Taas on se aika vuodesta, kun odotukset kääntyvät toukokuuhun ja kevään kohokohtaan: Euroviisuihin. Silmä kovana seurasin tietysti Suomenkin euroviisukarsinnat, joista ajattelin kirjoittaa oman mielipiteeni. UMK on hyvä konsepti, koska se tuo esille uusia mielenkiintoisia artisteja, jotka saavat uralleen nostetta, vaikka eivät kilpailua voittaisikaan.
Tänä vuonna finaalissa kuultiin monta mukiinmenevää kappaletta, mutta omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti Mikael Saaren On it goes. Mielestäni kappaleessa yhdistyvät kaikki hyvän musiikin kriteerit ja elementit: melodia on kaunis, kappale kasvaa tunnelataukseltaan koko ajan alusta loppuun, soittimet ovat tasapainossa ja laulajan ääni todella hieno. Kappale ei myöskään ole yksinkertaisen ennalta-arvattava, kuten moni suomalainen iskelmä. Totta kai komea ja karismaattinen esiintyjä on aina plussaa. On it goes on kappale, joka paranee jokaisella kuuntelukerralla ja on jopa mielestäni yksi parhaista kappaleista pitkään aikaan. Haluaisin kuunnella sitä koko ajan. Biisi tuo mieleeni teiniajat, kun heräsin viikonloppuisin viideltä aamulla kuuntelemaan Alicia Keysin The diary of Alicia Keys-levyä. On todella harmi, että Mikael ei päässyt edustamaan Suomea Euroviisuihin, mutta olen ylpeä myös Sandjan voitosta. Sing it away on tarttuva kappale, jota varmasti tanssitaan euroviisuklubeilla. Biisi on valtavirran mieleistä musiikkia ja Sandhja myös laulaa todella hyvin. Aion kyllä kannustaa suomea viisuissa tänä vuonna, toisin kuin vuosi sitten.
Kritiikkiä annan UMK:lle tämän vuoden pisteidenlaskujärjestelmästä. On todella typerää, että puolet äänistä tuli raadeilta, joiden edustajat eivät olleet musiikin ammattilaisia. Jos raateja täytyy yleisöäänestyksen lisäksi olla, täytyisi niiden painoarvo olla huomattavasti pienempi. En ymmärrä, miten esimerkiksi lasten raati voi vaikuttaa pisteisiin. Eivät lapset äänestä euroviisuissa ja toivottavasti jo nukkuvat silloin, kun änestyksen aika viisuissa koittaa. Yksistään mediaraadin äänet myös ratkaisivat Saara Aallon jäämisen toiseksi. Altoa ihan varmasti ketuttaa jo tarpeeksi pelkästään jälleen toiselle sijalle jääminen, mutta vielä enemmän se, että häviämisen ratkaisi yksistään mediaraati, joka koostui muutamasta ihmisestä. Yleisöäänten perusteellahan Saara olisi voittanut kisan. Toivottavasti pisteidenantojärjestelmä muuttuu ensi vuonna.
Viime yönä jaettiin myös Oscar-palkinnot. Leonardo DiCaprio voitti viimein miespääosaesittäjän oscarin elokuvasta The Revenant. Leonardo on tehnyt useita loistavia roolisuorituksia ja ollut ehdokkaana monesti, joten voitto oli kyllä oikeutettu. Mielestäni Leo tekee elokuvassa loistavan suorituksen, koska hän ei puhu siinä paljon mitään. On vaikeaa olla 2,5 tuntia koko ajan esillä elokuvassa, jossa pelkästään olemuksella täytyy tuoda ilmi vahvoja tunteita ja ajatuksia. Parhaan elokuvassa olleen laulun oscar meni todella oikeutetusti Sam Smithin Writing's on the wall- kappaleelle. Mielesäni se on yksi parhaista Bond-tunnareista koskaan ja ansaitsi kyllä voiton.
Nyt kun UMK on ohitse tältä vuodelta, on aika katsoa vielä Ruotsin euroviisukarsinnat loppuun ja valita sieltä oma suosikkinsa. Sitten ei auta, kuin odottaa malttamattomana toukokuuta ja kaikkien musiikkikilpailujen kuningasta. Olen aina ollut ihminen, joka löytää suurta iloa pienistä asioista. Näihin kuuluvat esimerkiksi Hercule Poirot-elokuvat, laulaminen ja aivan ehdottomasti Euroviisut!
