Onhan se jo taas aikakin päivitellä blogia, kun ei muutamaan kuukauteen ole tullut mitään kirjoitettua. Pojat täyttävät huomenna vuoden ja 9 kuukautta ja tänään kävimme neuvolassa tarkistamassa pituuskäyrän. Kuten itse ajattelinkin, seisaaltaan mitattuna mitta näytti kaksi senttiä vähemmän, kuin makuultaan mitattuna! Sen takia käyrä näytti viime neuvolassa menevän niin paljon alaspäin. Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, ettei 1,5-vuotias osaa vielä seistä niin ryhdikkäästi, että saataisiin luotettavia tuloksia. Nyt siis pojat mitattiin makuultaan ja Aapo oli 81,5cm pitkä ja Eelis 81,8cm. Painoakin oli molemmille tullut. Aapo painoi 11,4kg ja Eelis 11,6kg.
Kevät on mennyt aikailla sairastaessa. Ensin pojat sairastivat ensimmäisen mahatautinsa. Oli muuten juuri niin järkyttävää, kuin kuvitella saattaa. Pojat aloittivat oksentamisen klo 23 ja jatkoivat vartin tai puolen tunnin välein aamuviiteen. Seuraava päivä oli ihan kauhea, kun piti täysin ilman yöunia pestä 7 koneellista pyykkia samalla, kun pojat huusivat ja oksensivat ja ripuloivat. Mahatautia kesti vajaan viikon verran, jonka jälkeen iski suoraan kamala flunssavirus korkeine kuumeineen ja korvatulehduksineen. Flunssa iski myös minulle ja miehelleni ja sairastelua kesti yhteensä kuukauden päivät. Parannuttuaan pojat olivat kaksi viikkoa terveinä, kunnes uusi flunssa iski. Nyt onneksi molemmat ovat terveinä ja toivon sydämeni pohjasta, että tälle keväälle on sairastettu tarpeeksi.
Nyt operaationa on on unitutista vieroitus. Vieroitus aloitettiin vajaa viikko sitten ja nyt alkaa pikkuhiljaa jo illat helpottaa. Ensimmäiset neljä iltaa molemmat huusivat kurkku suorana tunnista kahteen ennen kuin nukahtivat silityksiin ja lauluihin. Eilen ei mennyt enää kuin vajaa tunti ja riitti, että istuin oven vieressä lukemassa lehteä. Eivätköhän pojat pikkuhiljaa taas opi nukahtamaan itsekseen, kun ovat täysin oppineet nukahtamaan ilman tuttia. Sinnikkäästi he kyllä pitävät rikkinäisiä tutteja sängyssä ja suussa, vaikkeivat niitä pystykään enää imemään.
Muuten ei poikien kuulumisissa ole ihmeitä tapahtunut sitten viime päivityksen. Pojat matkivat toisiaan ihan kaikessa, myös aivan typerissä asioissa. Esimerkiksi kun Aapo löi päänsä sängyn reunaan ja sai lohdutusta, Eeliskin alkoi lyödä itseään kädellä päähän, jotta saisi täysin saman huomion, kuin Aapo. Aaposta on myös tullut Elastisen fani. Hän haluaa joka päivä kuunnella lukuisia kertoja mieheni puhelimesta Elastisen "Eteen ja ylös"- kappaleen. Hän ilmoittaa sen alkamalla tanssia ja osoittaa mieheni taskua, jossa hän pitää puhelintaan.
Sitten hieman omista kuulumisistani. Olen tässä jo vähän aikaa stressannut työasioista. Rahat alkavat uhkaavasti loppua, mutta töihin paluu ei kiinnosta alkuunkaan. Niin paljon kuin rakastankin työtäni lastentarhanopettajana, ei tällä hetkellä motivoi tehdä töissä samaa hommaa kuin kotona. Tuntuu, että töissä minun täytyy päästä irtautumaan lapsiperheen arjesta, jotta jaksan vapaa-ajalla paremmin touhuta poikien kanssa ja kuunella kiukuttelua. Olen miettinyt, mitä muuta voisin tehdä työkseni?? Pidän todella paljon myyntityöstä ja koen olevani siinä hyvä. Rakastan myös muotia ja kauneutta. Onni suosikin minua, ja sain työpaikan osa-aikaisena työntekijänä Oululaisesta morsiuspukuliikkeestä! Työ ihanien hääpukujen keskellä on aivan unelmaa! Ja tosiaankin vastapainoa kakanhajuiselle arjelle lasten kanssa. :) Elämä siis hymyilee tällä hetkellä, kesä on tulossa, pojat ovat terveinä ja nukkuvatkin pääosin hyvin! Osa-aikaisen työn turvin voin mahdollisesti nauttia poikien kanssa kotona olemisesta vielä aiottua pitempäänkin! Ihanaa kesän odotusta kaikille!:)
