas jaksan odottaa kokonaisen vuoden? Seuraavalla Suomen edustajalla on suuret saappaat täytettäväksi, niin kunnialla Blind Channel veti tämän vuoden. Todettu on ainakin se, että Suomi pärjää viisuissa rokilla. 

Nyt on aika päästää kaikki lähelläni olemaan joutuvat ihmiset hetkeksi piinasta ja työpaikallanikin voidaan ehkä ensiviikolla soittaa jo muutakin kuin euroviisuja. Varmaa on kuitenkin se, että ensivuoden keväällä taas tämä viisufani aloittaa hypetyksen ja kukaan ei ole euroviisumanialta turvassa! ❤️

Vuosi pandemiaa takana.

Tähän aikaan viime vuonna koko maailma aloitti taistelun koronapandemiaa vastaan. Poikkeusolot alkoivat Suomessa ja valtava epätietoisuus tulevaisuudesta ja normaaliin yhteiskuntaan palaamisesta täytti mielet. Nyt pandemiaa on takana vuosi ja epätietoisuus jatkuu. Usko siihen, että normaalista arjesta saamme nauttia vielä pitkään aikaan on koetuksella. Rokotteita saadaan hitaasti, niiden jakelussa on keskeytyksiä sivuvaikutusten tutkinnan ajaksi ja samaan aikaan virus muuttuu yhä fiksummaksi ja muuntaa itseään muotoon, johon nykyiset rokotteet eivät edes tehoa. Ihmiset ovat kyllästyneitä rajoitteisiin eivätkä jaksa niitä noudattaa, joten tapausmääriä ei saada alas poikkeusoloista huolimatta. On sanomattakin selvää, että tämä masentaa mieltä ja positiivisten ajatusten löytäminen on vaikeaa. Paljon kuulee kommentteja siitä, että "kyllähän sitä voi elää ihan normaalisti. En muutenkaan käy baarissa tai ravintolassa ja tykkään istua yksin kotona, ei tämä nyt mitenkään vaikeaa ole." Good for you, meille sosiaalisille ihmisille elämä on kaukana normaalista. Tässä muutama asia, joita itse kaipaan eniten normaalissa elämässä:

- Normaalia kiirettä töissä. On sanomattakin selvää, että hääala kärsii kovasti näistä pandemiavuosista ihmisten siirtäessä häänsä ja muut juhlat hamaan tulevaisuuteen. Olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut pitää työpaikkani koko kriisin ajan, mutta kaipaan niin kovasti sitä normaalia vilskettä, kun liike on täynnä ympäri Suomen tulleita asiakkaita ja kauppa käy.

- läheisiä ihmisiä ja aikaa, jota ei voi korvata. Veljeni perheeseen syntyi viime vuoden helmikuussa ihana pieni poika enkä ole päässyt häntä näkemään kuin muutaman kerran. Veljeni perhe asuu Helsingissä, joten jo monta reissua Ouluun on pitänyt perua Uudenmaan huonon koronatilanteen takia. Ei olla saatu pitää ristiäisiä eikä ensimmäistä syntymäpäivää, eikä pienen ihmisen ensimmäistä vuotta voi elää uudestaan. Ikävä on kova ja tuntuu, että niin paljon veljenpoikani isoja kehitysaskeleita jää kokematta ja näkemättä koronan takia. Olen erittäin perhekeskeinen ihminen ja minusta on ihanaa kutsua sukulaisia ja serkkuja kylään ja nauttia lämpimästä tunnelmasta ja keskustelusta. Sitä kaipaan kovasti. 

- Karaokea. Minulle rakkain harrastukseni ja tärkein itsensäilmaisun muoto, joka toimii kokonaisvaltaisen ilon, rentoutumisen ja terapian lähteenä on luokiteltu hengenvaaralliseksi ja kielletty kokonaan ainakin kesäkuun loppuun asti. Tälle menetykselle on vaikea löytää edes sanoja, niin paljon kaipaan esiintymistä.

- illanviettoja ystävien kanssa. Pakohuoneita, ravintolaillallisia, shoppailua, kuohuviiniä ja armotonta biletystä baarin tanssilattialla ystävien kanssa. Laittautumista ja huulipunan värin valintaa. Normaalia (ainakin sydämeltään) nuoren ihmisen elämää.

Minun käy niin sääliksi kaikkia, jotka ovat koronan takia menettäneet työnsä, yrityksensä, toimeentulonsa, mielenterveytensä ja elämänilonsa. Sääliksi käy nuoria ja opiskelijoita, joilta jää yksi elämän tärkeimmistä sosiaalisista ajanjaksoista kokonaan elämättä. Näitä jälkiä korjataan yhteiskunnassamme vielä varmasti vuosia pandemian loppumisen jälkeen. En ota tässä postauksessa kantaa siihen, olisiko Suomen hallitus voinut tehdä jotain paremmin estääkseen sen tilanteen, jossa nyt olemme. En tunne Suomen lakia tarpeeksi hyvin, jotta olisin pätevä arvostelemaan hallituksen toimia, helppoa tämä ei kenellekään päättäjälle ole. Aivan sama mitä teet, niin jonkun mielestä teet väärin. 

Vaikka huoli ja stressi on päällimmäinen mieliala jatkuvasti, on kuitenkin eräs asia, joka luo toivoa kevääseen. Nimittäin Euroviisut! On aivan mahtavaa, että viisut on tänä vuonna päätetty järjestää tavalla tai toisella! Olin yllättynyt siitä, että useampi ihminen kyseli minulta, missä UMK-analyysini tältä vuodelta viipyy? En todellakaan uskonut, että ketään kiinnostaa ensinnäkään lukea tätä blogia, saati mielipiteitäni Euroviisuista tai UMK:sta! 😁 Mielestäni Antti Tuisku hoiti tämän vuoden UMK:n juonnon todella hyvin ja suurimmaksi osaksi koko tapahtuma olikin Antti Tuisku-show! Blind Channel oli ainoa oikea ratkaisu edustamaan Suomea tämän vuoden viisuihin ja odotan suurella mielenkiinnolla miten Oululaislähtöinen rock uppoaa viisukansaan.

Olen onnellinen myös koko ajan lisääntyvästä auringon valosta ja siitä, että kevättä kohden mentäessä ja ilmojen lämmetessä on ehkä jo turvallisempaa nähdä ihmisiä vaikka ulkona. Vaikka olen perusluonteeltani realisti (jotkut varmasti mieltävät pessimistiksi), yritän löytää myös positiivisia puolia vallitsevasta tilanteesta. Minä ja perheeni olemme pysyneet terveenä, taloudellinen toimeentulomme on vielä ainakin turvattu, lapset ovat onnellisia ja pärjäävät hyvin koulussa, meillä on katto päällä ja ruokaa kaapissa. Nämä asiat ovat kuitenkin niitä tärkeimpiä elämässä. Toivotan kaikille kovasti tsemppiä ja jaksamista tulevaan, ehkä vielä joskus saamme taas hymyillä toisillemme ilman maskeja!