Aapon ja Eeliksen viisivuotiskuulumisia.

Vaikeahan tuota on uskoa, että meidän pienet vauvat ovat jo viisivuotiaita ja toiseksi viimeinen neuvola oli tänään! Blogi on pitänyt hiljaiseloa, koska elämäni on tällä hetkellä niin helppoa ja tasaista, että aiheita on todella vaikea keksiä! Pojat ovat jo niin isoja, omatoimisia ja helppoja, että vauva-ajan valituspostauksia ei enää voi kirjoittaa. :D Elämä koostuu siitä, että käydään töissä, iltaisin touhutaan lasten kanssa ja muutaman kerran kuukaudessa yritän päästä laulamaan karaokea, eipä siitä kauheasti draamaa saa aikaiseksi. Nyt kuitenkin Aapon ja Eeliksen kuulumisia!

Aapo on 105,8cm pitkä ja painaa 19,7 kiloa. Aapo on ihana ja aktiivinen poika, jonka mielikuvitus on vailla vertaa ja mahdollistaa mahtavat leikit Eeliksen ja muiden kavereiden kanssa. Aapo rakastaa piirtämistä ja piirtää hienosti esimerkiksi erilaisia dinosauruksia hyvin yksityiskohtaisesti. Aapo on myös hyvin kiinnostunut kirjaimista ja numeroista ja sataan laskeminen onnistuu hienosti, kuten myös helpot päässälaskut. Transformers ja Batman ovat nyt leikeissä in ja dinosaurukset kiinnostavat myös kovasti. Leikeissä Aapo on yleensä jokin hurja eläin tai robotti ja äänitehosteet ovat sen mukaisia. Aapo osaa olla leikeissä pitkäjänteinen ja keskittyy esimerkiksi tunneiksi rakentamaan legoilla yksin pöydän ääressä. Aapo on oppinut hienosti ajamaan myös pyörällä apurattaiden kanssa. Aapo tarvitsee noin 10-10,5 tuntia unta vuorokaudessa ja nukkuu yleensä 22-08. Usein Aapo tulee yöllä minun ja mieheni viereen nukkumaan, mutta muuten ei turhaan yöllä heräile. Aapo ei osaa sanoa vielä r-kirjainta eikä d-kirjainta, mutta varmasti jossakin vaiheessa ne oppii. Lopuksi Aapon haastattelu:

Lempiruokasi? Mummin tekemä makaronilaatikko.
Paras jälkiruoka? Jos äiti tekee omenapiirakkaa, niin minä syön sitä perheen kanssa jälkiruoaksi!
Lempijuoma? Mehu, vesi ja maito.
Lempiohjelma? Transformers.
Lempileikki? Jos Eelis halluu mun kanssa Transformers-leikkiä leikkiä, mää leikin sitä. Ja pomppia trampoliinillä!
Lempilelu? Optimus Prime (Transformersista).
Mikä sinusta tulee isona? Noooo....leipuri. Leipomossa kaikki sannoo mitä halluu, niin minä teen sen. Sitten ei tarvitse surkutella, ettei oo sitä mitä halluu. Ja jos ei oo aineksia, niin ostetaan aineksia!
Mitä et tykkää tehdä? NO SIIVOTA!
Mitä pelkäät? Isoja koiria jotka tullee lähelle ilman äitiä ja iskää.
Kuka on paras kaverisi? No Aaron ja Eelis ja Jooa.
Lempiunikaverisi? Pikku susi!
Lempieläin? Heppa ja T-rex!

