Ruotsi teki sen taas. Täysin ansaitusti minun mielestäni. Ruotsi on yleensä joka vuosi yksi suosikeistani ja menestyy viisuissa hyvin. Tänä vuonna Ruotsilla sattui olemaan kaikki kohdallaan: komea ja karismaattinen laulaja, tarttuva kappale ja viimeisen päälle hiottu ja mieleenpainuva lavashow. Ei ihme, että Eurooppa tykkäsi.
Mitähän sitä Suomen kohtalosta sanoisi loukkaamatta ketään..kaikki kunnia PKN:lle, mutta olihan se nyt täysin odotettavissa, ettei finaalipaikkaa irtoa tänä vuonna. Suomi jäi peräti koko semifinaalin viimeiseksi. Äänestystuloksella ei ole mitään tekemistä Euroopan suvaitsemattomuuden tai kehitysvammaisiin kohdistuvan rasismin kanssa. Kilpailukappale ei vain yksinkertaisesti ollut hyvä. On hienoa, että kaikilla musiikin genreillä on yhtäläinen mahdollisuus osallistua viisuihin, mutta jos edustamaan lähetetään punk-kappale, joka toistaa muutamaa nuottia, ei voi odottaa, että valtavirta tykkäisi siitä.
Vaikka Euroviisuissa korostuu myös sanoma, jonka jokainen maa haluaa edustuskappaleellaan välittää, maailmanrauhan toivominen sekä suvaitsevaisuus ja yhteenkuuluvuus, ovat euroviisut kuitenkin ensisijaisesti biisikilpailu. Kappaleen sävellys, tarttuvuus, esiintyjän laulutaito ja shown kokonaisuus ratkaisevat voittajan. Varmasti on ihmisiä, joiden mielestä PKN toi kaivattua vaihtelua perinteisiin pop- kappaleisiin ja oikeasti tykkäävät biisistä, mutta kuten sanottua, valtavirtaan se ei uppoa.
Aina myös kitistään siitä, kuinka naapurimaat äänestävät toisiaan ja Suomi ei sen takia menesty viisuissa. On totta, että osa maista antaa korkeita pisteitä naapurimailleen, mutta koskaan se ei ratkaise voittajaa. Onhan Suomi jopa kerran voittanut viisut. Naapurisopu ei myöskään selitä juuri esimerkiksi Ruotsin menestystä viisuissa vuodesta toiseen.
Plagiointisyytteitäkin viisuissa kuullaan joka vuosi. Musiikkia on tehty vuosisatojen ajan ja nuottejakin on vain rajallinen määrä. On oikeastaan jo täysi mahdottomuus, ettei kaikissa biiseissä olisi jotain samaa, kuin jossain toisessa sävellyksessä koko maailman musiikillisen historian ajalta. Ei siitä kannata repiä stressiä, jos kappaleet kuulostavat tutuilta jo ensikuulemalta.
Voisin vielä lopuksi avata tämän vuoden viisujen suosikkibiisejäni:
1. Ruotsi- Tarviiko tätä nyt enempää selittää? Loistavaa kuunneltavaa ja katseltavaa!
2. Norja- A monster like me on mielestäni yksinkertaisuudessaan kaunis balladi, joka paranee joka kuuntelukerralla.
3. Belgia- Rhythm inside on mielenkiintoinen biisi ja esiintyjä nuoresta iästään huolimatta taitava ja omaa myös uniikin lauluäänen.
5. Israel- Golden boy, joka näyttää pikemminkin 30-vuotiaalta, kuin 16-vuotiaalta. Jalan alle menevä biisi joka jää soimaan päähän!
6. Australia- Tonight again. Australian Bruno Mars, joka toi viisuihin menoa ja meininkiä. Jos biisi lähtisi soimaan baarissa, ryntäisin tanssilattialle.
Kokonaisuudessaan tämän vuoden viisut olivat tasoltaan keskivertoa paremmat. Finaalissa oli monta oikeasti hyvää biisiä! Kehotan kaikkia aina kuuntelemaan biisit etukäteen ennen viisuja sekä seuraamaan semifinaalit. Suurin osa biiseistä paranee, mitä useammin niitä kuuntelee.
Nyt on hieman tyhjä olo. Koko kevään kohokohta on ohi..ei enää UMK:ta tai Euroviisaita joka sunnuntai. Vuoden kun jaksaa taas odottaa, niin pääsee nauttimaan viisuhuumasta ja kiistelemään makuasioista. Musiikin voima yhdistää taas koko Euroopan, tuulikoneet huutavat ja ledivalot välkkyvät. Sitä ennen annetaan kuitenkin Månsin nauttia vuodestaan voittajana ja esittää Heroes-kappaletta kyllästymiseen asti erinäisissä tapahtumissa ympäri Eurooppaa!
