Olen ilmeisesti unohtanut koko blogini olemassaolon, koska en ole viimeiseen 8 kuukauteen kirjoittanut yhtään mitään. Toisaalta tämä käy järkeen, koska koronan takia koko vuosi on ollut tyhjää täynnä. Edes Euroviisuja ei tänä vuonna pidetty, joten postaukset jäivät siitäkin kirjoittamatta. On sanomattakin selvää, että Euroviisujen peruuntuminen oli tälle viisufanille kova kolaus. 😔 Edellisessä postauksessa hehkuttamani Celine Dionin konsertti pitäisi olla maanantaina, mutta sekin siirtyi ensi kesälle. Toivottavasti ensi vuonna meillä on olemassa toimiva rokote ja elämä palaisi normaaliksi. Sitä odotellessa on hyvä päivittää tuoreiden ekaluokkalaisten kuulumisia!
Ensimmäinen kouluaamu oli jännittävä ja tunteellinen. Koronan takia pojilla ei ole ollut minkäänlaista kouluun tutustumista, joten kouluun mentiin aivan kylmiltään. Lapset jaettiin pihalla jonoihin oman luokan kanssa ja kyllähän se itketti, kun poikien nimet huudettiin. Ympärillä olevat vanhemmat kuiskailivat, että "aaa, he ovat kaksoset!" 😁 Pojat näyttivät jonossa niin suloisilta, koska he ovat päätä lyhyempiä verrattuna muihin luokalla oleviin poikiin. 😁 Kun pojat vilkuttivat ja kävelivät jonossa sisälle kouluun, oli itkua vaikea saada loppumaan. Sain onneksi kerättyä itseni työmatkalla.
Koulun alkaminen on meillä lähtenyt hyvin käyntiin. Suurin sopeutuminen on ollut minulla, koska koulu alkaa kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina 8.15 ja minun täytyy herätä huomattavasti aikaisemmin kuin normaalisti huolehtimaan pojat ajoissa kouluun. Minun työpäivänihän alkaa aina kymmeneltä. Toki pojat ovat jo niin reippaita ja omatoimisia, että osaavat aamulla itse pukea vaatteet ja syödä aamupalan, ennen kuin minä nousen huolehtimaan, että ovesta lähdetään ulos ajoissa kaikki koulutarvikkeet mukana, asianmukaisissa ulkovaatteissa. Aamun ylijäämäajan voin käyttää vaikka urheiluun tai siivoamiseen. Seuraavaksi Aapon kuulumisia.
Aapo on herkkä ja tunnollinen lapsi, joka hieman jo kavereiden edessä nolostelee äidin halausyrityksiä, mutta kahden kesken nauttii läheisyydestä ja kainalossa olemisesta. Aapo on taitava tarkkuutta ja keskittymistä vaativissa asioissa ja edelleen rakentaa hienoja ja monimutkaisia legorakennelmia. Oman puhelimen saatuaan Pokemon Go on tullut tärkeäksi ja sitä täytyy päästä pelaamaan iltapäiväkerhon jälkeen puistoon kavereiden kanssa. Pokemon Go-pelin ajatus oli minulle aluksi aivan hepreaa, mutta tarpeeksi poikia kuunneltuani, alan jo ymmärtää pelin idean. 😁 Aapo on empaattinen ja tunteikas ja esimerkiksi elokuvien katsominen on Aapon kanssa vielä mahdotonta, koska hän samaistuu hahmojen tunteisiin niin voimakkaasti sekä vähänkään jännittävät tapahtuvat pelottavat ja tulevat uniin. Aapo on myös temperamenttinen ja näyttää kyllä kiukkunsa kaikille, mutta on myös maailman suloisin ollessaan aidosti iloinen jostakin asiasta. Aapo oppi eskarivuoden aikana r-kirjaimen (kiitos ihanille puheterapeutti-ystävilleni) ja pyöräily sujuu Aapolla hienosti! Aapo on nopea pyöräilemään ja tunnollisesti osaa liikennesäännöt ja muistaa hyvin pysähtyä risteyksissä! Seuraavaksi vuosittainen Aapon haastattelu:
Lempiruoka: mäkkärin hamppari ja ranskalaiset!
Inhokkiruoka: No tietty, se on ihan helppo: sipuli! Sipuli on pahaa!
