Elämäni on hyvin onnellista, eikä minulla oikeasti ole mitään valitettavaa. Minulla on ihana perhe, työpaikka, koti ja olen terve. Kaikki tarvehierarkian kohdat täyttyvät, ja olen tyytyväinen elämääni. Joskus kuitenkin on hauska leikkiä ajatuksella ideaalimaailmasta. Tällaista olisi minun unelmien maailmassani.
Töitä ei tarvitsisi tehdä kuin kolmena päivänä viikossa. Kolmen päivän työviikko olisi täysin optimi, koska tällöin vapaa-ajalle jää tarpeeksi aikaa, mutta töitä saa kuitenkin tehdä sen verran, että tuntee olevansa hyödyksi yhteiskunnalle ja saa toteuttaa itseään. Neljä päivää viikossa vapaata antaa tarpeeksi aikaa perheelle, harrastuksille ja kodinhoidolle, ilman, että tulee tekemisen puute.
Ideaalimaailmassani olisi aina kesä, paitsi joulukuussa, jolloin lumi sataisi kerralla maahan ja olisi vain pikkupakkasta. Lumi sulaisi pois yhden yön aikana joulun jälkeen. Jatkuva kesä mahdollistaisi stressittömät työmatkat ja tekisi liikkumisen joka paikkaan helpommaksi lasten kanssa.
Ideaalimaailmassa saisin nukkua joka yö katkeamattomat 9 tunnin yöunet ja herätä joka aamu pirteänä. Vuorokaudessa voisi myös olla yksi tunti enemmän, jotta nukkumiseen jäisi enemmän aikaa.
Ideaalimaailmassa minulla olisi niin paljon rahaa, että voisimme asua omakotitalossa Ranta-Kastellissa. Rahaa olisi niin paljon, että minun ei tarvitsisi koskaan kokata, vaan voisin aina ostaa ruuan valmiina tai käydä ravintolassa syömässä. Rahaa olisi niin paljon, että voisin järjestää illanistujaisia viikonloppuisin ja tarjota isolle määrälle ihmisiä hyvää ruokaa ja juomaa. Totta kai rahaa olisi myös niin paljon, että voisin surutta shoppailla vaatteita, kenkiä ja meikkejä sekä käydä useammin kampaajalla.
Ideaalimaailmassa voisin syödä niin paljon, kun haluan lihomatta. Tämä mahdollistaisi myöskin sen, että voisin liikkua vain sen verran, mikä minusta on kivaa, enkä joutuisi liikkumaan ainoastaan painonhallinnan takia.
Ideaalimaailmassa Aapo ja Eelis pysyisivät aina tällaisina maailman suloisimpina kolmevuotiaina. On ihanaa, kun pojat ovat jo niin isoja ja omatoimisia ja heidän kanssaan on oikeasti hauskaa, mutta samalla he ovat vielä niin suloisen pieniä ja mahtuvat vaunuihin ja pyöräkärryyn. Heidän kanssaan on siis helppo vielä mennä minne vain ja saada samalla liikuntaa. Ideaalimaailmassa Aapo ja Eelis pysyisivät myös aina terveinä ja päiväkoti olisi tien toisella puolella.
Ideaalimaailmassa osaisin ajaa autoa. Olen pärjännyt ajotaidottomana todella hyvin viimeiset kymmenen vuotta, mutta olisi ihan kiva omata ajotaito joitain tilanteita varten. Koska ideaalimaailmassa painonhallintaa ei olisi, voisin jopa ajaakin autolla jonnekin, eikä aina tarvitsisi väkisin kulkea pyörällä tai juosten ainoastaan energian kulutuksen vuoksi. Nykymaailmassa ajotaidottomuus on ihan positiivinen asia, koska se pakottaa liikkumaan lihasvoimin kaikkialle. Toisaalta olen kyllä täysin mieheni kyyditysten armoilla, kun minun tarvitsee mennä jonnekkin Oulun aluetta kauemmas.
Ideaalimaailmassa osaisin soittaa pianoa. Olisi helppoa, kun pystyisin säestämään itseäni, eikä aina tarvitsisi stressata siitä, mistä saan säestäjän tai taustat hääkeikoille. Pianonsoiton opettelu ei tietysti vieläkään ole liian myöhäistä, mutta aivan liian vaivalloista tässä elämäntilanteessa. Lisäksi vihaan musiikin teoriaa ja sormeni ovat liian lyhyet soittamiseen, joten pianon soittaminen taitaa toteutua vain ideaalimaailmassani.
Ideaalimaailmassani kesällä ei olisi ötököitä eikä siitepölyä (ei myöskään niiden puutoksesta johtuvia haittoja luonnolle) ja kaikki läheiseni pysyisivät terveinä.
Vaikka olisi ihanaa elää täydellisessä unelmamaailmassa, on epätäydellinen elämä loppujen lopuksi ihan mukavaa ja auttaa hahmottamaan oikeasti positiivisia asioita. Osaan olla aidosti kiitollinen ja onnellinen siitä, jos joskus saan nukkua kokonaisen yön, arvostan sitä, jos lapset ovat terveinä, hypin riemusta, kun pyörätiet talven jälkeen sulavat ja olen hyvässä kunnossa, koska joudun liikkumaan niin paljon autottomuuden takia ja koska lihon niin helposti. Viikon kahta vapaapäivää osaa arvostaa suunnattomasti ja koska rahaa ei ole kuin roskaa, joutuu oikeasti miettimään, mikä on tärkeää ja mihin ei kannata tuhlata. Aina, kun huomaan valittavani jostain, mietin kehitysmaissa ja sota-alueilla eläviä ihmisiä ja tajuan taas, kuinka hyvin minulla on asiat.
Millainen on sinun ideaalimaailmasi?
