Käsittämätöntä, että minun pienet vauvani ovat jo 2,5-vuotiaita uhmaikäisiä taaperoita! Elämä on muuttunut kovasti, jos vertaa vaikka vuotta taaksepäin. Yksi päivä juuri sanoin miehelleni, että "huomaatko, miten helppoa elämämme nykyäään on?" Mieheni katseli rauhassa sohvalla uutisia, minä siivosin keittiötä ja pojat nuolivat kilpaa kakkutaikinan jämiä kulhosta. Ei enää jatkuvaa huutoa, kanniskelua, syöttämistä, vaipanvaihtoa ja loputonta väsymystä ja riittämättömyyden tunnetta. Tilalle on tullut pääosin ihanaa ja rentoa arkea kahden lapsen kanssa, joiden kanssa voi jo keskustella asioista ja leikkiä monipuolisia ja vastavuoroisia leikkejä. Jatkuva hoitaminen on vaihtunut vahtimiseksi ja kasvattamiseksi. Siirtymätilanteisiin liittyvä uhma ja jatkuva pukemisen ja potalla käymisen kanssa taistelu kiristävät välillä hermoja, mutta kotona kiireetön oleminen on poikien kanssa todella mukavaa. Yksin heidän kanssaan oleminen toisen vanhemman lähtiessä viettämään omaa aikaa ei ole enää mikään rangaistus, jolta se välillä vauva-aikana tuntui.
Aaposta on tullut viikari, joka kyllä kerkeää ihan joka paikkaan ja keksii vaikka mitä kepposia. Aapo puhuu ihanasti pitkiä lauseita, mutta puhe on vielä suloisen epäselvää paikoittain. Aapon lempipuuhaa on potkuautolla ajaminen tosi lujaa sekä dubloista autotallin rakentaminen äidin tai isän kanssa, parkkitalolla leikkiminen sekä yleinen sähellys ja sohvalla pomppiminen. Aapo innostuu välillä vähän liikaa leikeissään ja saattaa ruveta kovakouraiseksi Eelistä kohtaan, mutta harvoin tahallaan Eelistä kiusaa tai satuttaa. Aapon ehdotonta lempipuuhaa on myös äidin tai isän puhelimella leikkiminen ja sieltä youtube-videoiden katselu. Aapo osaa myös ihanasti leikkiä kaikki laululeikit, mutta ei koskaan rupea näyttämään sitä kerhossa tai pyydettäessä. Aapo käyttää vaippaa enää vain öisin, mutta pissaa vielä aika usein lattialle, jos häntä ei muista käyttää potalla säännöllisin väliajoin. Monesti Aapo pissaa lattialle myös ihan tahalleen, mistä parkettimme ei ihan älyttömästi tykkää. Aapo nukkuu noin 11 tuntia vuorokaudessa, eikä enää oikeastaan päiväunia, ellemme lähde iltapäivällä tai illalla autolla tai vaunuilla johonkin. Päiväunien poisjättäminen on ollut ihanaa, koska pojat menevät jo yhdeksältä nukkumaan ja heräävät aamulla 7-8 aikaan. Aapo heräilee terveenä yöllä keskimäärin 1-2 kertaa, mutta nukkuu myös täysiä öitä välillä. Aapo heräilee yleensä painajaisiin ja saattaa itkeä kovasti myös unissaan nähdessään pahaa unta. Kauhukohtauksia Aapo saa edelleen kipeänä ollessaan. Aapon uhmakohtaukset ovat Eelistä lievempiä, ja Aapoa on edelleen huomattavasti helpompi harhauttaa tekemään jotain, mitä hän ei haluaisi tehdä.
Eelis on edelleen todella temperamenttinen taapero, jonka uhmakohtaukset ja kaikkea periaatteesta vastustaminen aiheuttavat välillä harmaita hiuksia. Toisaalta taas Eeliksestä on tullut ihana kujeilija, joka keksii hassuja juttuja, ja saa aikuiset nauramaan. Eelis puhuu pitkiä lauseita ja hänen juttujaan on aivan ihana kuunnella, niin hauskasti mielikuvituksen virta tulee puheena ulos. Jos Eelis saisi päättää, hän katsoisi koko päivän youtubesta Ryhmä Hauta, Pientä punaista traktoria, Muumeja tai Kaupungin sankareita. Suurimmat raivokohtaukset päivässä liittyvätkin siihen, että Eelistä rajoittaa katsomasta ohjelmia. Eelis tykkää kovasti myös dubloilla rakentamisesta, kotileikeistä, erilaisten pelien pelaamisesta ja autoilla leikkimisestä. Eelis käy itsestään potalla ja vahinkoja sattuu housuun tai lattialle enää todella vähän. Koska Eelis käy itse potalla pissa- tai kakkahädän iskiessä, onkin aivan yhtä tuskaa saada häntä käymään potalla varmuuden vuoksi, ennen kuin lähdemme ulos, tai ennen nukkumaan menoa. Siirtymätilanteisiin saakin Eeliksen kanssa varata hyvinkin tunnin verran, koska ensimmäinen puoli tuntia menee pelkästään siihen, että saan hänet käymään potalla. Toinen puoli tuntia meneekin sitten tapellessa pukemisesta. Eelis nukkuu 10-11 tunta vuorokaudessa ja päiväunet enää vain, jos menemme vaunuilla tai autolla jonnekkin. Eeliksellä päiväunet vaikuttavat todella selkeästi illalla nukahtamiseen, joten yritän pitää hänet hereillä päivän ajan. Päiväunien poisjättäminen on vähentänyt paljon vaunulenkkejä, koska illalla en voi enää lähteä poikien kanssa lenkille, jos haluan pitää heidät hereillä. Onneksi voin nykyään jopa juosta kotona juoksumatolla samalla, kun pojat katsovat lastenohelmia!:) Eeliskin heräilee yöllä keskimäärin 1-2 kertaa, mutta nukkuu myös täysiä öitä Aapoa useammin.
Poikien vauva-aikana ihmiset sanoivat usein, että "kyllä se sitten helpottaa, kun pojat kasvavat!" Odotin malttamattomana sitä aikaa, Nyt tuntuu, että se aika on vihdoin tullut. Olen huomannut muutoksen omassa jaksamisessani sekä myös selkeästi mieheni olemuksessa ja jaksamisessa. Kun kotona arki ei ole enää yhtä väsymyksen kanssa taistelua, eikä kinaa tule joka asiasta, jaksamme taas paremmin keskittyä myös toisiimme ja parisuhteeseemme. Poikien kasvaessa kaksosuuden hyvät puolet alkavat korostua entistä enemmän ja on ihanaa katsoa poikien yhteisiä leikkejä ja kuunnella heidän keskustelujaan.Vaikka välillä poden huonoa omatuntoa maatessani sohvalla poikien katsoessa lastenohjelmia, yritän muistaa sen, miten rankkaa vauva-aika on ollut. Pojat aloittavat syksyllä päivähoidon ja siellä kyllä riittää virikkeellistä tekemistä koko päivän. Olen ansainnut osani rennommasta elämästä, nyt kun se on vihdoin hetken aikaa mahdollista!