Eelis on 104,6cm pitkä ja painaa 18,5 kiloa. Huomaa kyllä, että pojat ovat vuodessa kasvaneet hurjasti! Alkaa oikeasti käydä työstä vetää heitä pyöräkärryssä pitkiä matkoja tai juosta vaunujen kanssa, kun kyydissä on 40 kiloa pelkkää lasta. :D Eelis on ihana, aito ja avoin lapsi, joka näyttää tunteensa selkeästi niin hyvässä kuin pahassa. Eelis ei ole yhtä aktiivinen kuin Aapo, mutta lähtee innokkaasti mukaan liikunnallisiin leikkeihin toisten mukana. Eelis tykkää myös piirtää ja värittää ja on kehittynyt siinä huimasti viimeisen vuoden aikana. Eelis tykkää kovasti leikkiä Transformers-leluilla Aapon kanssa ja he saattavat uppoutua leikkiin kahdestaan todella pitkäksi aikaa! Eelis ei ole yhtä pitkäjänteinen ja kärsivällinen kuin Aapo, jonka takia hän monesti delegoi esimerkksi vaativien legoaluksien tms, rakentamisen Aapolle, vaikka itsekin osaisi niitä tehdä. Eelis rakastaa söpöjä eläimiä ja onkin monesti leikeissä kissanpentu tai muu eläinten poikanen. On hellyyttävää, kun Aapo leikkii dinosaurusleikeissä aina kaikkein hurjinta tyrannosaurusta ja Eelis usein on suloinen pieni triceratopsin poikanen. :) Eelis nauttii kovasti sylistä ja läheisyydestä ja peiton alla pötköttäminen äidin kanssa on hänestä ihanaa. Eelis osaa ajaa pyörällä apurattaiden kanssa, mutta häntä ei yksinkertaisesti pyöräily kiinnosta yhtään. On välillä turhauttavaa, kun haluaisin niin kovasti, että pojat oppisivat kunnolla ajamaan, jotta heitä ei jokapaikkaan tarvitsisi kuljettaa pyöräkärryllä, mutta pakottamalla tapan vain viimeisetkin motivaation rippeet eivätkä pojat varmasti opi. Olen yrittänyt lahjontaa ja saanut heidät pyöräilemään lähikauppaan lupaamalla kaupasta herkkuja, mutta tätä tekniikkaa ei joka päivä viitsisi käyttää. Ehkä täytyy vain kestää ja antaa innostuksen pyöräilyyn kasvaa itsestään. Eelis nukkuu vuorokaudessa 9-9,5 tuntia, yleensä klo 22-7.30 ja tulee myös monesti yöllä viereen. Muuten Eelis ei yleensä turhaan heräile. Eelis ei osaa vielä sanoa l-kirjainta eikä r-kirjainta, mutta d-kirjaimen osaa. En jaksa stressata asiasta, kyllä pojat vielä oppivat sanomaan puuttuvat äänteet kun aika on kypsä. Tässä vielä Eeliksen haastattelu:

Lempiruokasi? Tortillat!
Lempijälkiruokasi?: Suklaakakku.
Lempijuoma? Mehukattimehu.
Lempiohjelma? Palomies Sami ja Bubble gubbies.
Lempileikki? Leikkiä aapon kanssa ulkona hiekkalaatikolla työmaata!
Lempilelu? Ukkoskavio (Thunderhoof Transformersista).
Mikä sinusta tulee isona? Roskamies.
Mitä et tykkää tehdä? En tykkää jääkylmästä vedestä, tykkään vain mökin kylmästä vedestä.
Mitä pelkäät? Pelkään pelottavia tauluja.
Kuka on paras kaverisi? Aaron ja myöskin Aapo.
Lempiunikaveri? Kaikki unikaverini.
Lempieläin? Annan vihjeen: se syö salaattia ja porkkanaa! Pupu, ne on niin söpöjä!

Viisivuotias on kyllä aivan mahtavassa iässä. Samalla pojat ovat vielä niin pieniä ja söpöjä, mutta samalla niin isoja ja järkeviä! Itsesuojeluvaistoa on jo kertynyt ja omalle pihalle pojat voi jo jättää keskenään leikkimään. Poikia ei oikeastaan enää tarvitse hoitaa, ainoastaan kasvattaa! Oma aika on viimeisen parin vuoden aikana lisääntynyt huimasti eikä lasten kanssa yksin oleminen ole enää mikään rangaistus, vaan useimmiten rentoa yhdessäoloa. Pojat tappelevat aika vähän keskenään ja kiukuttelua tulee yleensä tavanomaisista asioista, kuten siivoamisesta ja pukemisesta. Kaikin puolin elämä on ihanaa ja tavallista lapsiperheen arkea. Tällä hetkellä nautin poikien kanssa viimeisestä lomaviikostani, joka tähän asti on kulunut siinä, että olemme joka päivä pyöräilleet keskustaan, Kärkkäiselle tai markettiin katselemaan leluja. :D Siinä on asia, johon pojat eivät koskaan kyllästy ja aina vapaapäivänä toivovat, että voisimme mennä kaupungille. Mikäs siinä, pojat pyöräkärryyn ja reisilihakset laulamaan. :D Mamban sanoin: vielä on kesää jäljellä! Nauttikaamme siitä! :)