Lempijuoma: mehu
Lempiherkku? : äidin tekemä mansikkakakku, sää teet parhaat kakut!
Lempieläin: Leijona! Se on vaan paras eläin!
Mikä sinusta tulee isona? : en minä tiiä.
Mitä tykkäät tehdä eniten? : noo, pelata pokegota varmaan!
Missä olet hyvä? : Legojen rakentamisessa!
Lempilelu: No nyt tulee paha paikka.. Superkyberhyberextravaikee kysymys. Uudet pokemon-lelut!
Tärkein unikaveri: Nallukka!
Lempiohjelma: Näin meillä.
Mikä on koulussa kivointa? : käsityöt!
Mitä pelkäät? : koiria, sehän on mun lopullinen superpelko!
Paras kaverisi? : Jooa Y.
Mikä sinut tekee iloiseksi? : uudet lelut!
Mikä sinut tekee surulliseksi? : lyöminen.
Eelis on huumorintajuinen, mahtavan mielikuvituksen omaava lapsi. Eeliksen jutut saavat joka päivä minut nauramaan, hän on melkoinen tilannekoomikko. Eeliksellä on pehmonalle, joka on hänelle todella tärkeä ja huomaan, että leikkiessään nallella Eelis myös käsittelee omassa elämässään tapahtuvia asioita ja tunteita. Toivon, että nalle pysyy leikeissä vielä pitkään, koska sillä voi olla hyvinkin terapeuttinen vaikutus ja leikin kautta Eelis voi käsitellä asioita, joista hän ei muuten välttämättä puhuisi. Eelis myös tykkää edelleen kovasti leikkiä eläintenpoikasia ja hän onkin usein pikku kissa, joka tykkää äidin kanssa levätä sängyssä peiton alla. Otan näistä hetkistä ihan kaiken irti, koska tiedän, että tällainen ihana lapsenomaisuus kestää enää vähän aikaa. Eeliksellekin kaverit ovat tärkeitä ja Pokemon Gon pelaaminen jokapäiväinen harrastus. Eelis on myös eskarivuoden aikana oppinut r-kirjaimen ja pyöräilemään! Vauhti on Eeliksellä vielä huomattavasti hitaampi kuin Aapolla ja itse juostessa täytyy usein juosta poikien väliä, kun Aapo menee pitkällä edessä ja Eelis tulee 200m päässä perässä. 😁 Tässä Eeliksen haastattelu:
Lempiruoka: Hesburgerin ranskikset!
Inhokkiruoka: suolakurkut!
Lempijuoma: Coca Cola!
Lempiherkku: äidin leipoma suklaakakku!
Lempieläin: tiikeri, koska ne ovat niin hienoja!
Mikä sinusta tulee isona? : enpä oikein tiedä.
Mitä tykkäät tehdä eniten? : pelata pokegota.
Missä olet hyvä: periaatteessa koulussa käsitöissä!
Lempilelu: oikeastaan kaikki on lempileluja!
Tärkein unikaveri: nalle!
Lempiohjelma? : pokemon.
Mikä koulussa on kivointa? : nyt kun vielä on näitä käsitöitä, niin käsityöt.
Mitä pelkäät? : koiria!
Paras kaverisi?: Rasmus!
Mikä sinut tekee iloiseksi? : muiden auttaminen!
Mikä sinut tekee surulliseksi? : kiusaaminen!
Aapo ja Eelis ovat kyllä maailman helpoimpia ja ihanimpia lapsia, heillä on yllättävän paljon järkeä jo päässä ja koko ajan heille voi antaa enemmän vastuuta ja mahdollisuutta laajentaa reviiriä kodin ulkopuolella. Kaverit ovat tulleet yhä tärkeämmiksi ja pojat viettävätkin suurimman osan vapaa-ajastaan leikkien kavereiden kanssa. Koulun aloittaminen on koko perheelle uutta ja jännittävää ja tuleva vuosi varmasti kertoo paljon poikien vahvuuksista ja heikkouksista koulumaailmaan liittyvissä asioissa. On rikkaus saada olla äiti lapsille, jotka kaksosuudesta huolimatta ovat täysin erilaiset persoonat ja toisiinsa tukeutuen kasvavat omiksi yksilöikseen.
