Ne jotka minut tuntevat, eivät ole voineet välttyä huomaamasta sitä, että rakastan laulamista! Laulaminen on minulle kokonaisvaltainen ilon lähde ja itsensä ilmaisemisen väline, jota ilman en voisi elää. Jokainen, joka laulamista rakastaa, voi samaistua siihen mielihyvän tunteeseen, jota laulaminen aiheuttaa.
Osallistun harvoin karaokekisoihin, mutta aina silloin tällöin on hauska lähteä koettamaan onneaan erilaisiin kilpailuihin. Isoin kisa, johon olen osallistunut, oli Karaoken maailmanmestaruuskilpailu vuonna 2012 jossa pääsinkin erinäisten semifinaalien kautta Suomen finaaliin asti.
Koska Bar Ihku on kantapaikkani, jossa käyn laulamassa melko lailla joka tiistai ja jossa tunnen oloni erittäin kotoisaksi, päätin syksyllä osallistua Ihkun järjestämään karaokekilpailuun. Kilpailuun haettiin netissä lähettämällä ääninäyte sekä myös Radio Suomipopin kautta oli mahdollisuus päästä mukaan semifinaaleihin.
Semifinaalit järjestettiin Oulussa, Tampereella ja Helsingissä ja kuhunkin semifinaaliin valittiin mukaan 15 laulajaa. Jokaisesta semifinaalista kolme parasta pääsi finaaliin, joka pidettiin eilen Helsingissä. Pääpalkintona finaalissa oli muun muassa kiertue bilebändi Remixin kanssa.
Lähden yleensä kilpailuihin aika matalilla odotuksilla, enkä ajatellut pääseväni finaaliin. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt ollessani Oulun semifinaalin kolmen parhaan joukossa. Lauloin ensimmäisellä kierroksella Celine Dionin ja Barbara Streisandin Tell Him-kappaleen, joka on henkilökohtainen karaokesuosikkini. Sain kuitenkin laulaa kappaletta vain vähän matkaa, koska minut päästettiin suoraan jatkoon kesken kappaleen. Toisella kierroksella lauloin Evanescencen Bring me to life, jolla jatkoin finaalikierrokselle. Viimeisenä lauloin Celine Dionin I surrender, joka on myös yksi suosikkikappaleistani. Semifinaalin kohokohta oli ehdottomasti se, kun sain kehuja äänestäni tähtituomari Inga Söderiltä. Hän on kuitenkin pätevä arvostelemaan nimenomaan laulullista pätevyyttä ja teknistä suoritusta.
Kun tiesin pääseväni finaaliin Helsinkiin, alkoi päässäni muhia ongelma kilpailuun valittavista biiseistä. Tässä vaiheessa tajusin, että koska palkintona on kiertue bilebändin kanssa, etsitään kisassa tietysti yleisöä viihdyttävää ja tanssittavaa esiintyjää. Kaikki, jotka ovat koskaan kuulleet minun laulavan, tietävät minun olevan kaikkea muuta paitsi lavalla hyppivä bilehile. Viimeiseen asti yritin keksiä meneviä ja tanssittavia kappaleita, jotka olisivat kuitenkin laulullisesti vaativia, ja jossa korkea ääneni pääsisi parhaiten esille. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en lähde kilpailemaan bilelaulajien kanssa asialla, jossa en ole omimmillani. Päätin, että en lähde hakemaankaan tästä kisasta menestystä, vaan ihan vain nauttimaan laulamisesta ja esiintymisestä ja tuomaan tuomareille vähän vaihtelua tanssibiisien keskelle. 😁
Koska minua jäi ärsyttämään semifinaalissa se, että en saanut laulaa ensimmäistä kappaletta kokonaan, päätin laulaa sen uudestaan finaalissa. Tell him on lisäksi kappale, josta tulen itse aina hyvälle mielelle ja jossa ääneni pääsee hyvin esille. Toiselle kierrokselle päätin valita Evanescencen Lithium-kappaleen siksi, että halusin tuoda vähän pohjoissuomalaista synkkyyttä kaikkien energisten bile-esitysten keskelle. 😁 Koska tiesin, että tässä kisassa ei etsitä minunlaistani laulajaa, oli rentoa esiintyä ilman jännitystä jatkoon pääsystä.
Finaalin kärkikolmikkoon päässeet laulajat olivat monipuolisia ja taitavia esiintyjiä ja saivat yleisön ja tuomarit mukaansa ja olivat oikeutetusti paikkansa ansainneet. Omat suosikkini eivät kaikki päässeet kärkikolmikkoon, mutta laulukisoissa on aina kyse vahvasti myös makuasioista ja niistähän voi vain kiistellä. Kokonaisuutena Ihkun karaokeskaba oli erittäin hyvin järjestetty ja mukava kokemus, josta jäi positiivinen fiilis.
Oma yksipuolisuuteni laulajana tulee olemaan aina kompastuskiveni, jos aion tulevaisuudessa vielä osallistua kisoihin. Tykkään toki laulaa myös menevämpiä kappaleita, mutta koska oma vahvuuteni on nimenomaan laulamisessa, en koe itselleni järkeväksi lähteä kilpailemaan showlla. Olen hyväksynyt asian, että ääneni on klassisen sävytteinen ja tehty powerballadeihin ja koska koen oloni kaikkein kotoisammaksi laulaessani kovaa ja korkealta Celine Dionin, Whitney Houstonin tai Lara Fabianin kaltaisten upeiden naislaulajien kappaleita, en edes halua alkaa muuttamaan itseäni suuntaan, josta en nauti niin paljoa. Vaikka kisaamisessa on oma jännityksensä ja se on yleensä ihan hauskaa, nautin kuitenkin kaikkein eniten siitä, kun saan ihan tavallisena tiistai- tai lauantai-iltana laulaa Pataässän ja Ihkun asiakkaille ja työntekijöille ilman suorituspaineita ja jännitystä ja ajatella, että saatan jollekin ihmiselle tuoda laulullani iloa!
