Tyylini on vaihdellut paljon lyhyen elämäni aikana. Yläasteella en oikeastaan koskaan laittanut itse rahaa vaatteisiin, vaan kulutin kuukausirahani cd-levyihin. Vanhempani ostivat minulle vaatteita, kun niitä tarvitsin. Tyylitajua minulla ei ollut tippaakaan, menin täysin massan mukana ja ostin samoja Onlyn vaatteita, kuin muutkin.
Lukiossa sama tyyli hyvin pitkälti jatkui, rahani kuluivat edelleen levyihin, eivätkä vaatteet tai pukeutuminen ollut mikään intohimon aihe. Käytin paljon farkkuja ja tylsiä neuleita. Kampaustyylejäkin minulla oli tasan kaksi: auki tai ponnarilla. Pukeutumistani on tietysti myös aina säädellyt se, että liikun paljon. Joka paikkaan kuljin jo yläasteella ja lukiossa kävellen tai pyörällä, joten vaatteiden ja kenkien tuli olla ensisijaisesti mukavat.
Opiskeluaikana tyylitajuni alkoi pikkuhiljaa kehittyä ja töiden takia rahaa oli enemmän käyttää myös vaatteisiin. Opiskeluaikana tyylini koostui lähinnä hameista ja mekoista sekä neuleista. Korkokenkiä aloin käyttää entistä enemmän ja koulussa olikin kivaa, kun sai yhdistää asuun myös siihen sopivat saappaat tai nilkkurit. Sain myös ensimmäisen kihartimeni 19-vuotiaana ja opiskeluajan illanviettokuvissa nähdäänkin paljon hiuksiani kiharalla! 23-vuotiaana aloin myös laulaa karaokea, joten vaatekaappiini eksyi myös entistä enemmän karaokebaariin ja esiintymiseen sopivia vaatteita.
Valmistumisen jälkeiset kolme vuotta tyylini koostui lähinnä päiväkotiin sopivista vaatteista. Aloin kuluttaa entistä enemmän rahaa ulkonäkööni, mutta vaatteiden oston määritteli aika paljon juuri työni lastentarhanopettajana. Vaatteiden tuli olla kulutusta ja pesua kestäviä sekä mukavia päällä. Käytin paljon värejä ja edelleen melkeinpä ainoastaan hameita tai mekkoja ja tunikoita. Töihin en meikannut enkä laittanut hiuksiani koskaan, joten jokaviikonloppuinen karaokeilta oli ihana tilaisuus laittautua ja näyttää naiselta!
Poikien syntymän jälkeen tyylini määritteli paljon se, mitkä vaatteet pystyin huoletta joka päivä sotkemaan pukluun tai muihin vauvojen eritteisiin. Totta kai myös reilun vuoden jatkunut imetys vaikutti paljon pukeutumiseen. Yläosien täytyi olla semmosia, että ne sai helposti avattua edestä.
Nykyinen työni morsiusateljeessa on antanut minulle vapauden toteuttaa itseäni tyylillisesti juuri niinkuin itse haluan. Saan vihdoinkin käyttää kauniita vaatteita, eikä pesunkestävyys ole enää prioriteettina! Rakastan sitä, että saan näyttää naiselliselta työssäni! Kotona saatan edelleen olla koko päivän juoksuvaatteissa poikien kanssa, eikä hiekkalaatikon reunalle kauheasti tee mieli meikata ja laittautua. Töissä saan tuoda itsestäni ulkonäöllisesti parhaat puolet esille! Tuntuu myös, että olen vihdoin löytänyt oman tyylini. Sitä voisi kuvata yhdellä sanalla juuri naisellisuus. Käytän edelleen paljon mekkoja ja hameita, mutta viime vuosina olen alkanut käyttää taas entistä enemmän housujakin. Rakastan jakkuja, yläosissa laskeutuvia materiaaleja ja mekoissa kauniita värejä ja kuoseja. Jos asuni on kokonaisuudessaan tumma, yhdistän siihen isompia koruja ja ehdottomasti ainakin punaista huulipunaa! Asusteita rakastan myös ja voisin ostaa loputtomiin kenkiä, laukkuja ja koruja. Työssäni muodin ja kauneuden parissa on minusta myös asiallista näyttää siltä, että omaa jonkinlaisen tyylitajun. Asiakkaista on varmasti helpompi luottaa myyjän sanaan, jos hän näyttää siltä, että tajuaa itsekin pukeutumisesta jotakin.
Voisin yrittää saada aikaiseksi postauksen myös tyylistäni kuvina eri vuosilta, mutta se saa odottaa siihen asti, että saan kaivettua kuvat esiin tietokoneen syövereistä. On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan tyylini kehittyy tulevina vuosina. Pari asiaa vaatekaapissani varmasti pysyy tulevaisuudessakin: Hyvät gore tex-kengät sekä vedenpitävä tuulipuku. Tyylillisesti ihan hirveät, mutta hyötyliikkujalle välttämättömät! :)
